Toisen alistaminen oman taloudellisen vallan alle on vanha ilmiö, josta ei kovin paljon puhuta. Taloudellinen väkivalta on myös yksi parisuhdeväkivallan muoto.
Kumppanin taloudellinen kontrollointi, kiristys, ja jopa toisen varojen kavaltaminen ovat ovelia tapoja alistaa. Ulkopuoliset eivät yleensä huomaa mitään.
Pareilla on harvoin täsmälleen yhtä suuret tulot (ja menot). Tämän ei välttämättä tarvitse olla ongelma, jos kumppanit pääsevät järkevään sopimukseen perheen talouden hoidosta. Monet asiantuntijat suosittelevat yhteisen talouden rahoitusta suhteellisen osuuden mukaan. Eli niin, että molemmat laittavat palkastaan tai muista tuloistaan vaikka puolet yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot.
Suomessa monet parit maksavat yhtä suuren summan perheen elantoon, esimerkiksi 500 euroa kuussa. Tällöin vähemmän ansaitseva osallistuu suhteessa enemmän perheen menoihin. Monet pitävät tätä silti reiluna tapana.
Parisuhteessa isot taloudelliset päätökset tehdään yleensä yhdessä. Toki pari voi sopia muunkinlaisesta systeemistä, kunhan molemmat haluavat tätä aidosti.
Taloudellisen itsemääräämisoikeuden luulisi kuuluvan jokaiselle täysi-ikäiselle ja täysijärkisille ihmiselle Suomessa. Valitettavasti näin ei ole.
Jokaisella aikuisella on oikeus päättää omasta rahankäytöstään ja omaisuudestaan. Parisuhteessa voidaan sopia mahdollisesta työnjaosta, mutta kenenkään ei pitäisi jättää kaikkea taloudellista valtaa vain toiselle.
Jokaisella on oikeus omaan pankkitiliin, omaan työpaikkaan ja omiin kulutuspäätöksiin (jotka esimerkiksi lapsiperheessä ovat useimmiten hyvin rajoitetut, kun pakollisten menojen ja lasten kulujen jälkeen ei juuri mitään jää jäljelle).
Taloudellisten päätösten tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Ketään ei pidä pakottaa ottamaan lainaa tai tekemään takauksia.
Perheeseen vaikuttavan taloudellisen tiedon pimittäminen toiselta on henkistä väkivaltaa.
Taloudellista väkivaltaa on kumppanin rahojen tai palkan käyttäminen perheen elantomenoihin samaan aikaan kun toinen puolisoista käyttää palkkansa vain omiin menoihinsa.
Jos pari päättää, että toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja toinen on töissä, tulisi palkansaajan tulot jakaa jotenkin reilusti perheen kesken.
Jopa varakkaissa perheissä saattaa elää perheen sisäisiä köyhiä, joille ei anneta kuin almuja. Toisen taloudellinen nöyryyttäminen on väkivaltaa. Kumppanin pakottaminen kerjäämään viikkorahaa on taloudellista väkivaltaa.
Omaisuuden hävittäminen on taloudellista väkivaltaa.
Kuittien vaatiminen kumppanilta on taloudellista väkivaltaa.
Perheen rahojen ryyppääminen tai pelaaminen on taloudellista väkivaltaa.
Taloudellista väkivaltaa esiintyy rinnan muun väkivallan kanssa. Kuinka moni hakee eroa taloudellisen väkivallan takia?
Taloudellinen väkivalta voi jatkua myös eron jälkeen. Jätetään maksuja maksamatta, ei makseta elatusmaksuja tai muuta sovittua rahaa, kiristetään, tuhotaan toisen omaisuutta, pitkitetään oikeudenkäyntejä tai laitetaan uusia alulle.
Raha on yksi parisuhteen pahimpia riitoja aiheuttava asia. Miksi? Olemmeko erityisen pihiä kansaa?
9 kommenttia
shiwan8
4.10.2015 16:45
Amerikkalainen parisuhteen varallisuusmalli (http://cdn.meme.am/instances/500x/47285041.jpg) on siis väkivaltaa. Ei sinällään yllätys. Koitappa selittää tuota aidolle feministille. :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jennnn
6.10.2015 16:23
Hyvä kirjoitus. Ihan vaan tuttujen elämää seuraamalla ja nettipalstoja lukemalla huomaa, että moni (erityisesti kotiin lapsia hoitamaan jäävä nainen) on täysin tossun alla raha-asioissa. Mies tienaa vaikkapa 3000€ kuussa, nainen saa tukina joitain satasia. Tästä huolimatta menot puolitetaan ja usein kaikki lapsille tehtävät hankinnat jäävät lisäksi äidille. Mies harrastaa ja elää leveästi, äiti miettii onko rahaa ostaa uusi talvitakki.
Suurin osa toki osaa varmasti hoitaa asiat fiksusti ja tiedostaa, että työssäkäyvän vastuu taloudesta on suurempi. Valitettavasti yllä olevan kaltaisia perheitä silti löytyy silti edelleen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mirja Wuokko
8.10.2015 13:02
Naiset ovat useammin suhteessa se vähemmän ansaitseva osapuoli. Naiset myös useimmiten jäävät kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia, kun miehet jatkavat töissä. Lähtötilanne varmaan johtaa siihen, että naiset joutuvat keskimäärin useammin taloudellisen väkivallan uhriksi.
Uhri voi olla myös mies. Osa naisista ansaitsee todella hyvää palkkaa, osa on perinyt rahaa, ja osa naisista muuten vaan määrää perheen rahojen käytöstä. Olen itse nähnyt pareja, joissa mies on naisen taloudellisen vallan alla ja joutuu kerjäämään taskurahaa.
Puumatar
6.10.2015 17:06
Juu, en tajua miten voi olla noin vaikeaa. Meillä on 3 tiliä: yhteinen tili (jolle menee miehen palkka), minun tilini (jolle menee minun palkkani), ja yhteinen säästötili (yllättäviä hankintoja ja lomamatkoja varten).
Mies huolehtii meidän perheen kaikista raha-asioista, ja maksaa kuukausittaiset kiinteät kulut yhteiseltä tililtämme. Jos tili uhkaa mennä miinuksille, pyytää minua laittamaan sinne lisää rahaa.
Minä puolestani maksan omalta tililtäni meidän kaksihenkisen perheen ruokamenot (n. 100-150 euroa viikossa), omat vaatteeni ja harrastukseni, sekä kauneudenhoitopalvelut. Sen lisäksi maksan meidän yhteiset hurvittelut (ravintolaillat, ym). Jos rahaa jää yli, siirrän tarpeesta riippuen joko yhteiselle tilille, tai säästötilille, tai kumpaankin.
Ai juu, ja mies tienaa 1500 euroa kuussa enemmän (nettona) kuin minä.
Kyllä pää hajoaisi jos pitäisi joka hemmetin viinipullosta ja voipaketista laittaa kulut "suhteellisesti puoliksi". Sitä turhaan naimisissa ilman avioehtoa olla. Ei ole sun ja mun rahoja, on vaan meidän rahat, ja se, jolla sitä on, maksaa.
Tämä on siis miehen, ei minun, idea!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mirja Wuokko
8.10.2015 13:06
Suomessa tätä aina välillä tutkitaan, mm. pankkeja kiinnostaa perheiden rahan käyttö. Vanhemmat pariskunnat pitävät nuoria useammin yhteistä taloutta, eli kaikki rahat ovat yhteisiä. Nuoremmilla pareilla on yleensä omat tilit, ja jopa avioliitossa voidaan pitää rahankäyttö erillään. Tiukka jakosysteemi saattaa viedä aika paljon aikaa, kun kirjanpitoon käytetään resursseja. Monet kokevat tämän kuitenkin reiluksi.
shiwan8
10.10.2015 15:39
"Jos tili uhkaa mennä miinuksille." Kuulostaa lähinnä siltä, että mies maksaa melkein kaiken.
Vihaan kyllästynyt
8.10.2015 03:41
Meillä asia on hoidettu simppelisti yhteisellä taloustilillä, josta maksetaan yhteiset kulut. Molemmilla on omat tilit, joista siirretään rahaa yhteiselle tilille sen mukaan, mitä molemmat tienaavat. Eli se kumpi saa enemmän rahaa, maksaa enemmän yhteisistä jutuista. Sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen tms. kanssa. Yhteisen tilin rahoja käytetään yhteisiin juttuihin, oman tilin rahoja omiin juttuihin. Eikä olla siis naimisissa, mutta avoliitossakin on hankala kauheasti rahoja erotella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
juurikin näin
15.10.2015 19:42
Näin. Paitsi että näin on helppoa seurata mihin se raha perheessä yhteisissä asioissa kuluu, on myös jonkun mussutuksen mahdollisesti joskus alkaessa mahdollista käydä faktat läpi: kuka maksoi mitä. Tämä yhdistettynä sen hetkisiin tulotietoihin kertoo myös osallistumisen suuruudesta. Meillä ongelma oli puolison jatkuva valehtelu siitä että "hän tekee ja maksaa kaiken" ja minä en muka "maksa ikinä mitään" eikä minulla ole "koskaan rahaa". No, yhteinen tili, sinne laitetut ja sieltä otetut rahat tilitapahtumatietoineen ja kummankin verotustiedot ansaituista tuloista tehoavat paskanpuhumiseen aika kivasti. Jos eivät tehoa - puoliso vaihtoon. Tervetuloa Helsinkiin - tarjontaa on.
Franny_Berry
11.10.2015 17:01
Tämä on vaikea kysymys. Ehdottaisin, ettei kukaan asuisi muiden kanssa kimpassa. Hymiö.
Vastaa kommenttiinhttp://www.feissarimokat.com/2015/09/kuka-maksaa-kirsikkatomaatit/
Vastaa kommenttiin