Ensi torstaina käynnistyvä Cirko-festivaali juhlii kymmenvuotista taivaltaan tarjoamalla jälleen täyslaidallisen kotimaista ja ulkomaista huipputaikuruutta. Tarjottimella on myös visuaalista teatteria ja sirkusta huikaisevalla tavalla yhdistävä Lähtö-teos. Lähdön takana olevan WHS-työryhmän ovat perustaneet jonglööri Ville Walo, visuaalinen taitelija/taikuri Kalle Nio ja lavastaja/pukusuunnittelija Anne Jämsä.
”There is a woman and a man, who have a complicated relationship.” Lähtö-esitys kuvaa sitä, kun ihmiset muuttuvat toisilleen vieraiksi. Esitys tavoittaa mielestäni sitä tunnetta kun koko universumilla ja esineillä on oma ilkeä tahtonsa – ja ne kaikki ovat sinua vastaan. Vaan mikä oli sinun lähtökohtasi Lähdön tunnelmaa rakennettaessa, Kalle Nio?
Yksi Lähdön lähtokohdista oli Michelangelo Antonioni elokuvat, ja ennenkaikkea hänen trilogiansa johon kuuluvat elokuvat Yö, Seikkailu ja Auringonpimennys. Elokuvissa Antonioni kuvaa tuhoon tuomittua rakkautta ja ihmisten vieraantumista toisistaan ja elämästään. Lähdön pariskunta on joutunut samankaltaiseen tilanteeseen ja liukuu luovuttamisen, taistelun ja välinpitämättömyyden tuntemusten välillä. Teoksessa ulkoiset elementit kuvaavat henkilöiden sisäistä maailmaa. Ulkoisesta muuttuu sisäistä ja sisäisestä ulkoista. Ihmisten tunteet ilmaistaan kokonaisvaltaisesti teatterin kaikkia keinoja käyttäen, näyttelijäntyön jäädessä yhdeksi keinoksi muiden joukossa.
Harjoitusprosessit ovat varmasti pitkiä esityksissänne. Kuvaile hiukan normaalia harjoittelupäiväänne. Miten pidätte yllä tunnelmaa ja huolehditte että johtoajatus ei huku näkyvistä?
Ennen Lähdön tekemistä teimme saman työryhmän kanssa Bardo-nimisen taidenäyttelyn, joka koostui lyhyistä elokuvakohtauksista. Tämä näyttely toimi sekä itsenäisenä teoksena, että Lähtö-teoksen visuaalisena käsikirjoituksena. Lähdön tekoprosessi kesti liki kaksi vuotta, joten oli tärkeää säilyttää yhteinen pohja-ajatus jotta visio ei päässyt pitkän harjoitusjakson aikana karkaamaan.
Normaalit harjoituspäivät koostuivat mitä moninaisimmista toimenpiteistä. Koko työryhmä osallistui kaikkien teoksen osa-alueiden pohtimiseen, joten jokainen pääsi varmasti oppimaan paljon uutta. Teoksen työryhmä on näin suureen ja teknisesti monimutkaiseen teokseen melkoisen pieni, joten jouduimme kehittämään lukuisia teatteriteknisiä sovelluksia, jotta teoksen kaikki liikkuvat osat saatiin teknisesti toimimaan. Normaali treenipäivä koostui siis insinöörityöstä, askartelusta, tanssista, taikuudesta ja tuotannosta.
Työssäsi rakennat hämmästyttäviä näyttämökuvia ja näytät uhmaavan fysiikkaa. Miten WHS syntyi?
WHS syntyi 2000-luvun alussa. Tutustuimme Villen kanssa Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen Narrin nuorisotalolla, jossa oli tuolloin jonglöörien harjoitustila. Tilassa harjoitteli suurin osa Suomen nykysirkuksen pioneereista, ja voi sanoa, että Suomen nykysirkuksen pohja luotiin tuolloin Narrissa. Päädyimme sattumalta Villen kanssa esiintyjiksi pitkälle komennukselle ruotsinlaivalle. Lopulta tulimme siihen tuloksen, että ehkä laivakeikat on tällä erää tehty ja nyt voisi tehdä jotain taiteellisesti mielekkäämpää.
Teimme yhdessä Odotustila-nimisen teoksen joka päätyi kiertämään yli 10-vuotta liki 30 eri maassa. Yhdessä Villen kanssa olemme tehneet neljä näyttämöteosta, joiden jälkeen olemme keskittyneet tekemään teoksia itsenäisesti tahoillamme, mutta WHS-nimen alla.
Mitä sinulla on työn alla? Mihin suuntaan taiteesi on menossa ja mitä asioita tutkit tällä hetkellä?
Teen pariakin uutta projektia samanaikaisesti. Työn alla on videoteoksista koostuva näyttely tälle vuodelle, sekä uusi näyttämöteos vuodelle 2016. Olen tällä hetkellä erityisen kiinnostunut ihmisistä objekteina ja subjekteina, ihmisten aisteista ja havaintokyvystä, sekä taikuuden, aistien ja mielen suhteista. Lisäksi pyöritän yhdessä WHS-ryhmän kanssa Teatteri Union nimistä kokeellisen esitystaiteen ja elokuvan teatteria, johon yritämme järjestää mielenkiintoista ohjelmaa.
Lue lisää:
Cirko Festivaali 7.5.-17.5.
WHS-ryhmä
Teatteri Union
x Eero Tiainen
Kirjoitettaessa soi Mew: Making Friends
