hikotusta ... sivumerkkejä

Säpinää Paratiisissa
IV - I - II - III

- Hrrr!Hrrr!Hrrr! se ärhentelee tuolla Paratiisin kaivolla, paraskin kottero!

Onniakos ottaa pannuun ja kupoliin, vaikka itse on sen hankkinut Paratiisin paratiisina pitääkseen. Ikkunasta tsiigailee, koska ei voi sietää sen ääntä ja ärinää.

- Härillään on kuin Päätalon Kallen Viktoria Verke! Fillari, vitsailee Onni mielessään, mutta jo vakavoituu kun näyttää että tuo häriläs on tosissaan ja pian hyökkää liikkumattoman Tervatun Pukin kimppuun. Kuvat vuoden vaihteen Hesan rautatieasemalta ja Kölnin ahdisteluista vilisevät filminä Onnimme aivoissa. - Vielä väkisinmakaa. Vaikka tuskin pystyy, on se sen verran kova kalu tuo TP.

- Ja tämä uusi tulokas: vielä samaa sukupuuta ja puolta! Hyvänen aika. Eiköhän asetu kunhan ällyää, vaikka tiedä näistä ...

Onni aukaisee ikkunan. - HrrmmHrmmrrrmm! voimistuu ääni. Käynnissä tuntuu olevan. Pian päälle käy ja hyökkää, piru.

-LOPETA! karjahtaa Onni.

Vaan ymmärtääkös tämä uusi värkki, kuuleeko innoissaan edes. Sen kun ärhäköityy.

Eikä tuo TP:kään tunnu lopulta pahaksi pistävän!
Tapahtuupahan; onkin vähän yksitoikkoista viime aikoina tässä kasan viereen unohdettuna ollut, kun isäntä on keskittynyt EM-Pariiseihin ja Amsterdameihin futiskisoja ja heittojuoksuja seuraamaan, Ronaldon polvea ja Ruuskasen kylkeä suremaan. Ja upeasti näytti Dafnekin närhenmunat, oli se viestin toinen osuus uilakka veto, muut jämähtivät paikoilleen kuin...

Siinäpä se.

Onnilla alkaa kirkastua jotta melkein näkyjä hän tässä näkemässä: kuukauden valvominen yönsä päivänsä EM-kisojen kimpussa maksamassa veronsa kun näkyjä näyttää ja kummia kuuluu.

Tuliterä ruohonleikkuri se tuolla kaivolla seisoo hiljentyneenä Tervatun Pukin luona, sulassa sovussa ovat ja - kuhertelevat.

osa III - I - II

?Mitäpäs tuolle tummahipiäiselle hurmurille, Paratiisin Pukillemme, kuuluu nyt - toisena kesänä?

Kas, kas!
Paratiisin Pukki on tehnyt tenän. - Julukiset kammat, sanos Päätalo. Ettei vaan tummahipiäinen olisi herkkähipiäiseksi heittäytynyt!
Onni Rentneriä, toista paratiisilaistakos kummastutti.

- Eikö kauneus enää kiinnosta? kyselee Onni Pukilta. - Ois varsinainen kaunotar tyrkyllä, kaivolla, aivan yltömatkan päässä.

Vaan ei, ei ainakaan oikoisenaan potalla Pukki asemiin, virkaansa hoitamaan.
Onni joutuu suorastaan raahaamaan Pukin pumpulle, jotta homma hoituisi.

- No johan nyt myrkyn lykkäs! tuhahtelee Onni Pukkia väkisin Pumpulle kuljettaessaan.

Eikä sittenkään kylki kylkeä vasten suostu asettumaan kaunottaren viereen, vaan jää enemmän kuin käsivarren mitan päähän.
- No jo oot ujo pukki! Siusta mitään virkaa pian koko Paratiisissa, kiukkuilee Onni. - Ethän vaan lahonnu, palelluttanut seisontakykyäsi talvipakkasilla hangen ja avotaivaan alla.

Siinä mylkkäävät aikansa, Onni & Pukki, Paratiisissaan, kunnes lopulta asettuvat ja pääsevät hommiin: ahkeroimaan saunapuita Pumppu-kaunottaren liepeillä.
Hyvä että ehtivät hätäisesti vilkaista, katseita vaihattaa, silmäniskuista puhumattakaan.

- Kommea se on - ja nätti oot!

Sen verran sentään kehuu Onni kaivolle vilkuillessaan, muodokasta Pumppua tsiigaillessaan - vaan tervattu Pukki ei puhu ei pukahda.
Kai se miettii vielä sitä raskautta kun Valerie Vili vasta oli istunut sen päällä, vaikka Dafnea ja sitä paraguaylaista keihästäjätärtä, no sitäpä Leryniä justiinsa, se oli siihen kahareisin istumaan toivonut.

osa II
osa I

"Aivan. Aivan", huokaisi paratiisilaisemme Onni Rentner huomattuaan oheisen Luetuimmat Top fiven hännille ilmestyneen otsikon Pukki paratiisissa, "oli unehtua vallan."

Ei ei ei Erkkiä tarkoittanut, tuota vuodemiestä, vaan itseään tai niin no itsestäänkin kertovaa tosijuttua. Kilpailijaansa Paratiisissa. Tai oikeastaan ei kilpailijaansa vaan sen tervaamista, tervalla hölväämistä kauttaaltaan, jotta se kestäisi pitempään.
Sillä jos on pukki niin pitää kestää pitempään. Myös kaikki tuulet ja tuiskut.

Mutta itse asiaan Hakkila! Tai Pukkila, kuin vain.

"Tuli se tervattua kauttaaltaan", selvitti Onni tekosiaan ja vähän ikään kuin anteeksi pyydellen jopa pyysi ilmoittamaan pahoittelunsa ettei aikanaan ilmoittanut menettelystään kun 'tuli niin paljon muuta siihen'. Syyskiireet ja talvenhiihdot, kevään kasvimaat sun muut.

Että tervattu on nyt pukki, kaikkine ulokkeineen.
On todisteet; ne tahtoo täten Onni näyttää meille, jottei aivan satusedäksi luultaisi:
"En minä tyhjiä taho lorsia niin kuin Päätalon Kallen setä-Kalle."

Eletään aamupäivää, ei tullut sanotuksi heti alussa.
Onnilla on koko kesäinen päivä edessä avautumassa, mitä nyt vähän satelee, sen verran vain että Paratiisin kasvit saavat janoonsa kyllin.
Onni ottaa sahan liiterin naulasta ja kävelee pukille päin.

Kunhan ei vain kehno olisi vähän kateellinen 'kaimalleen', sen verran komeana ja kiiltävän ruskeana se paistaa tuolla kauempana Paratiisin perukoilla valmiina hommiin.

III

osa I

Aamulla unenpöpperössä hieroskeli Onni Rentner rähmäisiä silmämuniaan ja karisteli ihania yöunia, Leryneitä sun muita Valerie Adams Vilejä, silmistään - mitä hän näkikään: toisen pukin Paratiisissa!
Yön aikana se oli siihen ilmestynyt.

- Kilpailija!

OR hymähti ja katsoa toljotti kadesilmin moista häkkyrää.

Stop stop stop. STOP tykkänään!

Ei se nyt ihan noin mennyt, mielikuvitus oli vain alkanut jyllätä, kuten niin usein, paratiisilaisemme päässä.

Tilattu juttu oli.
Tarpeeseen tuli, sillä hirmuinen rankapino odotti pihanperillä sahaajaansa. Ja entinen pukki oli remppa mikä remppa.
Ystävän kätevä käsi oli askarrellut kunnon tukevan sahapukin myötäohjeineen:
"Kuivattele hänet keväällä ja voitele kuumalla tervalla, laita huhtikuun-toukokuun aurinkoon ja ahavaan kuivumaan. Ompi sitten ikuinen sahurin ystävä."

Hän se siis on eikä mikään Se - sittenkin!

- Voihan rähmä!

Onni kiittää Hänestä, silmiään yhä hieroen.
Hyvillä mielin, hyvillä mielin. Kilpakumppani viriilinä pitää tästedeskin.

osa II