Hesalaisille piirakoita

Jahti epäonnistui.

Ilvekselle tuoksahti korkeintaan liikenneympyrässä Virun parvekepäädystä katseltuna. Ensin pillitti poliisiauto, sitten kaksi mustana kiiltävää ikkunoistakin läpinäkymätöntä limousinea ja perässä vielä varmistuksena yksi poliisiauto. Toompaelta Kadriorgiin päin kävi riento.

Ylimitoitettua - ylimitoiteltua!

Aivan selvästi halusi tärkeämpää näytellä tuokin herra kuin mitä oli: pienessä maassa voi kenelläkään noin kiirus olla. Melkein sama jos vaikka piskuisen itäsuomalaisen kunnan, vaikkapa Ämeriäkkylän, kunnanjohtajaa ruokatunnille kolonnassa kuljetettaisiin vanhainkodille syömään.

Ilves-jahti sai olla siinä.

On siellä Tallinnassa mielenkiintoisempaakin tekemistä, kuten raitsikka-rutuutus pitkälle meren rantaan, Kopliin, tai korkealle kukkulalle, Ülemistelle. Niin ei koko ajan pyöri siinä Vanhankaupungin Raatihuoneen torilla mukiutumassa.
Melkoista rutuutusta se meno Kopliin onkin voikukkien valloittaman radan kiskoilla: semmoista mukavata kankunheittoa, etten sanoisi; eipähän hevin nukahda ja näkee paikallisia. Ovat siellä ne Hesarin toimittajan näkemät baaritkin, vaan eivät ne nyt sen kummemmin mainitsemisen arvoisia ole. Toimittaja on selvästi? vain sattunut vahingossa ajatumaan paikkoihin kun on raitsikan ikkunoista ensin nähnyt: Boheemit Sirbit sun muut kuppilat.

Ehkä yllättävintä koko Tallinnan-matkalla oli palaaminen Helsinkiin ja siellä käsiin osunut lehti Kamppi- Eira.
Ykähän vasta oli yllätyksen keksinyt! On eläkepäivillään ruvennut piirakanpaistoon!
Lehti oikein toteamalla toteaa ja painottamalla painottaa mitenkä pikkuruisesta pitäjästä voi löytyä yllättävää osaamista: entinen kunnanjohtaja paistaa hesalaisille piirakoita.

Pirukasvakan alla oli mies taitojaan täällä ollessaan piilotellut.

Kirjoitettaessa soi Tää me osataan! https://www.youtube.com/watch?v=tlOdMefWSgU