Märkiä peittoja pihalta ja leluja lattialta

*kerraaaasshh-rämälämä-dingdong-kolinakalina-pam-jyräys*

Ensin kuului ääniä kuin esterin takapuolesta (eli satoi vettä aikas lot), sitten tuli tuollainen "vieno" jyräys. Ukkonenhan se siinä, pitkästä aikaa!

Salamoiden valossa oli helppo tallustaa vessaan ja takaisin. En edes astunut kissanpennun päälle. Tosin kyllä nappasin tietokoneet ja netin irti seinästä, sekä siirsin omaa lattialla olevaa patjaani hieman kauemmaksi pistorasiasta...

Olisi ollut komeaa katsella, elleivät matalalla roikkuneet pilvet olisi peittäneet itse salamoita näkymästä. Vain valonleimaukset näkyivät.

Ei Tampesterissa muistaakseni koskaan ole tällä tavalla jyrissyt. Tämä oli ihan kivaa, kuitenkin! Muistelin lapsuuttakin. Salo on siitä "hauska" kattilalaakso, että kun sinne ukkospilvet eksyvät, ne eivät aivan heti siitä pois pääsekään.

Kissanpentu (josta yritän produseerata sitä valokuvaa) seurasi perässä, kun kävin vessassa (etten vain katoaisi, kait). Ennen ukkosta kissa oli teurastanut varpaitani, kyynärpäitäni, sormiani ja ties mitä kehoni osia hampaittensa terottamiseen. Puraisipa kerran jopa partaisesta leuastanikin (mikä taisi olla vahinko, sillä kasvoihin kissa ei ole ikinä koskenut hampailla tai kynsillä). Hauska veitikka kuitenkin.

————————————————————————

Tänään olemme olleet talonvahteina mutsin kanssa, muksut ovat kotosalla, sillä perhepäivähoitaja on vatsataudissa. Nuorempi muksukin on liki parantunut vesirokostaan.

Nyt alamme nakuttamaan shakkia tuon 5-vuotiaan kanssa. Harvinaisen pitkämielinen pelaaja, muuten! Ei vielä toki muista sääntöjä, mutta on kuitenkin hämmästyttävän kärsivällinen, kun selitän uudestaan ja uudestaan, miten mitäkin nappulaa siirretään. Tästä Deep Bluen päihittäjä?-)

————————————————————————

Rauhoittavaa tämä tällainen. Ei stressiä, kiirettä, murhetta. Tai no, onhan sitä ressiä edelleenkin kaikista hoidettavista asioista, sekä myös ihmistä ikävä. Vaan ei auta itku markkinoilla, ei poru Perussa (har har, mikä sanansäilän viäntelijä).

-c-