Tuuliviiri

Moro kaikille! Anteeksi, että mä en ole päivittänyt blogia hetkeen. Siihen on syynsä. Tai ainakin jonkinlainen syy.
Mulla on ollu henkisesti aika raskasta ja koettelemuksia on tullut todella monesta suunnasta. Ei ole ollut tippaakaan fiilistä kirjoittaa mistään ja jos mulla ei ole fiilistä, niin en saa mitään aikaiseksi. Otsikko sen kertookin, et mä oon tuuliviiri. Todellinen tunnetyyppi ja meen tosi paljon sen mukaan, et miltä tuntuu missäkin hetkessä. Iän myötä oon saanut hieman enemmän tasaisuutta, mut edelleen oon todella tunteiden vietävissä. "Kaikki tai ei mitään", "mieluummin överit ku vajarit" ja mitä näitä olikaan.
Ehkä mä myöhemmin avaan näitä asioita enemmän, tai sitten en. Nyt ei ole fiilistä ;)

Nyrkkeily kuitenkin maittaa ja kulkee erittäin hienosti. Usein myös huomaan pakenevani ongelmia nyrkkeilyn syövereihin. Mut oon saanu nähdä paljon kehitystä itsessäni nyrkkeilijänä ja se on mielettömän siistiä! Jos itse huomaa kehittyvänsä, niin silloin menee kovaa. Yksinkertainen esimerkki laihduttajasta, joka näkee itsensä peilistä joka päivä, eikä näe sitä muutosta mikä tapahtuu.
Olen itseäni kohtaan aika kriittinen ja tulee joskus vaadittua itseltäni enemmän kuin on tarve. Mun valmentaja aina sanoo, et "kun Niklas alottaa jotakin, niin pitäis heti olla maailmanmestari". Hahah siinä on kyllä paljon totuutta. Kriittisyyden lisäksi oon myös aika malttamaton.

Mun ajattelu nyrkkeilyä kohtaan on muuttunut aika paljon tässä ajan saatossa. Siinä, missä ennen enemmän vaan treenasin ja halusin nähdä tulosta, niin nykyään pohdiskelen ja maistelen lajia. Mä en osaa maalata tippaakaan, mutta nyrkkeilykehä on mun kangas. Siihen saan vedellä pensselillä ja läiskyttää maalia niinku huvittaa. Tää ajatus saattaa romanttisuudellaan ärsyttää sua, mut mulle se on inspiroiva ajatus. Enkä mä oikeesti pahemmin välitä, et mitä sä ajattelet musta. Kuhan tykkäät hahah. Mua on useasti syytetty liiasta kikkailusta, mut kun mä oon täyspäiväinen kikkailija. Ei voi mitään, mut mä rakastan sitä. Tää ei kuitenkaan tarkota, että en tekisi kovasti töitä, sillä mä kyllä teen. Tuu kattoo salille. En vaan halua asettua johonkin muottiin, jonka joku muu on muotoillut. Teen niinkuin sydämessäni hyväksi koen ja vie se sitten mut isoihin otteluihin tai ei, niin tiedän ainakin kikkailleeni sydämeni pohjasta.
Meillä on valmentajan kanssa mahtava näky siitä, millaista ammattinyrkkeilijää tästä rookiesta rakennetaan ja me nautitaan työstä.

CocoVin kanssa startatun yhteistyön tuloksena olen päässyt entistä enemmän ns. superfoodien makuun. Tulee treenattua sen verran paljon, että tarvitsen kaloreitakin aika rutkasti. Vaikka oon pitkään syöny suht puhtaasti ja paljon, niin aina aterioiden jälkeen jäi melkein poikkeuksetta kova makeanhimo. Kerran viikossa vedin sitten aina överit kaikista herkuista ja sillä sain vähän laannutettua himoja. Terveellisyydestä se meininki oli kaukana. Nykyään juon 2 tai 3 superfoodeilla kyllästettyä pirtelöä päivässä (ennen treenejä ja iltatreenin jälkeen) ja olo on vaan törkeen hyvä ja kylläinen. En oo joulun jälkeen syöny yhtään herkkuja, eikä tee edes mieli. Selkeesti sen takia, että kroppa on ravittu. Kaikki jotka tuntee mut, niin tietää sen määrän sokeria, mikä mun oli saatava joka lauantai ja se oli iso määrä se :D
Multa kysyttiinkin vinkkejä laihdutukseen ja painonhallintaan, niin yks on tämä. Ravinnetiheä ruoka.

Olis kiva kuulla teidänkin ajatuksia ja kysymyksiä, joten jättäkäähän kommenttia.

Tää Suomen talvi on aika ämmä, mut pysytään pinnalla!

Tästä eteenpäin päivitän taas blogia ahkerammin. Pysy mukana.

-Niklas

Kirjoitettaessa soi The Roots - Undun