Hollanti osa 4: Dam-dam-dam!

Paljon tapahtunut edellisen merkinnän jälkeen. Aloitan vaikka sillä, että olen hotellissa umpikeskustassa!!! Whee!!! (Huomautus: huoneeni on likimain parisängyn kokoinen. Oikeasti :-)

Mutta ennen selvitystä siitä, miksi olen hotlassa enkä kaverin luona, vähän jotain muuta.

Lento Riikasta Damiin sutjahti tällä kertaa suihkarilla, pienellä Boeing 737-600 -koneella. Hämärä muistikuva, että samanlaisella, mutta Ryanairin väreissä, olen lennähtänyt muutamia vuosia sitten Lontooseen. Mutta se asia menee sivuun. Boeinginkin kyydissä siemaisin samat punkut ja juustot kuin Fokkerissakin. Mukava reissu, vaikka meinasinkin ryhtyä kuorsaamaan istuimellani. Vierustoverini, joku liettualainen vanhempi mies, ystävällisesti tönäisi mut hereille (ilmeisesti keskeltä kuorsausta) ojentamalla lentoemojen tuoman tarjoilulistan.

Laskeutuminen Damiin oli jotain jännää. Siihen tietysti sisältyi pakolliset muutaman kilometrin ajelut itse lentokentältä varsinaiseen terminaaliin, matkalla jolla lentokoneet ylittävät sillalla pari moottoritietä. Hauskan näköistä on se =)

Jännyys tuli paluusta tuttuun (no, tuttuun ja tuttuun) maahan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Kuvailin sitä myöhemmin kaverilleni, että something familiar, something strange...

Junalipunkin sain ostettua näppärästi sen oikean hintaisen 3,60 € eikä turisteille yhdellä napilla tarjottavaa "easy ticketiä" hintaan 6,60 €. Muistutuksena siitä, etten todellakaan ole enää tuppisuiden Suomessa, pääsin höpöttelemään 15 minuutin matkallani hollantilais-unkarilaisen veijarin kanssa. Muistelimme punatähtiä ja MacDonaldsia, mutta ei siitä sen enempää (Unkari-muisteloista saisi vaikka mitä irti).

Päästyäni Damin keskustaan rautatieasemalta ulos, oli olo taas yhtäkkiä surrealistinen. Ihmisiä, vimpaimia, kojuja, ruokia, hajuja, hassuja naamoja jne. Kuin olisi Linnanmäelle tullut. (Särkänniemi se ei voinut olla, sillä se on jokseenkin tuttu paikka mulle.)

Hortoilin 20 asteen kirpeässä kevätsäässä (insert sarkasmi here) hikoillen kuin puolisika, laukkua perässäni raahaten. Mind you, siellä oli mm. 10 tölkkiä hernekeittoa, ruisleipää, salmiakkia ja Suomi-viinapullo =) Lopulta löysin kaverin opastamaan paikkaan odottelemaan.

Eli hotellin, jossa nytkin olen. Eijei, nyt ei saa kuvitella mitään Intercontinentaleja, Suomessa tämä paikka olisi ehkä motelli tai hostelli nollalla tähdellä. Tyypillinen Damin pikkupaikka: alhaalla pieni baari ja lukitun oven takana huoneistosokkelo erikokoisia huoneita. Pieni anekdootti saapumisestani: täällä myydään 70 erilaista olutta hanassa ja pullossa – minä hollantilais- ja belgialaisoluitten ystävänä onnistuin pyytämään aivan ensimmäiseksi kahta sellaista, jota heillä ei ole. Ja äsken löysin kolmannenkin ei-oon. Talk about luck xD

Mutta takaisin aisaan: ystäväni oli mennyt ostamaan vaimonsa kera uuden asunnon (pitkä juttu, ei siitä sen enempää) ja he olivat tänään tajunneet, etten voikaan majoittua heidän luonaan kaaoksessa. Mua ei olisi haitannut sekasorto, mutta loppujen lopuksi vaihtoehtototeutus oli siis tämä kämppä. En valita, hauskahan tämä on ja kivalla paikalla. Jos kohta katumeteli tietysti kuuluu.

Tänään lunkisti, kohta nukkumaan. Tipahdan melkein tähän istuavilleni...
3,5 h unien päälle tämänpäiväinen seikkailu on ollut yllättävänkin kuluttava. Huomenna on sitten "työpäivä". Kaverin kanssa kahdestaan A-luokan iltaa viettämään :D:D:D

—c—

PS: Tämän hotellin nimi EI ole Hotel Multatuli.