Mitä? Missä? Milloin? 'Suomi voitti Tshekin, Kanadan, Ruotsin ja finaalissa Venäjän', kertoo MMM 2017.
Kummallinen kirjan nimi: eletään vielä vuotta 2016, joten kirja siis ennustaa?
Tähdistä, kustantajasta päätellen. Ja kohteistakin.
Vaan eipä ennustus käy toteen: Suomi kävi häväsemässä Tshekille, Tanskalle ja Ruotsille ja putoaa rupusakkiin. Rautakorpi panee Kanadassa vielä huonommaksi kuin Jortikka (7.) toissa vuonna. Vanhan liiton miehet eivät elä nykyajassa, paitsi Jalonen viime vuonna 2016, josta MMM 2017 -kirja tosi asiassa kertoo eli Suomen 20-vuotiaiden maailmanmestaruudesta Helsingissä. Ja tuo häviösarja tämän vuotisista nuorten MM-kisoista Montrealissa.
Kirjasarja on silti kiinnostava, ilmestynyt vuodesta 1951 - ja aina väärällä nimellä: tulevan vuoden nimissä. Miksihän?
Pah!
Menipä toissa yö taas harakoille, poikasten Kanada-räpiköintiä katsellessa. Ruotsin poikue vei, Suomen vikisi. Katselija hieroi silmämuniaan: EI VOI olla totta!
Eikä yöllä tullut Tanskaltakaan apua.
Rautakorpi potkaistiin pois ja pojat roskapankkiin.
Johonkinhan tässä on purettava öinen MM-kiukku - olkoon kohde MMM!
Kun ei ole mailaakaan mitä katkaista niin kuin Tomekilla Vaasassa oli: Maila säpäleiksi! - hmmmm...
Kello on 19.02. Auto on haettu väärältä parkkipaikalta Kiisun pihaan. Ovet lukittu. Liput ostettu. Ohjaaja Smolander ulkoroihupatansa hämmentänyt. On sisäänastumisen aika, pimeyteen, savuun betoniseinien sisuksiin.
Esitteestä luettu: 'Esitys ei ole esteetön.' Tunnustus 1: En ole lukenut Karamazovin veljeksiä. Tunnustus 2: En aiokaan lukea Karamazovin veljeksiä.
Ei siksi että Paavo Väyrynen on Dostojevskinsa lukenut, vieläpä ennätysajassa, vaan siksi että SOS eli Se On Siinä: Outokummussa!
Eli Suomen taiteellinen metsäteatteri teki kaiken selväksi ja veti ainakin sileäksi - ja viimeisen päälle viiden tunnin esityksellään kolkoissa puitteissa hylätyn kaivoksen uumenissa.
Mikä meno! Mikä veto! Mikä lento!
Vaikka koko päivän pelottikin: asettua nyt viideksi tunniksi aloilleen tuijottamaan irstaan elostelijaisän ja hänen kolmen nyrjähtäneen aikamiespoikansa välien selvittelyä. Viiden tunnin ajaksi! Kun samaan aikaan olisi voinut katsoa JoMa-Sotkamo-huippuottelua paikan päällä ja Usain Boltin Lontoon satasta telkusta.
Kannatti, kannatti - ehdottomasti kannatti!
JoMahan pelaa pitkin syksyä ja Boltia ei pysäytä mikään, rahanahneudessaan pyrähtää vielä monta pyrähdystä. Bolt saa satasen juoksustaan monta satasta (min. 300 000 €), metsäteatterilaiset eivät rahasta näyttele - ottavat sisään vain jämptit 40 katselijaa - vaikka rahasta näyttelevätkin.
Elostelija isä-Fjodorilla nimittäin sitä ruplaa riittää! Ja kun ruplaa riittää niin sen tavoittelijoitakin riittää, eli henki siinä katkolla on. Kuolema käy, mutta: kuka pojista on murhaaja, vai onko se äpärälapsi, ovela Smerdjakov?
Tunnustus 3: Isän murhaaja on Dimitri - kenttäoikeus painostaa tunnustamaan.
Taitaa niin olla: D on isänsä kuva. Hurjimus.
Mitä paneutumista niin isältä kuin pojalta osaansa, vasta arkussa hiljenevät nämä Yön sudet Eetu Känkänen ja Matti Pajulahti.
Siinäpähän istumme katsomossa, ja emme istu. Välillä vaihdamme paikkaa, kapuamme yhä ylemmä torniin, välillä laskeudumme maan tasalle, välillä aterioimme, syömme soppaa, välillä juomme vohvelikahvit. Ryyppykin rohkeimmille tarjotaan ja Gruşenkalta yksi onnellinen sai suudelman, kiitos Essi Kosola. Nam!
Olemme intiimisti näytelmässä liki koko ajan.
Ihmismieliä on monenlaisia, jotain hyvääkin kaikissa kaikitenkin. Eiköhän se siinä ole Dostojevskin sanoma ja näyttelijöiden.
Kello on puoliyö melko tasan, hämärissä on auton löytämistä parkkipaikalta, tervapata on sammunut, tuulilasikin on kostea - vaiko silmät ...
Yksi otanta facebookista.
Ka***emi vs. puoluenainen:
- Tää hotelli on ihan tyhjä... missä ihmiset?
- Nukkumas kotona.
- Tos vieres tyhjä sänky sulle.
- Joo. Väsyttääkin jo.
- Nussittuna nukkuisit sikeästi...
Ent. kristikansan ed., nyk.per.suom., viestitti kaluhalunsa koordinaattipaikan noin.
Älkäämme kivittäkö, koska kustakin puolueesta on löydettävissä omat pukkinsa, jotka ovat aina valmiina toimiin ja ruikkimaan.
Mielitoimituspaikatkin selvillä:
Sarjassa Kuka nyt mitään lukisi, tänään on vuorossa HS:n Teema, jonka uusimman numeron 3/14 teemana on Intohimo - Passion.
Samalla onnitelkaamme Himon Intoa, joka tänään viettää nimipäiväänsä; ennenhän, silloin parempina aikoina, juhannusaaton sankari oli tietenkin Jussi, joka näin kylmänviileästi on syrjäytetty palliltaan.
Oi niitä Ihmiset suviyössä -aikoja! Oi!
Intohimo voi olla kaikkea muuta kuin seksiin liittyvää, vaikka siihen lokeroonhan se useimmiten työnnetään.
Parikymmentä julkisuuden kasvoa kertoo kirja-aukeaman verran omistaan. Poimitaanpa sakista jokunen, myös himottomuus:
+ Pepe Wilberg: Sekuntien hetket - 'Kun Suomi voittaa ja tulee palkinnot, niin jumalauta on vaikea olla.'
+ Anna Kontula: Tanssi - 'Kun perustuslakivaliokunnassa näkee itsensä, kollegat ja asiantuntijoita pönöttämässä samalla tavalla, niin siitä on intohimo kaukana.'
+ Mark Levengood: Jatkuva liike - 'Seksi suomalaisen miehen kanssa on kova kokemus.'
+ Matti Apunen: Työ - 'Jalkapallossa maali on hetken hurmio intohimon pitkässä juoksussa.'
Kuvankaunis Minna Kauppi, Pasi Ikosesta äskettäin eronnut, Sipe Santapukin löytänyt suunnistuksen yhdeksänkertainen maailmanmestari puhdistaa pelin ja putsaa pöydän:
- Sanoisin kyllä olevani seksuaalisesti intohimoinenkin.
Kuulostaa pornolta, kuin olisin hirveä syöjätär! Mutta mieluummin lietson kuin lasken tunnelmaa.
Kristiina Halkola kertoo Käpy selän alla -kuvauksista, miten Mikko Niskanen hääräsi ympäriinsä ja oli tyytyväinen kuin pieni sika. Satu Tiivola kertoo Lollo-vaateketjustaan ja bisnesvainusta. Stefan Lindfors hedonismista ja hieromasauvastaan. Anja Snellman on ottanut selvää minkä alan naisia Sonja O vanhentuneena naisihmisenä nykyisin on.
Teemasta löytyy viisasta selitystä intohimolle sadan kirjan sivun verran, lehtihän on kirjan muotoinen ja näin ollen käteen käypä. Ehkä vavahduttavin on loppuluikaus, missä vapaa toimittaja Tero Kartastenpää kertoo mahdollisuudesta tulevaisuudessa (Levy: Love and Sex with Robots) rakastua robottiin:
- Kone tyydyttää seksuaaliset tarpeemme tehokkaammin kuin ihminen. Moni haluaa mussukkarobottinsa kanssa naimisiin.
Eiköhän päivänsankari Himon Into ja me muutkin näillä tiedoilla yks mittumaari selätetä ja selvitä - sitä ikiomaa ja uskollista robottia etsiessä aika kuin siivillä kulu! Katella tillotetaan vaikka tuota Kaupin Minnan pärstää, jos ei ulos ole menemistä, eikä loverobottia näy ei maillahalmeilla kuulu.