• 2.6.2017 10:47
• Tuli äsken tilaussoitto Apu-lehdestä. Pakkomyyntiä. Soittaja ei antanut tilaisuutta itse puhua mitään. Ei ottanut huomioon kieltoamme. Mitäs nyt?
• 10:48 - Johanna
• Hei! Voit perua tilauksen omilla sivuilla nettiasiakaspalvelussa tai olemalla puhelimitse yhteydessä asiakaspalveluumme puh. 097596600. Nettiasiakaspalveluun pääset kirjautumaan tästä linkistä: https://asiakaspalvelu.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu
• 10:48
• Minusta tämä ei riitä, koska enhän voi perus [po.a] tilausta jota en ole tehnyt.
• 10:48
• Sitä paitsi teidän täytyy ottaa selvää ja kieltää tuommoiset kauppiaat.
• 10:49 - Johanna
• Voit olla asiasta puhelimitse yhteydessä asiakaspalveluumme puh. 097596600.
• 10:50
• Soittakaa te, en halua maksaa yhtään puhelusta.
• 10:50
• Sitä paitsi ottakaa selvää pakkotiluuttaja. Soitto tuli klo 10.11 ja kesti ½ minuuttia. Miesääni
• 10:51 - Johanna
• Chatissa saa apua nettiasiakaspalvelun käyttöön liittyen. Muissa asioissa voit olla puhelimitse yhteydessä asiakaspalveluumme.
• 10:51
• Voisit kyllä lähettää tietoa ylemmille tahoille näin törkeässä asiassa. Ei ole firman etu ainakaan.
• 10:52 - Johanna
• Palautteen voit antaa asiakaspalvelun kautta.
• 10:54
• Tuntuu että olette samassa juonessa äskeisen pakkomyyjän kanssa.
• 10:56
• OK!
• 10:57
• Lähetän tämän 'keskustelumme' asiakaspalveluun.
'Sinulla taas oli vaikeampaa, sikäli kuin olen ymmärtänyt, ajoit jonkin aikaa jopa pimeää taksia, ja se merkitsee, että DDR:n jälkeen ei ollut rahaa normaaliin elämään.'
Melkein yhtä kuuluisa suhari muuten löytyi juoksu-uransa jälkeen yllättäen taksikuskina Tukholmassa: Mohammed Gammoudi, Virénin vastustaja Münchenin kymppitonnilla.
Mutta että Vladimir Putin Pietarissa taksisuharina 90-luvun vaihteessa palattuaan KGB:n hommista Itä-Saksasta!
Se ja paljon paljon muuta kummaa totta on luettavissa ikätoveri, synt. 1952, kasvinkumppani Mihail Bergin pamfletista Kirje presidentille, Like 2005.
'...uudet huligaaninalut valtasivat symbolista pääomaa ikätoveriensa silmissä tappeluilla, puukkoleikeillä, pikkuvarkauksilla tai yksinkertaisesti hurjuudella ja hurjapäisyydellä.'
Miehillä sama raju kasvualusta silloisessa 60-luvun Leningradissa, missä nuorten huliganismi kukoisti.
Ihanko totta!
Ja me kun länsimaissa luulimme moisen mahdottomaksi viimeisen päälle järjestäytyneessä kommunistisessa ihannevaliossa. Ja minäkin kun luulin, että olisipa tuolla, kovassa kurissa, helpompi jopi hoitaa opehommia kuin Suomessa.
Toisesta tuli siis pressa, toisesta vaiennettu kurja kirjailija - oma oli valintansa? Kirjailija ja presidentti - sukset ristissä läpi elämän.
Aika velikultia vaiko vain veijareita? Mutta suuria saivartelijoita ainakin.
Toinen vanki, toinen poliitikko.
Toinen ei sano karanneensa, toinen ei sano valehdelleensa.
Rohkeuden puutteesta ei ainakaan, kuten yleensä paikallislehtien, Sulkava-lehden päätoimittajaa voi syyttää. Soutuviikon ilmaisjakelussa Kalle Keränen on julkaissut rohkean kuvan ns. alanmiehistä - tai sattumalta paikalle osuneista - istumassa penkillä eli julkijuopottelemassa.
Poliisi-tv:ssä naamat olisi kyllä, raukkamaisesti, töhritty tunnistamattomiksi, vaan ei tässä lehdessä. Taikka mitä se olisi auttanut: pienessä kylässä ihmiset vaatteista jo kaukaa tunnistetaan - samoissa rytkyissä sitä kuljeskellaan.
Pienennös Sulkavan nro 28 lehtikuvasta
Eikä siinä vielä kaikki.
On kuulemma rääväsuista porukkaa: huutelevat ohikulkijoilla herjoja ja kaikenlaista kommenttia.
Kunnanjohtajakin on saanut osansa hätyyteltyään porukkaa pois.
Kj Rinna Ikola-Norrbacka kertoo:
- mutta eipä sillä ole ollut vaikutusta, muuta kuin peräänhuutelua.
Hyvinpä oli lehtikuva tehonnut, sillä soutuviikonlopun jälkeen Kaken keikalta palatessamme Sulkavan keskus vilisi ihmisiä, vaan Vpiinapenkki ammotti typösen tyhjänä:
Matti Pulkkinen kirjoitti Romaanihenkilön kuoleman, niittasi lopullisesti romaanimuodon: käytetty mikä käytetty ja aikansa elänyt - vanha paska. Moni muukin on sitä ennen ja sen jälkeen ollut samaa mieltä.
Nyt taas. Hannu Salaman (s.1936 Kouvola) vuoro, vaikka Salamahan on Juhannustansseista saakka ollut kaarevan tarinaromaanin, on alku ja on loppu, vastustaja: ei elämä niin selkeä ole kuin 1800-luvulla syntynyt romaanin pakettimuoto. Sen Salama on osoittanut konkreettisesti kirjoissaan aina ja etenkin sarjassa Elämän opetuslapsia I,II,III, IV, joille ei loppua näy.
Hakemisen riemu on Hannu Salaman uusin teos, alanimeltään Harri Salmisen luistelmia. Otava 2014. Romaaniksi kustantaja sen luokittelee itsepintaisesti. Melkoinen matikka, josta kiinniottaminen vaatii kokemusta, muuten luiskahtaa omille teilleen näpeistä, takaisin veteen. Turha yrittääkään tarttua kiinni ilman aikaisempaa kokemusta.
78-vuotiaan kirjailijan kynsissä saa huutia kaikki. Kaikki. EU, uskonto, isänmaa ja rahamaailma. Eikös tuossa jo kaikenkattava luettelo olekin? Ja jos ei ole niin siihen voi lisätä perheen ja kaikki muut elämään liittyvät asiat niin maassa kuin taivaassakin.
Niin perkeleen viturallaan asiat ovat, naisetkin huoria Jeesuksen Maria-äidistä eli Jesubiuksen Miriamista lähtien. On siinä taluttajalla, isäpuoli Jehosefilla kestämistä olla ja elöä moisen perheen päänä!
Jotenkin näyttää, että Salama kirjoittaa viidettä evankeliumia mainitessaan Jeesus-stoorin, joka on kerrottu MMLJ-nelivetoversiona. Nyt tarina kulkee siis Jesubiuksen kautta ja tässäkin kävellään vetten päällä ja selitetäänkin kädestä pitäen kuinka sellainen mahdollista on.
Ja kuten kirjan alaotsikossa lukee taustalla kulkee HS:n, siis Harri Salmisen/Hannu Salaman, tuttuja jutskuja sitä mitä kaikkea elämässä on tapahtunut: Kouvolat, Oriveden opistot, uskovat ja uskomattomat tyttöystävät, keskikoulun käynnit toiseen luokkaan saakka jne. tulee kerrattua. Ja mikä kummallisinta: mielenkiintoisella tavalla vaikka samaa löpinää olisikin, sitä vanhan kertausta!
Eli kyllä kieleenuppoamistaito, ’verbaalisen melomisen kyky’ Salamalla viimeiseen vetoon saakka on ja säilyy, hanka pitää.
Ei Salaman uusinkaan mitään pappamopoilua siis ole, ei sinne päinkään, vaikka jotenkin siihen suuntaan vihjaillee. – Päässä jossa vaahtoamasi avaruudellinen ajattelu ei maanpintaa korkeammalle lennä, vähättelee taivaasta laskeutunut Elsa, ent. tyttöystävä kirjoittajaa.
Eli ettei vain kirjoittaja sittenkin epäilisi loogista ajattelukykyään, tosin huumorimielin, mitä hauskaa kirjassa totta tosiaan riittää kun kaikki sanaleikit luetaan.
Melkoista ilotulitusta on.
Ja sen voi ainakin sanoa: jos moista kieltä käyttäisi ja yhtä ronskisti kirjoittaisi muhametin uskonnosta niin ei Hannua enää olisi olemassa. Salama tai pommi olisi iskenyt ja tainnuttanut tämmöiset miehet, kuten Charlie Hebdon tapauksessa.
”Jotain tässä kuitenkin oli sekavaa. Miksi Jehosef nimitti häntä vaimokseen ja katselikin kuin heti ensimmäisessä levähdyspaikassa tuuppaisi kukkelin pukkeliin.”
Kovia äijiä ja ämmiä nuo ämeriäkkyläiset: ensin uskaltavat attendoida valtiota vastaan.
Ja nyt jopa itseään Laakkosta! Sanovat yrjöläisille jotta mitäpä se teille kuuluu kuka meidän kunnan johtajaksi hakee.
Jo on aikoihin eletty: Jopa Laakkosta vastaan!
Taipuivat sitten kun lakimieheltä kysyivät ja neuvon saivat: Nyt on semmoinen piru merrassa ettei auta pullikoida. Ulos on kakistettava salainen tieto - nyt on vastus sitä luokkaa.
