Keskustan pakkomielle 18 maakuntaan

Keskustapuolueella tuntuu olevan pakonomainen tarve saada läpi maakuntauudistus. Jo Juha Sipilä uhkasi uhmaikäisen kakaran lailla hajottaa hallituksensa, jos keskusta ei saisi soteuudistuksessa 18 maakuntaansa. Esimerkiksi kokoomuksen ehdottama viisi maakuntaa ei kelvannut keskustalle. No, koko soteuudistus karahti silloin karille ja maakuntauudistus jäi saamatta. Nyt keskusta on jälleen hallituksessa ja maakuntauudistus tuntuu olevan pakko saada. Tosin keskusta on taipumassa kompromissiin, koska Uusimaa olisi tarkoitus jakaa pienempiin osiin.

Mutta miksi keskusta ajaa pakkomielteisesti 18 maakuntaa? Keskustan mallissahan olisi jättimäinen yli miljoonan asukkaan Uusimaa, mutta toisaalta paljon pieniä maakuntia, Pohjanmaitakin olisi peräti neljä kappaletta. Monessa pienessä maakunnassa olisi vähemmän asukkaita kuin vaikkapa yksinään Vantaalla. Mikä logiikka tässä on?

Tässä on minun tulkintani: Niillä alueilla, joissa keskustan kannatus on suurimmillaan, maakunnat olisivat väestömäärältään pieniä. Mielellään optimoituna niin, että maaseutumaisten kuntien keskustan kannatus ylittää keskuskaupungin tai -kaupukien muiden puolueiden kannatuksen. Toisaalta siellä, missä keskusta ei pärjää, kuten Uudellamaalla tai Turun ja Tampereen ympärillä, maakunnat olisivat väestömäärältään suuria. Tältä pohjalta maakuntavaaleissa syntyisi lukumääräisesti paljon pieniä keskustajohtoisia maakuntia ja vähän maakuntia, joissa suurin puolue olisi muu kuin keskusta. Keskustajohtoisia maakuntia syntyisi siis enemmän kuin keskustan valtakunnallisesta kannatuksesta voisi olettaa. Tähän vedoten keskusta sitten vaatisi itselleen hallitsevan puolueen asemaa. Mutta jos maakuntien valta painotettaisiin asukasluvun mukaan, keskusta jäisi kauas valtapuolueen asemasta, mutta tästähän keskusta ei sanoisi mitään.

Eli, teoriani mukaan keskusta pyrkisi 18 maakunnan mallilla vain maksimoimaan valtansa, siitä syntyy koko pakkomielle maakuntauudistukselle. Keskustalta tätä on kuitenkin turha kysyä, myöntämisen sijaan tulee vain jotain hienoja visioita ja muuta poliittista jargonia.