Joulukuussa pimeys on syvimmillään, ilma kylmenee. Pysymme sisätiloissa. Voi käpertyä itseensä tai päästä lähemmäs muita. Piirit tiivistyvät.
Kaksi päivää sitten ohitimme talvipäivän seisauksen. Hitaasti valon määrä lisääntyy. Maa on roudassa. Samoin monen mieli.
Joulu voi tuoda ihanaa lomaa kiireestä ja useille ihmisille se merkitsee luvallista mässäysviikkoa. Joulu ahdistaa, jos siihen liittyy ikäviä muistoja tai jos joulu pakottaa traditioiden tai ihmisten pariin, jotka ahdistavat.
Yksinäisyys voi tuntua tavallista raskaammalta.
Nyt on hyvä aika yrittää lähentyä niiden läheisten kanssa, joiden kanssa on ollut ongelmia. Voi antaa anteeksi. Voi kokeilla positiivista ja rakentavaa lähestymistapaa, syyttelyn ja riitelyn sijaan. Toisen käytös ehkä muuttuu, kun käyttäytyy itse toisin kuin ennen.
Sukulaisia ei voi valita, sanovat ne, jotka kokevat ystävät tärkeämmiksi. Yleensä omat vanhemmat rakastavat sinua kuitenkin eniten maailmassa. Ehkä tällainen varmakin rakkaus on arvokasta.
Hyvää joulua Frank Pappan sanoin: ”Rakastakaa toisianne!”. Vai olikohan se ”Kosketelkaa toisianne!”?
2 kommenttia
Franny_Berry
24.12.2012 17:49
Se oli kyllä kosketelkaa toisianne. Höpö höpö, ihmiset lähenee toisiaan nyt vaan siksi, kun on joulu. Ei tässä kauaa mene, kun on taas sota pystyssä. Mitä järkee?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.12.2012 12:18
Omien vanhempien tosirakkaus onusein vaan ihan nätti satu. Kyllä oikeiden ystävien hyväksyvä rakkaus on paljon todellisempaa. Ja jouluna pitää lähentyä vaan niitä ihmisiä, joiden kanssa oikeasti haluaa olla. Toden näköisesti tunne on molemminpuolinen ja näin jää turhat ihmiset ja kontaktit kokonaan. On vaan kaikille kiusallista ja epämukavaa hengata väkisin traditioiden takia edes jouluna!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin