Kärsävällisyydestä

Laske kymmeneen. Laske vaikka kymmenesti. Kunhan et tee mitään hätiköityä.

Näin voisin itselleni todeta. Eilen illalla olin pottuuntunut erään ei-cityläisen toimintaan mua kohtaan, pidin sitä suorastaan epäreiluna ja kohtuuttomana. Kirjoitin lyhyen, vihaisehkon (mun mittakaavallani vihaisehkon) viestin henkilölle. Harkitsin jo kirjoittamista myös muille asiaan liittyville henkilöille ja valittaa myös heille.

Sitten päätin kuitenkin käyttää harkintakykyä ja turvautua kärsivällisyyteen. En kävisi eskaloimaan juttua näin pienestä, vaan odottaisin vastaustaan. Jos vastaus olisi ikävä ja/tai käytös jatkuisi entisenään, niin sitten vasta alkaisin ottamaan muihin yhteyttä. Ja "julkiseksi" asian veisin vasta, kun mikään muu ei enää auttaisi.

Ja ihme ja kumma: sain anteeksipyynnön vastaukseksi. Sovimme asian ihan reilusti, sillä hänkin ymmärsi viestini perusteella vähän töpänneensä. Emme edelleenkään ole mitään ystäviä, mutta toimeen tullaan silti. Hyvä niin!

Todellakin, tämä pienen pieni juttu oli kouriintuntuva muistutus aiheesta: kärsivällisyys ja miksi sitä tarvitaan mielenkuohuissa.

Siat kärsikööt, ne ovat siihen biologisesti luotujakin (kuten lehmä märehtimään). *pusss* kaikille teille, tasapuolisesti!

-c-