Rakkauden ja taloustieteen tai parisuhteen ja rahan kytkeminen toisiinsa saa jotkut suuttumaan. Ehkä jopa suurin osa suomalaisista uskoo romanttiseen rakkauteen. Sen yhteydessä taloudesta puhuminen tuntuu epähienolta ja likaiselta.
Minäkin vieroksun mm. seksitutkija-sosiologi Osmo Kontulan tapaa verrata nyt vaikka parisuhteen seksiä kaupankäyntiin. Kontulan kuvauksissa liitossa vaihdetaan seksiä muihin hyötyihin kuten palveluksiin ja hyödykkeisiin. Naiset oikein pihtaavat voidakseen neuvotella hyvät kaupat jostakin haluamastaan asiasta. Naistenlehdissä asia ilmaistaan niin, että kotitöistä väsynyt nainen ei jaksa innostua mistään illalla.
Todella outo ajatus. Siis kaupankäynti. Eipä ole yleistä tuttavapiirissäni. Kerran vuosia sitten ystäväni raskaana oleva tuttava täräytti häidensä kynnyksellä, että ”ensi kerralla sitten hienommat (häät)”. Minä ja ystäväni olimme tyrmistyneitä. Kerran kuulin toisen käden tietoa naisesta, joka vaihtoi seksiä sohvaryhmään, siis aviomiehensä kanssa. Tämä absurdi kauppa tapahtui kertoman mukaan USA:ssa.
Minulla ei ole mitään taloustiedettä tai rahaa vastaan. On varsin mielenkiintoista lukea ekonomistien sosiologisia katsauksia. On myös tunnettu tosiasia, että korkean sosioekonomisen aseman omaavat miehet pääsevät helpohkosti naimisiin, mutta köyhät ja kouluttamattomat eivät. Ei tästä millään logiikalla voida varmuudella johtaa, että naiset hakisivat vain vaurautta. Ehkä hyvin menestyvät miehet ovat fiksuja, määrätietoisia, reippaita ja hyväkuntoisia, tai onnellisia, aktiivisia, positiivisia, sosiaalisia ja sinnikkäitä (ja siksi menestyvät opinnoissa, työelämässä ja ihmissuhteissa).
On jotenkin hirmu vastenmielinen ajatus väittää, että ihmiset valitsisivat toisen seuran muista kuin pääasiassa henkisen puolen syistä. Koska toinen on mukava ja hauska ja kiva ja fiksu ja hyvää seuraa. Eihän suurin osa ihmisistä valitse työpaikkaakaan sen mukaan mistä saa eniten hilloa (onneksi, sillä monet ihmisyhteisölle välttämättömimmät ammatit ovat aika kehnosti palkattuja).
Parisuhteeseen tai avioliittoon kuuluu aina myös talous. Jos raha-asiat sopii ajoissa ei niistä tarvitse loppuikää riidellä (tutkimusten mukaan raha on yksi suuri riidanaihe liitoissa). Talouden järkeistäminen jättää enemmän aikaa mukavammille asioille, kuten rakkaudelle. Pari ekonomistia on joskus tokaissut avioehtoa puolustaessaan: avioliitto päättyy aina, joko kuolemaan tai eroon.
http://www.city.fi/artikkeli/Rakkauden+ekonomia/4324/
Talousproffa luennoi rakkaudesta:
20 kommenttia
Anonyymi
8.1.2012 12:27
Kyllä se selvää on, että osa naisista valitsee miehen nimenomaan siittimen koon perusteella. Osalle naisista siittimen koko yksinkertaisesti on puolisossa se kaikkein tärkein asia. Ja mitäpä väärää siinä olisi? Joku haluaa ehdottomasti tumman ja tulisen, jonka nenä on koukussa kuivan aavikkoilman kostuttamiseksi. Toinen haluaa ehdottomasti, naamavärkistä riippumatta, sellaisen, jonka siitin on ranteenvahvuinen ja jalan mittainen. Kaupankäynnistä voitaisiin maalaisjärjellä päätellä, että se on yleisempää kuin mitä ehkä sinäkään kaveripiiristäsi tiedät. Seksin myyminen on luonnollisesti niin arka aihe, että ehkä kaverisi eivät sitä sinullekaan kerro harrastavansa. Mies ostaa naiselle, loman tai timantin tai vaikkapa uuden auton, niin hyvin helposti tämän jälkeen siitin eksyy naisen suuhun tai muuhun onkaloon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2012 13:00
Tai sitten teille naisille on vaan niin vastenmielinen ajatus katsoa ilman kaunistuksia sitä, millaisia laskelmoivia, itsekkäitä, ahneita ja henkisesti rumia olentoja olette.
Naiset tykkäävät itsepetoksesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2012 14:10
"On jotenkin hirmu vastenmielinen ajatus väittää, että ihmiset valitsisivat toisen seuran muista kuin pääasiassa henkisen puolen syistä."
Samaa mieltä.
Kiinnostaisi tietää millaisia ovat ne ihmiset jotka sitten valitsevat seuransa muista syistä tai käyttävät parisuhteessaan seksiä vaihtokauppana haluamaansa asiaan?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2012 16:05
Odotan niiiin innolla kaikkien alojen kaikkitietävän shiwanin kertovan meille kuinka asia todellisuudessa on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
8.1.2012 16:19
Me olemme kulttuurillisesti sellaisessa ajassa ja paikassa jossa Osmoosin väite pitää paikkaansa. Trumpin vaimolta on kysytty olisiko hän miehensä kanssa jos tämä ei olisi niin rikas. Vaimo vastasi kysymyksellä "olisiko Donald kanssani jos minä en näyttäisi hyvältä". Ääriesimerkki, kyllä, mutta sitten taas jos katsotaan toisen ääripään tilannetta jossa poika täyttää 18 ja hommaa auton itselleen niin sama yhtälö toistuu.
Käytännössä melkein jokainen nainen ottaa rikkaan miehen köyhän sijasta. Ne jotka eivät ota omaavat varmasti sille selityksen, muttei se selitys ole "persoona" jos sen suhteen ollaan rehellisiä. Samalla tavalla jokainen mies ottaa mielestään kauniin naisen ja jos ei ota, kyse ei taaskaan ole persoonasta. Nämä linjasta poikkeavat eivät vain välttämättä kehtaa myöntää etteivät usko voivansa pitää sitä minkä oikeasti haluaisivat ja ottavat sen sijaan mielummin jotain jonka uskovat voivansa pitää. Eiväthän he ole tyytyväisiä niihin suhteisiinsa mutta on helpompi erota ja todeta ettei henkinen puoli natsannut kuin tulla jätetyksi jonkun itseään "paremman" takia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
8.1.2012 16:35
Toinen teoria joka saattaa olla kyseessä on se, että naiset metsästävät miehiä joilla on korkea ns. selviytymisarvo, käytännössä parhaat mahdollisuudet tarjota hyvät edellytykset perheen selviytymiselle elämän kiemuroista.
Muinoin kyseessä oli tyyppi jolla oli eniten fyysistä turvaa tuottavia asioita saatavilla, talouden ollessa lähinnä marginaalinen ongelma näille miehille jotka kykenivät käytännössä marssimaan naapurikylään ottamaan lisää resursseja jos omat loppuivat. Nyttemmin fyysinen turva on hyvin marginaalinen ongelma ja kyse on enemmänkin sosiaalisesta vallasta sekä omaisuudesta.
Oli miten oli, persoonan merkityksestä parin valinnassa ei kannata paljon alkaa puhumaan ennen kuin naisena valitsee miehen jolla ei juuri mitään muuta ole.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2012 18:01
Tiedän monia miehiä, jotka ottavat vaimoksi mieluummin kivan herttaisen naisen kuin hyvännäköisen (joka ei ole kiva). Eri asia on mitä miehet katsovat baarissa, mutta pidemmän aikavälin jutuissa alkaa luonne vaikuttaa aika lailla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2012 18:19
Dyykatessani roskiksesta ruokaa ja sanomalehtiä lämmikkeeksi, törmäsin The Atlantic -lehden artikkeliin (pitkä kuin Paavo Lipposen muisti), joka liippaa läheltä aihetta.
http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2011/11/all-the-single-ladies/8654/2/
Ilmeisesti Nyrok Cityssä naiset ovat havahtuneet huomaamaan "parisuhdekelpoisten" eli koulutettujen ja hyvin toimeentulevien miesten katoamiseen markk...ööh...parisuhderintamalta ja kuinka se alkaa näkyä parinmuodostuksessa, lastensaannissa ja avioliittoinstituution rakoiluna.
Onneksi ei koske Suomea.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
VanHelsing
8.1.2012 19:28
Vuosia sitten innostuin Broidin kanssa filosofoimaan Mielihyvä-perunamuusimainoksen innoittamana. Myöhemmin tämän keskustelun hedelmät hiipivät käsityksiini parisuhteesta ja avioliitosta. Enemmittä perusteluitta tömäytän ajatuksen tähän:
Mielihyvän määrän tulee parisuhteessa olla tasapainossa, eli että molemmat kokevat saavansa yhtä paljon mielihyvää kuin toinen (tai hiukan enemmän). Jos vaaka alkaa kallistua puoleen tai toiseen, on ryhdyttävä viivyttelemättä tasaaviin toimenpiteisiin. Muuten hukka perii eli ero on edessä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2012 22:54
Jos haluu saada on pakko antaa. Edes jotain.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2012 22:57
Ikävä kyllä tiedän monia, jotka nimenomaan tekee elämänsä ratkaisuja rahan painaessa vaakakupissa eniten. Ja sitten valitetaan, kun työ ei annakaan sisältöä elämään tai rikas kumppani osoittautuikin tyhjäpääksi. Mutta ainahan rahalla voi ostaa lisää "sisältöä" elämään. Kyllä urheiluauto taas hetken lohduttaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
9.1.2012 02:24
"Tiedän monia miehiä, jotka ottavat vaimoksi mieluummin kivan herttaisen naisen kuin hyvännäköisen (joka ei ole kiva). Eri asia on mitä miehet katsovat baarissa, mutta pidemmän aikavälin jutuissa alkaa luonne vaikuttaa aika lailla."
Varmasti suurin osa tekee noin. Kysymys kuuluukin, kumpi otetaan kun hyvännäköinen nainen alkaa olla ok luonteen puolesta? Itse en tee tässä kompromisseja nykyään ja tulos on omalta kannalta positiivinen. En näe järkeä alkaa laittamaan lusikoita samaan laatikkoon ihmisen kanssa josta tykkää hengen tasolla mutta jonka naamaa ei luultavasti enää vuoden kuluttua jaksa katsella. Onneksi makuja on monia ja kaikille on ottajansa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.1.2012 09:42
Näin on, mutta ainoastaan sen vuoksi, että Suomessa asiat ovat melko hyvällä mallilla.
Työpaikan ja puolison valinnassa raha alkaa menettämään merkitystään vasta siinä vaiheessa, kun aineelliset perustarpeet on tyydytetty. Eivät ihmiset köyhemmissä maissa (tai Suomessa ne, joiden työmarkkina-asema on heikko) etsi työltä ensisijaisesti mitään henkisiä merkityksiä, vaan se on selviytymiskeino. Jos ollaan päästy etenemään siihen vaiheeseen, että työpaikan saanti on itsestään selvää tai talous muuten turvattu, voidaan alkaa miettimään niitä muita juttuja.
Sama juttu parisuhderintamalla. Suomessa naisilla on mahdollisuus hankkia miehestä riippumatta haluamansa elintaso. Jopa laiskemmat tai heikkolahjaisemmat tapaukset kykenevät ainakin elättämään itse itsensä. Kun elintaso on jo valmiiksi kohtuullinen, ei sitä tarvitse hakea miehen kautta, jolloin voidaan alkaa sitten katselemaan niitä luonteenpiirteitä. Poikkeuksena tietysti ne, joiden kyvyt riittävät vain kohtuulliseen elintasoon, mutta haluavat enemmän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.1.2012 11:02
Shiwan: "Käytännössä melkein jokainen nainen ottaa rikkaan miehen köyhän sijasta. Ne jotka eivät ota omaavat varmasti sille selityksen, muttei se selitys ole "persoona" jos sen suhteen ollaan rehellisiä."
Miten tähän kuvioon sijoittuvat naiset jotka eivät optimoikaan mahdollisuuksiaan parinvalinnassa? Sun esittämässäsi teoriassahan näin tapahtuu aina naisen omien mahdollisuuksien rajoissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.1.2012 13:10
Mua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään, miten herran finanssiasiat ovat järjestetyt mikäli mies kuitenkin on työssäkäyvä; työttömiä siipeilijöitä en jaksaisi katsella. Muuten ihan sama, mitä mies tienaa kun itsellä kuitenkin sen verran hyvä duuni, että elättää tarvittaessa kaksikin.
Mieluummin siis köyhä mutta soul mate, kuin rikas pintaliitäjä jolla on lapamadon persoona, jota ei jaksa selvin päin katsella.
Ulkonäöstä sen verran, että kunhan on suht huoliteltu ja kroppa suurinpiirtein kunnossa (toimistotyöskentelijät pullataikinamassuineen big turn-off!), ei tarvitse olla mikään poster boy. Karismaa pitää kuitenkin olla. Persoona kehiin, ihmiset!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.1.2012 23:59
Tänään HS: venäläiset naiset suomalaisista miehistä: osallistuvat lastenhoitoon, mutta ovat pihejä rahan suhteen. Ihan tosi! :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
12.1.2012 02:47
carryon, kaikki optimoivat kumppaninsa. Ei kukaan ota sitä jonka haluaa toiseksi eniten. Nekin jotka sanovat niin tekevänsä tekevät niin syystä ja se syy nostaa tämän loppupeleissä valitun heille mieluisimmaksi saatavilla olevaksi kumppaniksi. Noin niin kuin esimerkiksi se joka ei rikasta miestä halua vaan ottaa mielummin keskituloisen tai matalapalkatun miehen on ihminen joka ei koe omaavansa mitään yhteistä "yläluokan" kanssa tai muusta syystä pelkää toisen varallisuuden muodostuvan ongelmaksi. Eihän kukaan jätä ottamatta varakasta kumppania vain siksi, että se nyt on "kivempaa" olla köyhempi kuin tarvitsee olla.
Suomalaiset ovat pihejä siksi, ettei sitä rahaa juuri ole keskimääräisellä miehellä. Venäjällä kun systeemi on raa-asti se, että sitä rahaa on tai ei ole ja ne joilla on ovat niin varakkaita ettei sen käyttöä tarvitse juuri miettiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.1.2012 10:03
"Noin niin kuin esimerkiksi se joka ei rikasta miestä halua vaan ottaa mielummin keskituloisen tai matalapalkatun miehen on ihminen joka ei koe omaavansa mitään yhteistä "yläluokan" kanssa tai muusta syystä pelkää toisen varallisuuden muodostuvan ongelmaksi. Eihän kukaan jätä ottamatta varakasta kumppania vain siksi, että se nyt on "kivempaa" olla köyhempi kuin tarvitsee olla."
En ymmärtänyt pointtia. Miten nyt muka se, että jättää rikkaan miehen ottamatta, voisi johtua vain 'yläluokan' pelosta (huom, kaikki ns. rikkaat miehet eivät välttämättä edes ole yläluokkaa) tai siitä, että toisen varallisuus muodostuisi ongelmaksi. Tuskinpa se varallisuus kenellekään ongelmia lisäisi.
Olisikohan sillä paljon hypeä keränneellä termillä "rakkaus" tässä kuitenkin osaa tahi arpaa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.1.2012 10:35
Ja höpöhöpö. Anteliaisuus ei ole kiinni varallisuudesta. Tunnen monta suomalaista anteliasta ihmistä ja he kaikki ovat työväenluokasta ja pienipalkkaisia. Heistä vain yksi on mies.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.1.2012 12:09
"On jotenkin hirmu vastenmielinen ajatus väittää, että ihmiset valitsisivat toisen seuran muista kuin pääasiassa henkisen puolen syistä."
Mies ja nainen valitsevat toistensa seuran luonnostaan fyysisen himon vuoksi. Kenen mielestä tämä ajatus on vastenmielinen?
- postmanrings
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin