Kiitollisuus

Noniin! Täällä taas. Että moikka vaan kaikille!

Viime postauksesta on tapahtunut paljon kaikenlaista. Mm. ottelin 5 viikon sisään 3 kertaa ja valmentajakin vaihtui.

Olavinlinnan ottelu oli mulle pienoinen pettymys. Ottelin ihan hyvin, mutta vastustajan voitontahto hävisi ensimmäisen kovan osumani jälkeen. Sen jälkeen hän vain suojasi ja yritti selviytyä ottelun loppuun asti ja sen tekikin. Ottelun jälkeen hän pyysi anteeksi ja kertoi lyöntieni satuttaneen niin kovin, ettei yksinkertaisesti kyennyt ja halunnut satuttaa itseään pahemmin. No tapansa kullakin.
Hienoa oli kuitenkin taas päästä kehään Savonlinnassa ja tunnelma oli jälleen kerran upea! Kiitos järjestäjille ja ennen kaikkea yleisölle.

Olavinlinnan ottelun jälkeen olin valmistautumassa otteluuni Hartwall-areenalla, jossa tallikaverini Edis Tatli historiallisesti toisena suomalaisena otteli MM-tittelistä. Iltatreenit treenattiin aina klo 21 Edisin otteluaikaa silmällä pitäen ja yhden keskiviikoillan sparrin jälkeen valmentaja/manageri/promoottorini Pekka Mäki kysyi, että haluaisinko paikata ottelussa tallikaveriani, joka oli sairastunut äkisti. Ottelu oli 3 päivän päästä lauantaina Tampereella. Pienen harkinnan jälkeen tartuin tarjoukseen ja otin ottelun.
Normaalisti otteluun herkistellään n. viikon verran ja tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta. Ottelin silti hyvin ja tyrmäsin 10-1 listaisen Itävaltalaisen 3. erässä vartalosta. Ilmat pihalle ja kaveri makasi ainakin minuutin. Ei kuitenkaan mitään vakavampaa. Se tuntui todella hyvältä ja itseluottamukseni ottelijana kasvoi entisestään.
Otteluun valittiin hieman pehmeämmät hanskat, jotta mahdollisiltä käsivammoilta säästyttäisiin, sillä Hartwallin ilta olisi jo parin viikon päästä.

Maanantaina palasin taas salille ja valmistautumista Hartwallille jatkettiin normaalisti.
Valmistautuminen sujui hyvin vaikka olinkin todella väsynyt koko ajan. Viimeisellä viikolla ennen ottelua väsymys meni yli ja sairastuin kovaan flunssaan. Kuumetta ja räkää riitti. Painonpudotuksesta ja flunssasta johtuen viimeisen viikon päivittäiset ateriat koostuivat heraproteiinista, parista kourallisesta siemeniä ja pähkinöitä, inkivääristä, raaoista valkosipulin kynsistä ja pakuriteestä. Se oli upeeta ;)
Viimeiset pari päivää menin finrexinillä ja se hieman auttoi fiilistä. Ottelupäivänä olin vielä kuumeessa, mutta finrexiniä napaan ja ystäväni Brädin räpätessä edelläni menimme kehään. Ottelun peruminen ei tullut missään vaiheessa kysymykseenkään. Flunssasta huolimatta hoidin ottelun mallikkaasti ja jaksoin 6. erää ihan hyvin. Voitto kotiin. Toki yritin pitää ottelun temmon mahdollisimman matalana, sillä henki ei kulkenut ja kroppa tuntui todella löysältä. Fiiliskään ei ollut todellakaan katossa.
Yleisö oli taas kerran upea ja oon todella kiitollinen kaikesta tuesta, jonka sain. Kiitos!

Seuraavaksi ottelen Kotkassa 15.11. Siellä odottaa urani ensimmäinen 8 eräinen ottelu. Odotan innolla kehään pääsyä entisessä kotikaupungissani. Rakastan Kotkaa ja toivon, että Kotka osoittaa hieman rakkauttaan mullekkin :)

Syksy on kaunista aikaa, mutta pimeys ja kylmyys käy pidemmän päälle tympimään todella pahasti. Varmasti kaikki te tiedätte mistä mä puhun. On kuitenkin pari helppoa tapaa helpottaa väsymystä, jotka olen itse koennut todella toimiviksi. Laadukas ja puhdas ruoka sekä ravintolisät sen tueksi. Näistä ehdottomasti nostaisin voimakkaan D-vitamiinin. Itse otan 125 mikrogrammaa aamuisin ja lisäksi 50 mikrogrammaa päivällä. http://www.puhdascaps.fi
Puhdas+ on nimensä mukaan täysin puhdas ja kotimainen. Voin siis luottaa, että kapselissa on juuri sitä mitä pitääkin.
Toinen, josta olen aiemmissa postauksissani puhunut on levä nimeltään spirulina. Spirulinaa reilulla annoksella ja voin luvata, että energisyys on taattu. Itse käytän cocovin superfoodeja. http://cocovishop.com/
Toki nämäki ovat vain hyvän ruokavalion tueksi, eivätkä yksinään tee ihmeitä. Kotimaiset marjat ja erilaiset kasvikset ovat sekä ruumiille, että mielelle parasta lääkettä.
Olen myös lukenut ja kuullut, että liikunta antaa paljon energiaa, mutta urheilijana en tiedä siitä mitään ;) 2 treeniä päivässä, kuutena päivänä viikossa vie kaiken energian hahaha.
Luonnossa liikkuminen on oikeasti virvoittavaa. Liian harvoin pääsen liikkumaan luonnossa, mutta lenkeillä yritän valita aina mahdollisimman luonnonläheiset reitit.
Kuitenkin ennen kaikkea tärkeimmäksi nostan asenteen.
Asenne, jolla kohtaan päivän ilot ja surut ratkaisee kaiken. Se miten puhun itselleni ja muille.
Jos asenteeni on suoraan sanottuna syvältä perseestä, niin sinne ei paista voimakkainkaan aurinko. Silloin laadukas ravintolisä, superfood ja ruokakin antaa vain lisää energiaa kaivautumiseen syvemmälle siihen paskaan. Mutta jos suuntaan ajatukseni mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen, niin positiivinen muutos on taattu.
Yritän joka aamu kiittää Luojaani siitä, että sain herätä ja hengittää edelleen. Pyrin mielessäni kiittämään päivän mittaan niin paljon, kuin mahdollista. Pienistäkin asioista. Perheestä, ystävistä, asunnosta, ruoasta, vedestä, bussista ja junasta, jotka kuljettaa mut harjoituksiin, valmentajasta, nyrkkeilystä, kauniista maisemista joka puolella, hymystä tai kivoista sanoista, jonka joku tarjoaa ja monista monista muista asioista. Myös ikävistä asioista, koska ne kasvattaa jokaikinen kerta. Ennen kaikkea kuitenkin kiitän Jeesusta, joka kuoli mun rumimpienkin syntien tähden ja antaa mun elämälle paljon suuremman tarkoituksen, kuin voinkaan kuvitella.

Toivon jokaiselle hyvää syksyä ja paljon energiaa arjen askareisiin. Hymyillään kun tavataan :)

ps. nähdään Kotkassa 15.11.! ;)

-Niklas