Suhteet & seksi

Miten työn ja perheen yhdistäminen vaikuttaa terveyteen ja parisuhdeonneen?

Työelämän ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet lisäävät sairastavuutta, selviää tutkija Miia Ojasen Tampereen yliopistolle valmisteilla olevasta väitöstutkimuksesta. Vaikka naisilla on enemmän sairauspoissaoloja kuin miehillä, eivät miehetkään selviä elämän ristipaineista terveinä.

Ojasen tutkimusaineiston perusteella työn ja perheen harmoninen yhteensovittaminen on erittäin tärkeää ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Miehistä noin 60 prosenttia ja naisista 55 prosenttia koki vähintään maltillista ristiriitaa työn ja perheen välillä. Tutkimuksessa on mukana 4697 naista ja 4419 miestä.

Aiemmin on kirjoitettu paljon naisten kokemasta työn kaksoistaakasta. Ansiotyön uuvuttamat naiset joutuvat tekemään suurimman osan kotitöistä. Naisten uupumisen voivottelun lomassa on miehet jätetty liian vähälle huomiolle.

Ojasen tutkimus osoittaa, että työn ja perheen yhteensovittamisen ristiriita näkyy kohonneena avioeroriskinä vain miehillä. Aineistosta ei selviä avioeron alullepanijaa.

Suomessa on aika paljon kahden vaativan uran pareja, joilla on lapsia. Vaikka parisuhde pääsääntöisesti tukee myös työelämässä menestymistä, voi perhe joskus olla paljon töitä tekevälle myös taakka.

Ojasen pitkittäistutkimuksen aikana eronneista miehistä vain 11,5 prosenttia kertoi, ettei heillä ole ollut lainkaan työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia.

Kahden tulen väliin jäävä mies ei selviä taistosta haavoitta. Tulevatko miesten työnantajat laajalla rintamalla vastaan, jos mies tarvitsee perheen takia työelämän joustoa? Vähän tuntuu, että eivät tule.

Entä kuinka paljon on miehiä, joiden vaimot laittavat uran etusijalle ja perhe saa kärsiä?

Miksi työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat eivät lisää naisten eroriskiä? Onko ehdotuksia?

Terhi Friman: Työn ja perheen ristiriita heijastuu kaikkeen elämään. Työsuojelurahaston tiedote 16.10.2015.

Miia Ojanen: Effect of Work-to-Family Conflict on Long-term Sickness Absence and Divorce Risk. University of Tampere. Work 2015, Turku 19.8.2015.

Monet ovat huolissaan ainoan lapsensa sosiaalisista suhteista. Miten hän oppii pärjäämään ikätovereiden seurassa? Osaako pitää puolensa? Tuleeko liian itsekeskeiseksi? Miten oppii ottamaan muut huomioon?

Ainoan lapsen sosiaaliset taidot ovat useimmiten hyvät. Ainut on tottunut olemaan aikuisten seurassa. Hänelle on puhuttu kuin ihmiselle ja hän on päässyt moniin sellaisiin paikkoihin mukaan, mihin sisarussarjaa ei olisi raahattu paikalle.

Ainoan lapsen kitkakohta ovatkin omat vanhemmat. Ainokainen on yleensä läheinen vanhempiensa kanssa. Perhe elää triangelina. Vanhemmat eivät yleensä sysää ainokaistaan yhtä selvästi loitommalle rakkaudestaan kuin lapsilaumaa kaitsevat parit.

Ainoa ei voi saada samanlaista murrosikää kuin lapsikatraassa kasvava. Mitä järkeä edes kapinoida vanhempia vastaan? Tuntuu nololta.

Ainoa lapsi on Silmäterä, ainokainen, rakkain lapsi, jolle ei saa tapahtua mitään pahaa. Vanhemmat ovat joskus ylisuojelevia.

On varottava uimista, liikennettä, pahoja ihmisiä, tapaturmia, riskinottoa. Ainokainen ei saa olla myöhään ulkona. Eikä hän saa joutua huonoon seuraan. Vanhemmat vahtivat häntä haukkana.

Vanhempien suurin pelko on ainoan lapsensa menettäminen.

Kuolemanpelko niskassaan ainokainen yrittää selvitä nuoruudesta läpi tyylikkäästi ja sovussa. Pian häneltä odotetaan hyvää koulutusta ja perheen perustamista. Ainoa lapsi on vanhempiensa ainoa toivo päästä isovanhemmiksi.

Ainoan lapsen taakkana on kantaa yksin vanhempiensa kaikki rakkaus, kaikki toivo ja kaikki menettämisen pelko.