Sieltä niitä löytyy seinien välistä sahajauhojen seasta remonttien yhteydessä milloin minkinlaista mielenkiintoista. Niin kuin nyt tämä Veikkaaja-lehti vuodelta 1948.
Tuommoinen Hesarin kokoinen tabloidi, vähän venytetty, ohuempi tosin: vain neljä sivua.
Ai että! Miten söpöä.
Höh.
Samanlainen himo rahaan on ollut silloinkin inehmolla. Ja joku oululainen onkin voittanut vakiossa miljoona markkaa. Mahtanut tarpeeseen tulla heti sotien jälkeen - suonut hetken helpotuksen.
Ylärajalla tuossa voitossa liikutaan, sillä vasta seuraavana vuonna on ylimmän voittoluokan (12 oikein) raja nousemassa puoleentoista miljoonaan, mikä pohdituttaa pakinoitsija Puntaria:
"Mutta olisi se sentään vähän kohtuutonta, että toisille 'järjestettäisiin' vallan ylettömiä voittoja ja toisissa voittoluokissa summat jäisivät kovin pieniksi. Tasapuolisuutta pitää sentään noudattaa."
Samat Stoket ja ManUt sun muut Aston Villat, Chelseat Englannissa silloinkin taistelivat syksyn kurassa kuin nykyisinkin, tosin pilkkapalkalla pelaajat näihin Rooney- ja Terry-mijoonikkoihin verrattuna.
Mutta eivät silloinkaan kaikki maineraita olleet, painuneet arkipäivin kaivoksiin ja viikonloppuina pelanneet:
"Walsh tuli West Bromwichille maksamaan 7000 puntaa, mikä summa tällä hetkellä näyttää hyvin pieneltä, mutta v.1946 oli aikamoinen rahaläjä", kertoo lehti.
Siis veikkajalle Veikkaajassa 4 sivua täyttä asiaa. Nythän koko veikkauslehteä ei ole olemassakaan, vaan on jokin kytky-Urheilusanomat, jota ei voi ostaa jos ei osta Ilta- Sanomia.
Kummallista!
Ollaan tilaamattomat samalla tavalla paitsiossa kuin vuonna 1948 Veikkaajan syrjäseututilaajat:
'VEIKKAAJA on sitten ruvennut tulemaan tavallista aikaisemmin. Ja tyytyväisyys on kuulemma yleinen, ainakin niillä paikoilla, jotka saavat nauttia lentopostin siunauksista. Tietysti laaja maaseutu on edelleenkin lapsipuolen asemassa, mutta eipä sitä voi auttaa."
Mutta onneksi on tämä - DIGIDIGI!
