Orkka soitteli portilla rytmikästä musiikkia, joka muistutti enemmän polkkaa kuin marssimusiikkia, kun työn näännyttämät, pahoinpidellyt vangit raahautuivat päivätöistä leirille.
"Jos orkesterista sattui puuttumaan jonkin instrumentin taitaja, sopiva mies löydettiin helposti 'siviilipuolelta' ja tuotiin leirille."
Ei muuta kuin SS-mies kaupungille ja naps! - pian satunnainen tuuraaja oli kiikissä aidan takana epäinhimillisissä oloissa, pois pääsemättömissä.
Eipä istuta leppoisasti Loirin kanssa Leirinuotiolla puhumassa syntyjä syviä, vaan kärvennytään, totta totisesti, leirinuotiossa vänrikki Pileckin kanssa Auschwitzin keskitysleirillä kahden ja puolen vuoden ajan.
Ainoastaan savupiipun kautta on ulospääsy tältä leiriltä.
Osastot yrittivät parhaansa mukaan marssia tahdissa raahatessaan tovereidensa ruumiita, joiden paljaat vatsat olivat yleensä töyssähdelleet monta kilometriä jäisessä maassa, mudassa ja kivien päällä --- Inhimillisen kärsimyksen syvyyttä edustavia osastoja ympäröivät piiskurit, jotka hakkasivat heitä kepeillä, ja pian hänen toverinsa raahasivat häntäkin.Nähdään ja koetaan toteutettuna kaikki paha minkä ihminen voi ikinä keksiä. Kirja on kuvottava, mutta on se kaikkien luettava, jottei totuus hevin unohtuisi - katoaisi savuna ilmaan!
Kun joku porukka Suomessakin pokkana väittää, ettei moista ole tapahtunut!
Olisi aika tarttua epäuskoisten tähän puolalaisen vänrikin kirjoittamaan raakaan totuuteen, jälkeen jättämiin papereihin, muistiinpanoihin päivästä 19.9.1940, jolloin Witold Pilecki salaniemellä Tomasz Serafinski vapaaehtoisesti liukeni Varsovan kadulla Auschwitziin kuljetettavien jonoon, päivään 27.4.1943, jolloin hänen onnistui paeta, ihme kyllä, henkensä edestä:
