Hiihtolomalaisille lylynlykinnän historiaa,
e i nyt sentään kalhun ja lylyn ajoilta kumminkaan.
(Ankkahiihtotyyli, joka vastaa uinnin käsipohjaa, jätetään myös pois laskuista.)
PERTSAN KUOLEMA?
Ensteks tuli Siitonen-Schritt.
Hiihtokansa ihan: - Mitt!MITT?
Pian mentiin jo mogrenia ja wassua.
Kansa: - Onpas Hassua!
*
**
*** 20 ja 16 tai 16 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2016 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
... mikäs sen mukavampata kuin hiihtely hangilla hiljokseen - jos ois ...
HIIHOT HIIHETYT
Hyvä olis Hoon hiihellä
jos
hanki ois Hoon alla.
Yheksänsattaa yhteensä,
kilsoa,
vaikk' ain' ei hankee alla ollu!
***
**
* 20 ja 15 tai 15 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2015 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
romantillinenkin kertomus
ruovikosta ja kaislikon kuhinasta jalat siteissä
Tulihan se lopulta. Toinen sieltä sisältä asettuen suksiensa siteisiin. Onni R johdatteli urmakkana sänkiä pitkin hiljokseen kohti järven rantaa; tuskin vilkaistenkaan latoa metsän rajassa - sentään likellä kahtakymmentä taas vilkkuivat mittarin miinukset.
Järven jäälle ensimmäistä kertaa uskaltautuivat tänä talvena, vaikka Ieva vielä epäröi jään kantavuutta. - No hitto kun autolla jo Kolille jäätietä ajavat, niin etkö tuota! oli Onni tuhahtanut tapojensa vastaisesti.
Niin uskaltautuivatpa. Ja luistelukos luonnistui nyt vähässä lumessa!
Onni oli enemmän haarukkamiehiä, jolta wassut ja mogrenit lähtivät tosta noin vaan!
Toinen pertsalla paineli yhtä nopsaan. Eikä siinä kauan kotkoteltu kun jo oltiin Hyytsaaren väärässä päässä valmiina saarta kiertämään. Eli oltiin siellä petollisen salmen puolella, siellä jonne joskus aikojen takana osuuskaupan johtaja, pyöreänpainava pieni mies, oli moottorikelkallaan ajanut viimeisen kerran.
Nyt ollaan varovaisempia, jos kevyempiäkin, ja saaren syrjään siirrytään, varmuuden vuoksi. Varmuuden vuoksipa hyvinkin, so. ruovikon halki ja siitä ...
... humps! ... mikä nyt ...tul´... - Sukset kastuu, elä tule! huutaa Onni, parahtaa kuin Potkukelkka.
Vaan ei hätää - syvälle ei vie. Lumikerroksen alle ainoastaan uppoaa ja vain suksien paksuus vettä lumen alla, jään päällä pysyy. Ei henki katkolla, lähelläkään.
- No niinpäs on. Litisee! kuuluu ääni ruovikosta, kaislikossa kuhisee: - Umpijäässä sukset! Tässä. - Sitäs tulit niin lähellä ... keväällä vielä ymmärtäisi veden jäällä muttei helmikuussa ...
- Nyt on tammikuu. - Tais jäädä saari kiertämättä, viereen humpsahtanut ilmoittaa.
Vinoilleeko, virnuilleeko - vaan jos niin niin tuskin Onni siitä välittää, nokkiinsa ottaa jos nyt Toinen vähän pahansuopa.
Aurinko paistaa, taivaanrantaa punertaa.
Jaappanin koneet taivaita tavoittelevat, untuvapäästönsä korkeuksiin kaartavat, maapallon pyöreyden näyttävät.
On tuulla tuiverrellut näemmä selän takaa, tuntevat, kun kääntyvät takaisin päin. Vaan eipä kulje muutenkaan.
Irrottavat suksensa jaloistaan, hankaavat hinkkaavat ainakin vartin ennen kuin umpijäähän karahtaneet pohjat taas kiiltelevät. Huomaavatkohan edes kuinka kaunista on - huurresaareet täplinä edessä ja kaikki muu, liikkumattomuus ...
Sopuilevat jo kohta, sulavat.
Seuraa anteeksianto.
Pian naurattaakin. - Tää on olas tää ura tässä, näyttää Onni E. - Ristikoista tiedän kyllä, Olá! pyrskähtää siihen Onni E:n I - se Toinen.
Siinäpä onkin arvaamista, mihin otsikko viittaa - varsinkin City-lehdessä, jossa missä kirjoa riittää.
Katsellaanpa mihin tällä kertaa mies on jalkansa pistänyt, mihin suhdesoppaan polkaissut. Tosin ei se kummoinen olla voi silloin milloin eläkeläis-Onnista on kyse.
Tuskin se ainakaan seksuaalista - vanha mies siteissä. Heh!
Sidoksissa, muttei siteissä, voisi Onni Rentnerimme hyvinkin olla ja moneenkin tahoon ja asiaan. Jopa kytköksissä. Orjana kuin Kunta Kinte. Ja onkin.
Tv-Uutiset. Urheiluruutu. Suklaati sininen. Jäbä Leisson ... jne.
Hiihto. Ennen kaikkea!
Murtomaa tietenkin.
Eikä Onni voi ymmärtää että pujottelua, syöksylaskua, kumparemäenlaskua tai muita alastulokotkotuksia kutsutaan hiihtolajeiksi. Ei sitten millään!
Hiihtäminen on hiihtämistä vasta silloin kun jalat tekevät liikettä vuoronperään, ikään kuin eestaas. Tosin laskivathan ne hiihtämiseksi siinä MukanSyntisessä laulussa senkin hihtamisen, kun Kurki-Pertti pyysi MarttaRuttua kiimassa mukaansa: - Lähe hihtamhan. Ja sitten hiihtivät lähimmälle ladolle heiniin peuhaamaan.
Onni pyörtittää päätänsä ja naureksii: - No siinäpä yhdistyivät hiihto ja syöksy. Semmoinen talviyhdistetty! Varsinainen kombinaatio!
Eli kuten huomaamme Onnin ajatukset selvästi ovat jo viikon päästä torstaina pyörähtävissä Sotsin olympiarenkuloissa.
Siinä pihalla mietteissään odottelee sitä toistaan mukaan murtomaille säntäämään.
Kylmissään suksien päällä seisoksii - siteissä.
