– Pyllyyn! -Pyllyyn! pyytelivät naisintellektuellit

[quote]- Ja syvemmälle! kulttuuriblondi levitteli pakaroitaan.[/quote] Herreguud! huokaisi Vanha Mies ja käänteli sivuja vähän vaivautuneena, mutta toki intomielin. Kaukana ollaan Venäjällä klassikkoajoista. Pelkästään ajan klassikkoja huokailija oli naapurimaastaan tätä ennen lukenut: [b]Dostojevskiä[/b], [b]Tolstoita[/b], [b]Gogolia[/b] ja [b]Ivan Aleksandrovitš Gontšarovia[/b]. Ei niissä tällaista. Ei! Gogolin kuolleet sielutkin olisivat tässä vauhdissa heränneet eloon? Mitähän jos Tolstoi tuommoisia Anna Kareninassaan? Olisi mahtanut huuli väpättää. Ja lukija ykskantaan ja sumeilematta sanonut: – Hyvä kun hyppäsi junan alle. Mutta nyt on nyt ja Venäjäkin nykyajassa, edes kirjallisuudessa. Paitsi että syrjään ovat sysänneet vallanpitäjät [b]Viktor Jerofejevin[/b] (s.1942) ja toisinajattelijaksi tuominneet. Ei tosin pyllymäisten tekstien vuoksi, vaan yhteiskunnallisten kannanottojen: ei ole [b]Putinin[/b] miehiä. Puolensataa pistoa, tarinaa, luettuaan VM nikottelee yhä. Miten nikottelisikaan jos lukisi vielä kirjailijan tarinan [i]Jadrena Fenja[/i] sensuuriin joutuneesta [i]Metropol[/i]-antologiasta; sitä ei ole suomennettu eikä sen nimeä tohdi Vanha Mies – senkin lökäpöksy ja jänishousu! – edes suomeksi lausua. Eipä, totta vie, hiljaa virtaa Don Jerofejevin, länsimaissa nuoruutensa viettänyt kirjailija, päästellessä venäläisestä naisesta, venäläisestä miehestä, venäläisestä opettajasta, juoppoudesta, ortodoksikirkosta, Neuvosto-Venäjän jatkeesta … Niin, se kirja, jota Vanha Mies nyt käsissään kääntelee, on kansiltaan tämännäköinen: