Nykyajan parisuhde on terapiasuhde, joka vaatii jatkuvaa hoitoa, väläyttää sosiologi Jaana Maksimainen väitöskirjassaan:
http://www.doria.fi/handle/10024/63964
Maksimaisen mukaan mediassa vatvotaan parisuhteita tolkuttoman paljon ja ”parisuhteeseen kohdistuva valtava kiinnostus pohjautuu terapeuttiselle ymmärrykselle parisuhteen vaativuudesta ja ongelmallisuudesta”.
Hehe, kukakohan kirjoittelee suhdejuttuja?
Puheessa korostuvat parisuhteen hoitaminen ja pelastaminen, mutta terapeuttinen ymmärtäminen ei tarjoa normatiivista suuntaa.
Jatkuvien ristiriitojen lähde päätyy luonnollisesti kaikesta puheesta huolimatta eroon. Yksilön tehtävänä on yrittää ymmärtää.
Siltähän suhteet vähän vaikuttavat, ainakin julkisuudessa. Minkä tahansa lehden avaa, saa lukea muistutuksia suhteen hoitamisesta. Älä vaan hetkeksikään unohda ponnistella. Yllätä miehesi! Muista vaimoasi romanttisella lahjalla! Älä ala käyttää mukavia alushousuja. Muista puhuapuhuapuhua, älä anna sen katsoa telkkaria.
Hyvä parisuhde ei vaadi jatkuvia ponnisteluja. Miksi pitäisi koko ajan yliyrittää? Jos on niiiin vaikeaa, niin onko koko hommassa mitään mieltä? Yhteiselon kuuluisi mielestäni sujua pingottamatta. Tämä ei poissulje sähäkkää suhdetta, jos molemmat siitä nauttivat.
Ja, jos se ei ole rikki, älä yritä korjata sitä on hyvä sääntö. Kaikkien suhteiden ei tarvitse olla samanlaisia. Jokainen pari voi luoda kotiin oman universuminsa.
Kiitos, Jaana.