Olen tänään istunut Tuulivoima-kansalaisyhdistyksen seminaarissa, jossa käsiteltiin tuulivoiman melua ja sen aiheuttaman infraäänen terveysvaikutuksia. Seminaarissa esiintynyt fyysikko esitti rajun väitteen siitä, millaiset alueet Suomessa tulevat olemaan asuinkelvottomia sitten kun ensimmäinen syöttötariifikausi on saatetttu päätökseen. Uudenlaiset suuret tuulivoimalat aiheuttavat ongelmia, joista ei ennen tiedetty. Tutkimuksissa on raportoitu unihäiriöitä, tärykalvomuutoksia, verenpaineen yllättävää nousua, rytmihäiriöitä, huimausta, tasapainohäiriöitä. Oireille on tyypillistä, että ne helpottuvat kun asukkaat muuttavat pois voimaloiden tuntumasta. Useita perheitä Suomessa on jo joutunut jättämään kotinsa.
Kirjoitin samasta aiheesta aiemmin blogin ja yleisönosastokirjoituksia. Sain siihen myös runsaasti palautetta.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen (STY) Anna Tiihonen vastasi mielipidekirjoitukseeni tuulivoiman terveyshaitoista korostamalla, ettei tuulivoiman aiheuttaman infraäänen vaikutuksia ole tieteellisesti todistettu. Vastaus lähti epärealistisesta ja populistisesta käsityksestä siitä, miten tiede toimii ja mihin sitä voidaan käyttää.
”On tieteellisesti todistettu” ja ”ei ole tieteellisesti todistettu” väittämiä heitetään usein keveästi käsittämättä, että tieteen olemukseen kuuluu epävarmuus ja keskeneräisyys; juuri siksihän tiede edistyy. Tiede ilmentää ihmisjärjen mainiota kykyä korjata itseään, ja se ei olisi itseään korjaava prosessi, jos sen nimissä torjuttaisiin vastaantulevat ongelmat sanomalla, ettei niiden olemassaoloa ole tieteellisesti todistettu.
Torjumisen sijasta onkin kysyttävä, ovatko metodimme tieteelliset ja asenteemme tieteellinen, kun pyrimme selvittämään esiintulevia kysymyksiä. Tieteelliseen asenteeseen kuuluu objektiivisuus, kriittisyys, riippumattomuus (mm. taloudellisista seikoista) sekä edistyvyys. Näin tiede toimii itseään korjaavasti hylkäämällä virheellisiksi osoittautuvia hypoteeseja ja korvaamalla ne paremmilla tai ainakin vähemmän virheellisillä.
Tiihonen kirjoittaa: ”Infraääni on kuten mikä tahansa muukin ääni: jos sen taso on riittävän kova, on se kuultavissa.” On syytä epäillä, että Anna Tiihonen ei tiedä mitä infraääni on. Matalataajuinen ääni ei määritelmällisesti ole korvin kuultavissa, vaikka äänenpaine kasvaisi niin kovaksi, että se todistettavasti aiheuttaa haittaa sen kokijassa.
Maailmalla löytyy vertaisarvioitua tutkimusta, joka puhuu sen puolesta, että infraäänillä on terveysvaikutuksia. Melu- ja infraääniongelmat olivat tiedossa jo 80-luvulla. Ympäri maailmaa raportoidaan uusien suurikokoisten tuulivoimaloiden yhteydessä esiintyvistä terveysongelmista, ja tähän keskittyviä kansalaisjärjestöjä on jo tuhansia. Ihmisten huoli on aiheellinen, ja on ikävää huomata, että Tuulivoimayhdistys turvautuu tupakkateollisuudesta tuttuihin keinoihin vedoten puuttuvaan näyttöön. Tätä ei voi jatkaa loputtomiin.
Tuulivoiman terveyshaitoista huolestuneet pyytävät, että asia tutkitaan huolellisesti ja puolueettomasti ennen kuin lisärakentamisessa edetään. Tutkimus ei saa olla tuulivoimayhtiön rahoittamaa, mikä on ongelmana Salon tutkimuksessa, johon Tiihonen viittasi. Kyse on TuuliWatin maksamasta tutkimuksesta, jonka TTL on tehnyt tilauksesta. Silti sekin osoittaa, että 30% lähialueen asukkaista häiriintyy tuulivoimamelusta ainakin ajoittain, 10% kärsii uni- ja nukahtamisvaikeuksista ja 50% tuntee epäluottamusta tuulivoimatoimijaa ja kunnallisia viranomaisia kohtaan.
Tämä kaikki tehdään veronmaksajien rahalla. Vastuu on poliitikkojen. Onko meillä siihen varaa?
