Kuopion kummat

Venesoutulukeminen, kolmen viikon urakka, vaati palauttelun, kaiken unohtamisen.
Kokka kohti Kuopiota, niin eiköhän siinä savolaissouvissa ala helepottoo! Kävellä köpöttellöö kaapunnila ja törisöö oikeihen immeisten kanssa.

Kokkeiltiin. Ylen omituisin tuloksin.

Ainoa aito viikonloppuna tavattu hymyilevä savolainen taisi olla Hannes Kolehmainen, sekin patsaana, kun Väinölänniemeen pakenimme. Pakenimme vähän peloissamme. Kummallisen näköisiksi oli suurin osa kaduilla ja torilla hiipparoivista sitten viime käynnin muuttunut. Kaiken maailman hahmoja kadut kuhisivat. Siistejä olivat, ei sen puoleen. Mustaa kangasta, pinkkiä karvaturria sun muuta porukkaa paineli kohti jotakin. Kummia puhellen.
- Animen ja Mangan harrastajat koolla, niin selvitteli sittemmin hotellin resepsuunivirkailija.

No eivätpä nuo Hannes Kolehmaiselta ainakaan näyttäneet.
Sinne Kolehmaista kohti ja ohi painelimme me, ääntä kohti Vänärille. Kilpailut käynnissä juoksuradoilla, hyppypaikoilla ja -

- ja eikös heti taas pitänyt kuulua erikoista. Siinä na-naiskuulantyöntöä käynnisteltiin ja komeakroppainen Sanna Kämäräinen pukkaili sivulajissaan eri metreille kuin toiset naiset, ja niiden toisten naisten joukossa sai työntää myös tämä Vera Räsänen, josta Urheiluliitto ei oikein saa selvää millä oikeuksilla entisen Vesan antaisi kilpailla. Siitähän nämä lehdet ovat viime aikoina peistä kalistelleet ja juttuja veistelleet. Vaan ei Vera enää naisillekaan pärjännyt, ikä ja leikkaus ovat voimat vieneet: kolmatta metriä tuli takkiin Sannalta. Tulokset.

Vielä ennen virkistys- ja palauttelupäivän loppua tavattiin pappi, joka yksin odotti hääseremonian alkamista Pyhän Nikolaoksen kirkon avoimien ovien takana. Hyvin ystävällinen mies, kuten ortodoksit aina.

Muitakin outoja mutta ihan kunniallisia ihmisiä tavattiin; eniten kummallisia hiippailijoita oli tavattavissa yösydännä satamassa Albatrossin puolella, alkuillasta muistuttivat aitosavolaisia vaan loppuillasta ei niistä selevää ois ottanu pirukaan jotta mitä olivat ja mitä puhuivat, jutut olivat kuin noilla animeilla ja mangoilla - aivan käsittämättömiä, tuulesta temmattuja.
Eli Albatrossi se vasta fantasiahahmoja pullollaan olikin.

Kirjoitettaessa soi Kyllä rokki aina soi - https://www.youtube.com/watch?v=_c6jIvABkP4