Parisuhdetyytyväisyyden kannalta on hyvä tietää, ettei nainen unohda negatiivisia sanoja kovin hyvin.
Joskus miehet ovat väittäneet, että naisilla on jopa taipumus muistaa ikäviä asioita, joita ei ole tapahtunut. (Tai sitten miehet eivät huomaa kaikkia pieniä epämiellyttäviä asioita, joita naiset havaitsevat.)
Ehkä miesten väitteissä on perää. Tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että kaikilla ihmisillä on valemuistoja, tai ainakin vääränlaisia muistikuvia. Jokainen muistelukerta muuttaa mennyttä tapahtumaa jonkin verran, ja lopulta muistoilla ja tapahtuneella saattaa olla aika vähän yhteistä todellisuuspintaa.
Tutkijat ovat nyt osoittaneet, että naiset muistavat muistitestissä miehiä enemmän negatiivisia sanoja sanalistasta – ja mikä mielenkiintoisinta - naiset ”muistavat” kielteisiä sanoja jopa silloin kun sanat eivät ole listalla (!).
Useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että naisilla on keskimäärin miehiä useammin taipumusta ahdistuneisuuteen ja huolestuneisuuteen. (Taipumusta on selitetty ihmiskunnan historialla. Naisen on fyysisesti heikompana sukupuolena ollut välttämätöntä aistia viidakon kuninkaan, miehen, aikeet ja emootiot, jotta on voinut välttää konflikteja ja pitää itsensä ja jälikasvunsa hengissä ja turvassa miehen mahdolliselta raivolta.)
Naiset myös muistavat paitsi miehiä paremmin myös miehiä pidempään ikävät sanat ja kurjat tapahtumat. (Testosteroni vaimentaa fyysistä kipua ja ehkä osaltaan auttaa unohtamaan epämiellyttävät kokemukset. Kovasti pelokas mies ei pärjää parhaalla mahdollisella tavalla edes turvallisessa ja mukavassa nykymaailmassa.)
Ei mikään ihme siis, että miehet usein huolestuvat, jos nainen alkaa itkeä. Mies ei ehkä tiedä/ arvaa itkun syytä. Mies ehkä vaistoaa, että nainen tulee muistamaan ikävän asian pitkään.
Monet naiset valitsevatkin miehen, joka onnistuu luomaan rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin parisuhteeseen ja elämään.
Dewhurst et al. (2011). A gender difference in the false recall of negative words: Women DRM more than men. Cognition & Emotion. DOI:10.1080/02699931.2011.553037.
Psychology Today 15.1.2012