Carpe diem, jumankekka, CARPE DIEM!!

Apropoo. Tästä mieleeni juolahtaa tositarina jostain 90-luvun loppupuolelta Turusta.

Ajelin 403-pösölläni kohti kesäbileitä jossain 1-tien eteläpuolella. Turun reunalla törmäsin kolmeen väsähtäneen näköiseen ihmiseen liftaamassa. Pysähdyin kysyäkseni, minne päin olivat menossa, mutta yhtäkkiä olivatkin lastanneet tavaransa ja loikanneet kyytiin!

Norjalainen pariskunta ja slovenialainen tyttö. Olivat liftaamalla matkaamassa jonnekin hevontuuttiin Puumalaan bileisiin. En vielä tänä päivänäkään tiedä, mitkä bileet siellä oli, vaikka niistä oli Saksassa asti puhuttu (sieltä se slovenialaistyttökin oli Suomeen päin liftannut).

Heillä oli ollut huono tuuri liftauksen kanssa. Aamu7:ltä saivat satamasta kyydin siihen Turun laidalle. Sitten olivatkin koko pitkän aurinkoisen päivän liftanneet! Kerran olivat jopa rakentaneet ihmispyramidin. Yksi auto oli pysähtynyt: sieltä oli tullut joku ja ottanut valokuvan. Sitten auto kaasutti taas pois...

Kuskasin heidät Lahnajärvelle asti, sieltä jatkoin omiin bileisiini. Mainiota porukkaa olivat. Etenkin se slovenialaistyttö oli mielenkiintoinen. Mielenkiinto tuntui olevan molemminpuolinen...

Kyllä. Olen monasti miettinyt, mitä JOS. Jos olisinkin lähtenyt heidän yllyttämänään Puumalaan. Toki tilanne ei ollut niin yksinkertainen, siinä olisi ollut monta mutkaa matkassa... Mutta silti.

Näin jälkikäteen olen pitänyt tuon tilanteen mielessäni muistaakseni, että tilaisuuksiin, yllättäviinkin, pitää aina tarttua! Heti!!

—c—

Kirjoitin tämän alunperin _nasty_n liftausketjuun, mutta oikeastaan tämä muistelo käy blogauksestakin. Tässä siis teille!