Kalsarikänni - Suomalainen opas hyvään elämään
11. helmikuuta kello 4:28 ·
..Sössötän sekavia MTV3:n Huomenta Suomessa maanantai-aamuna 12.2. pian kahdeksan jälkeen. Katselkoot, jotka uskaltavat.
HS:n kulttuuritoimittaja Miska Rantanen on viskautunut vapaalle ja rentona kertoo tutkimustuloksistaan suurimmaksi osaksi juuri kyseissä olotilassa: ?
Opus on nimeltään Kalsarikänni - Suomalainen opas hyvään elämään, S & S 2018.
Kalsarikännioleilu on tanskalaisten hyggen ja ruåttalaisten lagom-oleskelun parannettu painos.
Siistii, siis!
Yksinollen homma pelittää parhaiten, missään nimessä homma ei tarkoita lärvejä, vaan
kor kein taan
tuommoista viittäkuutta ööliä eikä missään nimessä koko viinipönikkää, tai jos koko, niin sitten siinä voi kaverikin pyöriä alushoususillaan mukana - jos osaa olla.
En tiijjä, perhana! tulee ekana mieleen. Ja Tolstoi toisena, jostain syystä. Tai siis Tolstoita ikävä, kun kirjaa lukee ja yrittää kategirikorigorikirogorsoida.
Jätetäänhän hautumaan tämä Norra Haga Party Central -instituutin johtajan teos ja mietintään: josko MR kuuluukin HöY/BöU-sakkiin, johon ei hevin joka iikka sisään ui nuin vain!?
Tarkastellaan sitten myöhemmin isossa kuvassa.
iso kuva: Heidi Piiroinen; isossa kuvassa: Miska Rantanen
Onhan Ville Valokin koettanut tulkita baddingia nappiin osumatta, mutta ihan kohtuullisesti. Myös moni muu ammattilainen on esittänyt kipaleita ihan ok! ja sinnepäin eli ei hassummin. Mutta eihän Raulin haurautta voi kukaan esittämällä esittää!
Tuota taustaa vasten Lieksan Badding Tuomas Salopuro selvisi loistavasti Rauli Somerjoesta, jonka surullista, koskettavaa kohtaloa Bussi Somerolle -tarinaa esitetään kymmenen kertaa ennen joulua tuolla kaukana kaukana susirajan takana Lieksan* teatterissa.
Tässä taas yksi esimerkki, että Cityn yläpuolisessa Suomessa o n elämää! On muuten ohjaajalla, Tero Sarkkinen, ollut hemmetin moinen homma pitää koossa matsku ja monen sortin sakki, luulemma.
Ensi-illassa lauantaina Brahean salillinen nautti menosta, vaikka ilonhetkiä näytelmässä ja Raulin elämässä vähemmän olikin kuin surua, pettymystä ja masennusta. Pala kurkussa sieltä pois lähdettiin, jos vieno hymykin huulilla - mikä on hyvän merkki.
Kuten sanottu: päähenkilö onnistui mainiosti; ulkoisestikin samanlainen riuku olemukseltaan. Lapsi-Rauliin tottui alun karsastuksen jälkeen ja hyväksyi Sanna Markoffin Rauliksi; kuolevan, lihoneen, viinanmurtaman 40-kymppisen Raulin hahmottama Ensio Kortelainen oli jo vaikeampi sulatettava.
Aito liveorkka lavalla: Vau! Kunnon räpinää!
Ja M.A.Nummisena Sami Ehrukainen osasi kiekaista! Entä Rauli "Rafe" Tanskanen Baddingin nimittäjä ja lapsuuden kaveri - Matias Kankaassa on särmää, on!
Muita? Ei riitä tila: mutta olihan opettaja Möllösellä, Sini Nevalainen, kirkas falsetti ja kuri!
Menkää itte kattoon, vaikka:
Pitkän matkan päässähän pahulainen on, mutta Kolin rinteillä lasketellessanne olette jo Lieksassa, ja mikä sieltä poiketessa teatterissa - ei muuta kuin Pielisen yli silpaisette!
HIFKin saunailtojen pohjimmainen tarkoitus oli kitata kaljaa niin paljon että lopulta on maksimaalisessa jurrissa.
Mutta mikä oli kun ei Rudille maistunut?
(Rudi kysyy ja vastaa: Hinku NHL:ään. Menisi taas pari harjoittelupäivää hukkaan, ja joku toinen kuitenkin maailmalla harjoittelisi ja kehittyisi sillä aikaa.)
Samoinhan Helsinkiä pienemmän kaupungin urheiluseurassa aikoinaan meneteltiin jalkapulloilun puolella:
Joensuulaisen Karpalon harjoituksia ihmetteli joku lehden yleisönosastossa malliin Kuuluuko pelaajien talviharjoittelun tähän vaiheeseen niin rankka ja pitkäkestoinen tyhjennysharjoitus, että öitä myöten on oksenneltava pitkin kerrostalon rappukäytäviä?.
Entä Hagmanin Matin, siis sen pikku-Hakin isän narsistinen leveys ja lesous! Kortelainen keltanokkana istutettiin maestron viereen. Varmuuden vuoksi varasi Kölli kamoilleen vain 6 koukkua, jätti Mestarille 12. Lampsi MH paikoille:
- Oot sitten levittäny kamas tähän.
3 koukkua jätti Kortelaiselle.
Testosteronista koirankoppikoulutusta!
Ai niin vielä Saksan pelimatkasta kapakassa: Tunti aikaa. Minuutin välein lyötiin tulokkaille eteen shotti kaljaa, kymmenen minuutein välein shotti jäykkää. Tequilat päälle. Vessassa käyntikielto voimassa. Aamulla edessä hallilla pakolliset aamujäät.
Ei ole helppoa jääkiekkoilijan elämä. EI.
Ja tässä vasta alkupalat ja -juomat, 50 sivua 500-sivuisesta kirjasta:
Mitä nykyisin?
Ei juuri ehdotonta valistusta näy. Tupakka on turmiollista, mutta viinaa ei niinkään. Siinä trendi.
Ei Liimatainenkaan voi moista alkoholihyysäämistä ja paapomista käsittää.
Viinimessuilta kohtaus:
"hienompikin herra vetäisee viinanhimossaan suihinsa sylkykupin, johon muut olivat räkineet maistamansa viinin"
tai
"tastling-tilaisuuksia, joissa naiset aluksi hienostelivat pikkurillit sojossa, mutta loppujen lopuksi heitä talutettiin paikalta, kun jalat eivät kantaneet".
Otteet ovat Merja AsikaisenTommi Liimatainen - Kaasu Pohjassa -paljastusskirjasta (Otava 2015), jossa 28-vuotias alkoholinrakastaja lopettaa juhannuksena kertalaakista viinan kanssa läträämisen; näin ollen hän juhlii tulevana juhannuksena 10-vuotisraittiuttaan.
Oli viimeinen hetki mieli pelastua alkoholismilta eli taloudelliselta, henkiseltä ja fyysiseltä rappiolta. Tommista ei tullut Turmiolan Tommia vaan työtä paiskiva parempi ihminen.
Ei, älkää luulkokaan että Tommi itseään muita parempana pitäisi ja sillä kehua retostelisi - so. parempi ihminen aikaisempaan itseensä verrattuna.
(ja Katri Helenalla on nyt entistä raittiimpi mies, luk. lis.)
Liimatainen käy läpi lapsuuden ankeudet alkoholistiperheessä kaikkine mutkineen, kuinka vanhin veli joutuu ottamaan vastuun veljistään ja omasta selviytymisestään pikkupoikana surkeissa oloissa. Mutta huolimatta vihasta viinaa kohtaan, hän huomaa vähän vartuttuaan olevansa pian alkoholisti kolmannessa polvessa, jos ei stoppia tulisi.
Kirja on lyhyt, ytimekäs ja tarpeellinen, raittiusvalistuksellinen, kipakka.
Ehkä sillä tavalla avoimen naiivi että, kuten odotettua, heti sen kimppuun käyvät kyyniset mattieskohytöshyeenat Ex-dokut ovat tylsiä -tyylisillä pilkkakirjoituksillaan, koska itse eivät pysty lopettamaan.
Näitä miesalkoholistikirjoja ei koskaan ole liikaa, eivätkä nämä lopu koskaan, koska ei viinakaan juomalla lopu - tulee Hellsteniä, Vuorista, Seppästä sun muita. Perusohra löytyy Gunnar MattssoniltaGunnarissa ja täältä lisää.
Liimatainen örveltämisjuttujen sijasta keskittyy enemmän tunne- ja valistamispuolelle.
Kylmäksi ei jätä kuvaus oman isän raitistumisesta 2007 oman raitistumisen 2005 jälkeen eli Mission impossible:
"Puhelimessa tuli hetki hiljaista. Isä alkoi itkeä. Ei kai tässä muukaan enää auta, kuului luurista.
En ollut uskoa korviani."
Ei pitäisi poistua Paratiisista.
Paratiisin ulkopuolella tapaa vain joko Stubbin kaltaisia kataisia, so. ylivilkkaita adhdlaisia ekstroverttinarsisteja tai sitten murhemiellä vaeltavia alamaisia. Niin kuin nytkin Onnin pistäydyttyä saavikaupassa, jossa tarjolla lyö-mä-tön tarjous:
KAKSI SAAVIA YHDEN hinnalla!
Vuotavan saunakorvon paikalle oli saatavilla kaksi ehjää. - Menoksi! kehotti Onni omaansa ja istuutui kuskin vieruspenkille vesipojaksi.
Ajeltiin ja tultiin Tokmannille.
Allapäin kopeloi muuan mies pää saavin sisään taipuneena, koputteli, kopsutteli, manaili: - Laatu ei ykköstä ... vaan kai se yhden satsin kestää ...
Ei ollut O tunnistaa entistä koulukaveriaan, äänestä tunsi, ei olemuksesta: kovin oli ruttuuntunut naama viimenäkemästä. - Pekka Perk!...ele, tervehti kumminkin enti-iloista kouluveikkoa Onni.
Ei hymyn häivää tällä vastauksessa: - Kiljua arvelin laittaa, hiivat jo on.
Masentaa kuulemma koko elämä, yksin jäänyt, akka karannut. Ilolientä sietäisi saada kitaan lipittää. Ei pelimerkkejä jalompiin aineisiin.
Tuli siihen toinen, mikä lie jumalluoma sivullinen. Neuvoja jakelemaan:
- Elä hyvä mies myrkkyjä juo.
Joku laitapuolen polkuja tampannut hutsinputsilainen ylimpänä neuvonantajana hyllyjen lomassa hääri, vahvistukseksi sanoa töräytti:
- Niin masentunut ei ihminen milloinkaan etteikö viinalla vielä masentuneemmaksi tule! Kokemusta ei puutu. Perskoht.
Muuta ei virkkanut ohimenijä pois hissutellessaan. Olemus kertoi jotta kokemus oli puhunut.
Mitä teki koulukaveri?
Tehosiko neuvo vai manasiko neuvojan kuuhun? Sättikö? Jättikö saavin? Hylkäsi ohjeistuksen? Uskoiko?
Jännittyneenä seisoi Onni hyllyköllä, saavipinon äärellä, kiljukaverin aikeita seuraillen.
- Kaikenlaisia tietäjiä!
Niin tuhahti, kouluveikko, vaikka selvästi empi.
- Totuutta puhui, yritteli Onni vahvistella, - tuo kulkija. - Niinkö luulet? sanoi tutiseva koulukaveri.
Saavioston unohti.
Vaihtoi ostoksen pienempään. Kassalle punainen ämpäri kainalossa käveli, Pekka Perkele, koulukaveri.
Tiedä vaikka mies marjaan menisi? - Puolukkaan vaikka. Taikka karpaloon.
Niin optimoi Onni kahta saavia peräkonttiin sovitellessaan.
Jatketaas näiden näkyväisten sarjaa: toissa päivänä kai Mörkö-Nalle, eilen Kuhmon Jussi, tänään Lieksan Atik Kuopiosta.
Stadin kundi. Tataari. HJK.
Ei mikään huuhaa enää, vaikka mielikuva, vahva, sellainen.
Vanhemmiten sitä oppii ja viisastuu - ei sille mitään maha! - vaikka kuinka pyristelisi, vastaan haraisi.
Elämään.
Taiteilijakin.
Joka maalannut maaleja, kirjoittanut kirjoja, näyttänyt taitonsa jos taidottomuutensakin.
Kertoo Nybergissä: - Lahden Kyykän kannattajat huusivat: Atik tietää ei oo Lahden voittanutta. Pilkkaa. Viittasivat alkoholisoituvan tähden kosteaan elämään.
"Raittiina 23 peräkkäinen vappu. Työläisten ja suomalaisen työn juhla. Työttömänä. Pelkään, että tila on lohduton. --- Pelkään kuollakseni retkahtamista, lentämistä ja kuolemaa. Sen te arvasittekin."
Edessä 24. viinaton vappu ja Lieksassa työtä ammattikoululaisten parissa. Seestyy.
