hikotusta ... sivumerkkejä

Noora lataa siinä missä Seppokin.
Maajoukkuelätkämolari Noora Räty jopa pesee maailmanmestari Seppo Rädyn. Kun pitää suoraan sanoa niin sanoo sitten suoraan:

- Kusipää! Mulkku!

Ja kun keljuttaa ja kyrsii niin käyttää sitten täsmäsanaa:

- Vituttaa!

Journalismi opinnot Amerikoissa naisella käyty, niin mikäs ei sanoessa. Ja pakko kai pitää ääntä ja kehaista, jotta nainen miesten peleihin kelpaisi.
Noora kertoo räväkästi mutkikkaasta tiestään maailman parhaaksi naismaalivahdiksi ja tunkeutumisesta Mestis-joukkueen pelaajaksi. Selviytyjä siis.

Joni Piirainen on koonnut Urheilun selviytyjät -kirjaan, Otava 2017, 11 urheilijan joukon Marco Björsistä Juha Mietoon.
Vastoinkäymisiä kokeneet urheilijat kertovat taustoja, missä vaikeuksissa sitä on rypenyt ennen kuin selville vesille ja menestyksen makuun on päässyt.

Sulkapalloilija Ville Lång esimerkiksi oli menettää täydellisesti otteen sulkapalloon ollessaan jo huipulla, kun toinen peli alkoi viedä vahvasti miestä: yölliset pokeripelit. Uimari Ari-Pekka Liukkonen vapautui nauttimaan uimamenestyksestään uskallettuaan kertoa Ylen suorassa lähetyksessä Kaj Kunnakselle homoudestaan.
Jalka-amputoidujen paraurheilijoiden, Liisa Lilja ja Matti Suur-Hamari, kujanjuoksu huipulle on ollut sitten taas omanlaisensa kaikkine hankaluuksineen.

On urheilijoiden joukossa myös vähemmän urheiluksi miellettyjen lajien edustajina vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson ja tietysti yksinpurjehtija Hjallis Harkimo - no, missäpä ei Hjallis!

Siitäkin hyvä ja syksystä poikkeava urheilun henkilöhistoriakirja, ettei yhdenkään urheilijan tarvinnut viinan kanssa läträtä ja siitä selviytyä, paitsi nyrkkeilijä Jussi Koivulan, joka varttui alkoholistiperheessä. Nämä kirjan sankarit eivät nautintoaineilla päätänsä sotkeneet.Toisin kuin jääkiekkohurjat omassa elämässään ja omissa kirjoissaan: Jantunen, Lartama, Karalahti ...

Varsinainen kohdeyleisö siellä Cityssä!
No ei se haittaa. Kerrotaan silti.

Hellevi Pouta on kirjoittanut kirjan Satumaa - Reijo Taipaleen tarina, Karisto 2017, 60-vuotisen uran luoneesta tangotaiteilijasta, joka Miehikkälässä metsätöihin tympäännyttyään, koska ei äitikään suostunut toista lehmää haitariin vaihtamaan, kampasi tukkansa tötterölle ja marssi Helsinkiin.
Pian soi radiosta miehen ensimmäinen levy.

Siitäpä urkeni ura, jonka pituutta ei vieläkään varmasti ole lyöty lukkoon, vaikka viime kesä väliin jäikin. Laulaja, syntynyt 1940 - sehän tekee vasta vaivaiset 77 v.

Single-Ailasta alkoi levyttäminen, nyt kokoelmalevyjä on pinossa n. 30. On siinä saanut lähteä, poistua perheen, Anita-vaimo ja kolme lasta, luota tai kanssa maailmalle aina Amerikkoihin asti.

On ollut tanssikeikkaa, konserttia, elokuvaa. Elokuvista parhain tietysti Markku Pölösen Onnen maa, jossa taustalla soi kahdeksan Taipaleen laulamaa tangoa ja jossa lausutaan tuo otsikon itsestään selvä asia. Kotikylän kesään saapuu näet Pertti Koivulan hahmossa Tenho, huithapeli hurmuri, joka aitassa 'sämpylöitä' kiillottellessaan, lavatansseihin valmistautuessaan vastaa pikku-Tapin ihmettelyyn levyjen paljoudesta:

- Ja Reijo Taipaletta kaikki!

Kenenkäs muunkaan!

Toimittaja Pouta käy Taipaleen taipaleen läpi köyhästä lapsuudesta vauraaseen vanhuuteen niin että satumainen tunnelma miltei säilyy. Isompia kolareita ei keikkateillä eikä elämänteillä satu. Jos sattuu niin voi ne mainita - äänihuulet, syöpä, rattijuopumus - , mutta paras unohtaa. Pahaa ei tahdo mies millään puhua kenestäkään, vaikka muutamia välistävetäjiä ja korvauksen väliinjättäjiä onkin - kunhan ei peräti Vexi Salmikin konkkalevy-yhtiön kautta, niin olin lukevinani. Ystäviä löytyy pilvin pimein, myös kollegoista.

Reijoa ei revitellä, eikä Reijo revittele. Mitäs sitä tasainen kansanmies turhia. Mennään yhä Kari Tapion kanssa tuumatulla periaatteella:

"Jos ura nousee hilseeseen, se on miehelle niin hirvittävä häpeä, että silloin on parasta mennä saunan taakse päättämään päivänsä."

Kirjavinkit

huulirohtumiin ja hengenahdistuksiin tarvitaan kunnon rohdot Norjassa

Hiihtäjättären seliseli

Suu auki
ympär' pyöreänä huuli
Juuhauki
luuli

huulirasvaksi dopingpötkylää.
Sielläkin! - monenlaista vötkylää!

___
ps
Haltin huippua ei Norja luovutakaan
___
*
**
***
20 ja 16 tai 16 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2016 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

mutta sitä ennen kuitenkin, tullaan kohta takaisin, pysy kanavalla! niinhän ne kiakkoselostajat lepertelevät katsojille. Kuin lapsille. Kuvaavaa?

Nyt ei kyse ole kuitenkaan perjantaina alkavista SM-liigasta ja World Cupista suoranaisesti, vaan: sitä ennen kuitenkin kandee paneutua menneisiin suuruuksiin pohjustukseksi.

Nimittäin Michael Sundstén on kirjoittanut heistä, Mölleistä ja Lalleista painavan kirjan Jäähän kohdistunut rakkaus, Bazar 2016. Mukana on nuorempaakin vielä pelaavaa nousevaa legendaverta: Barkov on päässyt kertomaan tarinansa jo hyvissä ajoin, samoin Vatanen, Jokinen ja Lasse Lapa Kukkonen. Armian mukana oloa ihmetellä saanee.

20 pelimiestä on mukana mielenkiintoisine yksityiskohtineen, jopa yli rajojen ja lajien. Jukka Porvarilla on muistissa jännä Miedon tappio Wassbergille Lake Placidissa ennen ja jälkeen tuon karvaan kalkin. Juhan selän eli seinän takana majailivat sellissään Porvari ja Susi. Käskivät hiihtoliitonpomot pitää mölyt mahassa illan tullen.

"Me oltii ihan kusi sukassa, ei oikein uskallettu touhuta oikeen mitään. Me herätään yöllä kauheeseen ähinään ja tuhinaan."

Aamulla pelurit huomasivat, että käytävä oli täynnä tyynyn palasia. Mieto oli painia tömistellyt tyynynsä kanssa.
Tuolloin jääkiekkoilijoiden arvostus oli nollassa.

"Yhdistetyn miehet ja ampumahiihtäjät piti meitä saunojina, ei urheilijoina."

On tämä paljon verevämpi tarina kuin Reinin Kaaret ja tarinat, tosin näkökulmakin on toisenlainen. Keihäänheittäjät kalpenevat lätkäsankareille - monessa mielessä!

lisää

- Mikä helvetti siinä on, kun te akat ette osaa heittää sitä keihästä?

Kimmo Kinnunen kummasteli Heli Rantasen heittämistä katsellessaan. Ei ollut Helin räpsy eikä ajoitus kohdallaan, ei sinne päinkään.

Kimmo otti naisten keihään ja kiskaisi 90 metriä tuosta noin vain.

Lähti se sitten aina olympiavoittoon saakka 1990 Atlantassa Heliltäkin, kunhan ensin oli nieleskellyt oksennusta calling roomissa. 67,94 m.
Jää näiltä nykyoonilta heittämättä.

Tai no, sehän nähdään tänä iltana Tampereen Suomi-Ruotsi-maaottelussa.

Ei auta vaikka itse Räty valmentaisi jos yksi lottopallo seitsemästä pallosta puuttuu, siis keihäänheittäjän seitsemästä ominaisuudesta yksi. Euroopan mestari Päivi Alafrantti tunnustaa suoraan, että häneltä puuttui seitsemästä pallosta neljäs eli välineen kiihdyttämiskyky.

- Katsoin ja ihmettelin. En edes oikein pystynyt tajuamaan, miten Sepi, se jätkä siinä, pystyi käyttämään sitä elastista eksentristä energiaa. Kyse on ylinopean liikkeen ymmärryksestä ja hallinnasta.

Mielenkiintoisia juttuja tarjolla suomalaisilta Jotain saavuttaneilta keihäsnaisilta ja -miehiltä valmentajineen, kaikilta elossa olevilta joko suoraa puhetta tai lainattua. Räty ja Arto Härkönen eivät näet suostunet Pasi Reinin pakeille tarinoimaan Kaaret ja tarinat -kirjaa varten. Mukana silti ovat hekin.

Heittäjät ja valmentajat puhuvat silkkaa asiaa, suorin sanoin siis värikkäästi välillä. Juoruja ei juuri viljellä vaan keskitytään pönkkään, rähmälleen menoon ynnä muihin teknisiin ominaisuuksiin. Eläväistä tarinaa keihäslegendoilta irtoaa lajin ideoista kuin myös heittäjien syvimmistä syövereistä.
-
enemmän

Tanska 13 - Ruotsi 11 - Norja 4 – Viro ja Suomi ...
Lyyssi niskaan ja piiloonpakkoon, vai?
***
**
*

Mitalivajetta

Vähän vielä nuuskasen
suoritusta
Rio-Ruuskasen.

Paremmin ois voinu mennä
mutta -
minkäs mahat kun ei, kehno, lennä!

*
**
***
20 ja 16 tai 16 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2016 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Joku F saattaa pää punaisena lukea, kun arvostettu tutkija ja professori arvottaa ohimennen naisen menestyksen, saavutuksen - Naisen Paikan.

Kai Laitinen asettelee Järnefltin sisarussarjan menestystarinan puihin ja puitteisiin. Kaikista tulee Jotain, myös siskosta - säveltäjänero Sibeliuksen vaimo !

Arvidista tuli kirjailija, Armaksesta orkesterijohtaja ja lopulta hovikapellimestari Tukholmaan, Eerosta taidemaalari, ja perheen tyttärestä Ainosta tuli Jean Sibeliuksen puoliso.

-Suomen kirjallisuus 1917-1967, Kai Laitinen, Otava 1970.

Loirit, Korhoset, Kinnuset, Oksaset, Halkolat kulkivat mielen ohitse kun Kuivalainen, Laakso, Paavilainen, Rantatalo, Sarkkinen, Veiskola, Virta orkestereineen ramppasivat näyttämöllä rahan perässä.
Mahtavan Markku Maasillan, muhkeana rahasirkustirehtöörinä, asetellessa porukkaa ruotuun, kutakin kullekin kuuluvaa rimpuilevaa rooli-ihmistä paikalleen.

Ei siinä äidin opeilla pitkälle pötkitä, rahamaailmassa, sikäli mikäli rikkaus, menestys ja vaikutusvalta silmissä kiilumassa.

Tuntuuko tutulta?
No onhan tuo nähtävissä, ja monta kertaa nähtykin, näyttämölläkin, jos vähänkin viittii tsiigata ympärilleen.

Matkalla jo kyseli Sirkka että mikä idea Rahakabareessa: - Luitko?
- Netissä näytti. - Kanninen yrittää äidin neuvoin pärjätä maailmalla, vaan maailmassa ovat muut neuvot äidin neuvoja kalliimmat. Rehellisyys, häh!

Ja ei kun Suvantosillan liikenneympyrästä oikealle, vasemmalle jää liikemies Laakkosen lukaali, ja sisälle saliin Joensuun kaupunginteatteriin!
Samaan saliin, missä 59-jäseninen kaupunginvaltuusto, toinen teatteri, Merja Mäkisalo-Ropposen ohjauksessa kokouksiaan istuu, esityksiään esittelee.

Nyt ohjauksesta ja käsikirjoituksesta, menosta ja meiningistä, vastaa Aino Kivi.
Paikalla elävä orkesteri, ensikuulemaksi harvinaisen tarttuvaa musiikkia ja, kuten mainittu, tarpeeksi liikkuvia näyttelijöitä. Et siinä pitkästymään pääse. Iloitset iäkkyyttäsi, ettei tarvitse enää työpaikoistaan, sijastaan yhteiskunnassa tapella niin kuin nuo nuoremmat elämän näyttämöillä: päin peetä ja veetä se menee jos et lusmuile, ja äitikin kun jo kuollut neuvomasta.

Äidin tilalle, valitettavasti, on syntynyt toinen nainen: hehkeä Miss Lama, maailmanmatkaaja lippureppuineen. Tullut valtameren takaa, tainnuttanut Amerikan Lehman Brothersit, vuorossa nyt Kreikka, Irlanti, Portugal...ja viimeisenä repusta taikoo Suomen lipun.
Läskiksi menossa maailmanmeno, Kannisen käy huonosti, pettäjät löytyvät lähipiiristä.
Niin totta - taas kerran!

Niittipyssyttäjä Suvi-Maaria Virran Anne Ala-Ylä Hinkkilän repivää pilkkaa ja ivaa uhkuva habitus pomppii uhkakuvana autossa kun liikenneympyrästä poistumme kotia kohti. Oikealle matkustajasataman taakse ovat syttyneet liikemiehen taloon valot.
Ikään kuin jokin yhtymäkohta tuohon näytelmään leijuisi ilmassa.
Yhteenvetoamme:

- Ei selvinnyt äitinpoika Kanninen ehjänä siitä sirkuksesta.

Ja perään retorinen kysymys: - Mitenkäs me?

"Yleensä menestyminen rinnastetaan taloudelliseen vaurauteen."

Aseta tavoite! Älä jää toivomisen varaan! Ota ensimmäinen askel!
Sitoudu.
Ota vastuu.
Ymmärrä, että kaikki on itsestä kiinni. Muiden syyttäminen on tekosyy. Jos asia ei toimi: katso peiliin!

"Kuulostaa tosi simppeliltä", ihmettelee huippupikaluistelija, kristitty räppäri Mika Poutala itsekin jakamaansa reseptiä kirjassaan Mitä menestyminen vaatii? Saati sitten lukija.

Noilla neuvoin ainakin Poutala itse on päässyt tavoitteisiinsa, melkein.
1. Omakotitalo (oma perhe).
2. Osallistuminen olympiakisoihin urheilijana. Torino 2006 (500 m: 22. ja 1000 m: 26.)
Melkein: Vancouverissa 2010 - 500 m: 5:s. Vaivainen vaaksa palkintopallille!

"Neljä sadasosaa erottaa minut mitalista, eli noin 30 cm matkassa mitattuna." "Kun pääsen pukuhuoneeseen murrun täysin. Itken kuin pieni lapsi, jolta on varastettu tikkari. Tai todennäköisesti aika paljon enemmän." Vaikka se on vain urheilua: "mutta siinä on valtava määrä tunnetta mukana."

Harvinainen tilaisuus päästä huippu-urheilijan pään sisään avoimen Mika Poutalan, yhä huipulla luistelevan, avoimen kirjan kyydissä.
Helppo lukea, helppo ymmärtää.

Vaan toteutapa!
Vaikka ohjeet rautalankamaisen yksinkertaiset.
Ottaa aikaa, vaatii liikaa kärsivällisyyttä koluta joka porras?

Mutta helpotus, helpotus:
"Et elä unelmaa vasta silloin kun saavutat sen, vaan silloin kun tavoittelet sitä."

Eikä menestyminen siis välttämättä, kuten alussa ounastellaan, tarkoita laakkostumista tai buffetoitumista, siis vaurastumista, vaan jotain aivan muuta:
"Ennemmin menestymisen voisi rinnastaa
onnistumiseen
ja joissakin tapauksissa jopa kiitollisuuteen ja tyytyväisyyteen."

myös