Kävin eilen katsomassa viime joulukuussa ensi-iltansa saaneen elokuvan Der Venedig Prinzip, joka kertoo siitä, miten turistit ovat vallanneet Venetsian. Kaupungissa ei asu vakituiseen enää kuin muutama kymmenentuhatta ihmistä. Kaikki normaali toiminta on loppunut ja siellä on hädin tuskin enää ruokakauppoja, ja Venetsiasta on tullut Venetsia-kulissi, eräänlainen Disneyland.
Myös Berliini on jo huhtikuun lopulla valtavan turistijoukon kohde. Turistit tulevat ennen kaikkea viikonlopuksi Berliiniin. Metrovaunut ovat tupaten täynnä turisteja.
Olen törmännyt ranskalaisiin koululuokkiin, jotka ovat tulleet tänne loukkaretkelle. Tänään oli yhdessä ranskalaisryhmässä noin sata koululaista.
Viikonvaihteessa kuulee myös jatkuvasti englantia. En jumalan kiitos ymmärrä mitä ranskalaiset koululaiset puhuvat, mutta osaan ikävä kyllä englantia. Turistien puhe on aina turistipuhetta. "Berlin is sitä ja tätä" ja "Berlin is tätä ja sitä." "Berliners are sellaisia ja tällaisia" ja "Berliners are tällaisia ja sellaisia." "Their chicken was rather good. You should try it."
Jokainenhan kai on valmis ihan omalta kohdaltaankin tiukan paikan tullen myöntämään, että on mahdotonta ymmärtää vähänkään syvällisemmin kaupunkia, johon on vasta hetkeä aikaisemmin tullut. Silloinkin on vaikea ymmärtää ja tuntea kaupunkia, kun on asunut siellä muutaman kuukauden, kuten muuttohipsterit. Niin älykkäitä kuin he luulevat olevansa, myös heidän puheensa on turistipuhetta.
Nykyisin on tuskallista istua kuppiloissa niissä Berliinin kaupunginosissa, joissa on paljon turisteja ja hipstereitä. Se puhe on niin vastenmielistä! Sen tähden kävin tänään iltapäivällä Prenzlauer Bergin kaupunginosassa Haus der Sinnessä (Aistien talossa) iltapäivän Teetansseissa, joissa dj Capt'n K soitti vanhaa swingiä ja jiveä. Paikalla oli vain aitoja berliiniläisiä.
Toisin sanoen, Berliinin suosio on mennyt niin pitkälle, että Berliinissä joutuu ponnistelemaan päästäkseen Berliiniin. Se vaatii myös asiantuntemusta.
