Tökkään itseäni tikulla silmään ja muistelen vanhoja...
Pääministerinä aiemmin ollut keskustan Juha Sipilä hoki mantraansa "tulos tai ulos", ja kehui sen olevan vastuullisin ja suoraselkäisin tapa tehdä politiikkaa. Eli jos vastuussa oleva tekijä ei saa aikaan tuloksia, vaihdetaan tekijää. Tämä periaate voi toimiakin, jos tekee yhtä projektia kerrallaan.
Mutta Suomen hallituksella on yhtä aikaa monta eri lakialoitetta tekeillä. Tällöin "tulos tai ulos" muuttuu selkärangattoman nilviäisen vastuunpakoiluksi: jos esimerkiksi on 20 aloitetta tekeillä ja yksi epäonnistuu, tulos tai ulos -periaatteella lentää silloin ulos. Mutta samalla ne loput 19 asiaa jäävät hunningolle ja raukeavat tekijän lopettaessa. Se, jos yhden epäonnistumisen takia lyö kaiken läskiksi, ei ole suoraselkäistä ja vastuullista toimintaa vaan selkärangattoman vastuunpakoilua.
Ja juuri näin Sipilä teki: kun kävi selväksi, että yhteenkoplattuja sote- ja maakuntauudistuksia ei saada Sipilän hallituksen aikana tehtyä, Sipilä hajotti hallituksensa ja lähti vaalikentille keräämään kannatusta. Jäljelle jäänyt Sipilän toimitusministeristö oli rampa ankka hoitaen vain juoksevia asioita, kaikki kesken olleet Sipilän hallituksen lakialoitteet raukesivat.
Jos lyö yhden epäonnistumisen myötä kaikki muutkin asiat läskiksi ja vielä kehuu sitä suoraselkäiseksi toiminnaksi, niin siinä kyllä selkärangaton nilviäinen puhuu aika paksua potaskaa. Ei kannata uskoa sinisilmäisesti kaikkea kuulemaansa.
