Suomen susien tilanne on hälyttävä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen eilen julkaisemassa lausunnossa Suomen susikannan kooksi arvioitiin 135-145 yksilöä. Vuosi sitten susia arvioitiin olevan 150-160.
Suomen susi on erittäin uhanalainen laji, joka on ollut rauhoitettuna lähes 40 vuotta. Silti kantaa ei saada elpymään. Syy tähän on selvä - kannan ei halutakkaan elpyvän.
Suden tappaminen ilman maa- ja metsätalousministeriön myöntämää poikkeuslupaa on laitonta, silti metsästys on merkittävin syy suden uhanalaisuuteen. Vaikka kannan voidaan sanoa olevan hälyttävän pieni, ministeriö myönsi tänäkin syksynä 22 uutta kaatolupaa.
Suomi on ajamassa susiaan sukupuuttoon. EU-komissio on yrittänyt puuttua susivainoihin vaatimalla, että Suomessa on oltava vähintään tuhat sutta, ennen kuin lajin suojelua voidaan lieventää. Komissio on pitänyt Suomessa myönnettyjä kaatolupia luontodirektiivin vastaisina, sillä suden suojelun taso ei Suomessa ole suotuisa.
Kaatolupien on sanottu ehkäisevän salametsästystä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Susia katoaa jatkuvasti enemmän kuin niitä on luvallisesti kaadettu. WWF arvioi salametsästyksen olevan edelleen suurin yksittäinen susien kuolinsyy Euroopassa.
Susi on suojelukohteena hankala, sillä susia pelätään ja niiden tappamiselle on laaja hyväksyntä. Suomessa suden ei kuitenkaan tiedetä tappaneen ihmistä vuoden 1882 jälkeen ja tämänkin tapauksen aiheuttajaa on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi tai koirasudeksi. Ihmisen paras ystävä onkin hyvä vertailukohta, sillä Suomessa koiran hyökkäyksen seurauksena on menehtynyt ainakin kymmenen ihmistä vuosien 1998-2006 aikana.
Ihminen on suden ainoa vihollinen. Susi kuuluu Suomen luontoon ja on meidän tehtävämme turvata sen elinmahdollisuudet. Susien aiheuttamat vahingot on korvattava täysin poromiehille ja karjanomistajille ja asiallista susivalistusta on lisättävä. Susien kaatolupien myöntäminen on lopetettava, kunnes tiedämme, että tämä hieno laji säilyy metsissämme.