hikotusta ... sivumerkkejä

Luostareissa ja muissa kirkonmeiningeissä skoolaavat, ja jos eivät niin ainakin korruptiota harrastavat.
Pyhimykseksikin pääsee puolella miljoonalla eurolla Soinin uskonnossa. Yle, tämä perussuomalaisten vihollinen, vatikaanilaisten jytkyrytkeestä uutisoi, lukekaa vaikka täältä. Ja tammostakin haureutta niissä piireissä harjoitetaan:

”Lastensairaalan rahat päätyivät piispan ökyasuntoon”

Vaan ei noista kaukaisista pitänyt kirjoittaa vaan näistä lähimmistä veljistä täällä Paratiisin takapihalla Uudessa Valamossa. Vaikka ei oikeastaan heistäkään vaan Itä-Suomen yliopiston kommeenimisestä opiskelijalehdestä Uljas.

Näin yliopiston alumnina vähän huolestuttaa kun lehden pääasiallinen sisältö on viinassa. Tai sitten sitä vaan lukee kuin piru raamattua.
Mutta kun 7-numeron kansikuvassa jo munkkiveli seisoo tislaamossa viskipannun edessä!

Eli lähetäänpä liikkeelle niin päästään asiaan kun hypitään kaikki muu pois paitsi viina:
'Milloin kuivuus loppuu kampuksilla?' kysyy otsikko ja vastaa: Kun tiloja ja oppimisympäristöjä muutenkin kehitetään, niin onhan pubejakin toivottu.
'Eikö täältä enää saa tenttikaljaa?' kysyy opiskelija ja vastaa että ennen on saanut.

Vihdoin päästään sinne kansikuvamieheen:
'Rallikuskista munkiksi'

Eipä voi olla kiinnostumatta.
Opiskelijajoukko on käynyt tutustumassa viskinvalmistamiseen Valamon viinehtimössä Isä Andreaksen opastuksella.
Varsinainen persoona tämä Andreas (Kalevi Numminen), joka tässä ajassa on ajanut työkseen rallia, Tournapulli maansiirtoautoa, Katerpillaria ja pelannut ammatikseen lätkää Ruotsissa, perustanut Kajaanin Hokin ja maailman kiemuroiden jälkeen päätynyt viskimunkiksi Valamoon.

Viski kielellä opiskelijat odottavat tarjoilua ja maistiaisia. Neljään paukkuun jää jutustelun lomassa. Jokin roti sentään syntijuoman nauttimisellekin löytyy.
Joten suht kuivin suin joutuu opiskelijajoukko poistumaan kampuksilleen. Ketään ei tarvitse kantaa.

Että semmoinen antoisa ja uljas Uljas on tämä Itä-Suomen ylioppilaslehden numero seiska.

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuuliaisuusveljen-paivakirja/

Rohkeuden puutteesta ei ainakaan, kuten yleensä paikallislehtien, Sulkava-lehden päätoimittajaa voi syyttää. Soutuviikon ilmaisjakelussa Kalle Keränen on julkaissut rohkean kuvan ns. alanmiehistä - tai sattumalta paikalle osuneista - istumassa penkillä eli julkijuopottelemassa.

Poliisi-tv:ssä naamat olisi kyllä, raukkamaisesti, töhritty tunnistamattomiksi, vaan ei tässä lehdessä. Taikka mitä se olisi auttanut: pienessä kylässä ihmiset vaatteista jo kaukaa tunnistetaan - samoissa rytkyissä sitä kuljeskellaan.

Eikä siinä vielä kaikki.

On kuulemma rääväsuista porukkaa: huutelevat ohikulkijoilla herjoja ja kaikenlaista kommenttia.

Kunnanjohtajakin on saanut osansa hätyyteltyään porukkaa pois.
Kj Rinna Ikola-Norrbacka kertoo:

- mutta eipä sillä ole ollut vaikutusta, muuta kuin peräänhuutelua.

Hyvinpä oli lehtikuva tehonnut, sillä soutuviikonlopun jälkeen Kaken keikalta palatessamme Sulkavan keskus vilisi ihmisiä, vaan
Vpiinapenkki ammotti typösen tyhjänä:

Ennen vanhaan kouluissa pidettiin raittiuskirjoituskilpailuja esimerkkinä Turmiolan Tommi ja näytettiin Miksi isä ei tule kotiin -elokuvaa.

Mitä nykyisin?
Ei juuri ehdotonta valistusta näy. Tupakka on turmiollista, mutta viinaa ei niinkään. Siinä trendi.
Ei Liimatainenkaan voi moista alkoholihyysäämistä ja paapomista käsittää.
Viinimessuilta kohtaus:

"hienompikin herra vetäisee viinanhimossaan suihinsa sylkykupin, johon muut olivat räkineet maistamansa viinin"

tai

"tastling-tilaisuuksia, joissa naiset aluksi hienostelivat pikkurillit sojossa, mutta loppujen lopuksi heitä talutettiin paikalta, kun jalat eivät kantaneet".

Otteet ovat Merja Asikaisen Tommi Liimatainen - Kaasu Pohjassa -paljastusskirjasta (Otava 2015), jossa 28-vuotias alkoholinrakastaja lopettaa juhannuksena kertalaakista viinan kanssa läträämisen; näin ollen hän juhlii tulevana juhannuksena 10-vuotisraittiuttaan.

Oli viimeinen hetki mieli pelastua alkoholismilta eli taloudelliselta, henkiseltä ja fyysiseltä rappiolta. Tommista ei tullut Turmiolan Tommia vaan työtä paiskiva parempi ihminen.
Ei, älkää luulkokaan että Tommi itseään muita parempana pitäisi ja sillä kehua retostelisi - so. parempi ihminen aikaisempaan itseensä verrattuna.
(ja Katri Helenalla on nyt entistä raittiimpi mies, luk. lis.)

Liimatainen käy läpi lapsuuden ankeudet alkoholistiperheessä kaikkine mutkineen, kuinka vanhin veli joutuu ottamaan vastuun veljistään ja omasta selviytymisestään pikkupoikana surkeissa oloissa. Mutta huolimatta vihasta viinaa kohtaan, hän huomaa vähän vartuttuaan olevansa pian alkoholisti kolmannessa polvessa, jos ei stoppia tulisi.

Kirja on lyhyt, ytimekäs ja tarpeellinen, raittiusvalistuksellinen, kipakka.
Ehkä sillä tavalla avoimen naiivi että, kuten odotettua, heti sen kimppuun käyvät kyyniset mattieskohytöshyeenat Ex-dokut ovat tylsiä -tyylisillä pilkkakirjoituksillaan, koska itse eivät pysty lopettamaan.

Näitä miesalkoholistikirjoja ei koskaan ole liikaa, eivätkä nämä lopu koskaan, koska ei viinakaan juomalla lopu - tulee Hellsteniä, Vuorista, Seppästä sun muita. Perusohra löytyy Gunnar Mattssonilta Gunnarissa ja täältä lisää.

Liimatainen örveltämisjuttujen sijasta keskittyy enemmän tunne- ja valistamispuolelle.
Kylmäksi ei jätä kuvaus oman isän raitistumisesta 2007 oman raitistumisen 2005 jälkeen eli Mission impossible:

"Puhelimessa tuli hetki hiljaista. Isä alkoi itkeä. Ei kai tässä muukaan enää auta, kuului luurista.
En ollut uskoa korviani."

lisää
juopoista

(pyysivät suomennosta= Korkkiakin kiinni tv:ssä)

***
On mukava olla rappiolla. Vai eikö sittenkään?
Ei sittenkään taida.
Mieluummin vesiselvänä kuin haanpääläisittäin vedenvärisen vaikutuksen alaisena - ei-itsenään.

Tuntuvat empivän näkyvimmissä piireissä, ottaako vai eikö ottaa.
Mitä sitä turhaa empimään: ottaa kunnolla niin on siinä sitten ihmettelijöillä töllisteltävää!

Jari Tervoahan tässä on tullut pahana esimerkkinä käytettyä aina kun näistä asioista on puhetta pidetty, armoitettua uutisvuotajaa, joka sanoi olevansa ah!ain niin kuses ja pihal istuessaan pihalla taksin penkissä: ovi auki, toinen kenkä ulkona toinen sisäpuolella - ollaanko sitä menossa vai tulossa? Näkyy Jari taas keltaisen lehden kertauksessa olleen ongelmissa ja kallellaan: Jo ennen iltakasia oli pyyhkäisty pois kapakista.

Jari hillui 'luovassa tilassa' helsinkiläisravintolassa muita asiakkaita häiriten.

Seiska 17/2015 näyttää oikein videoituna tuon kumman.
Hyit! molemmille.

Olisihan noita nyt vielä pahempiakin tapauksia Saarikoskeineen Leinoineen esitellä, jos kulttuuriväestä kerran puhe. Kevyemmän kaman porukoista Tauski ja pomppuihme Nykäs-Matti lienevät etunenä-äijiä näissä mäskeissä.

Vaan symppishuippu tuli esille tuossa nykyajan Miksi isä ei tule kotiin? -ohjelmassa Korkki kiinni viikolla: Joku semmoinen ruipelo silmälasimies vapisemassa ja tärisemässä ohjelman alussa niin ettei määrämittaa ei laitaa.

Freukkari Pekka Myllykoskihan se - hiipiny ite!

Oli pistänyt korkin onnistuneesti kiinni alkoholiterapeutin avustuksella. Oli saanut hyvää vertaistukea päihdeterapeutilta, muutosvalmentaja Kinnuselta, joka puolestaan oli päässyt viinankiroista irti kaikkien kamaluuksien jälkeen.
Näitä kertaili hymähdellen mukana kekkuloinut pitkähiuksinen mies, Arto Pajukallio, entisaikojen keikkaelämästä Hassisen Koneen ja Freud Marx Engels & Jungin vuosilta:

- Päihteiden käyttö häiritsi toimivuutta jonkin verran... Jussikin oli joskus ystävällismielisesti köytetty johonkin pylvääseen jotta hän pysyisi pystyssä keikalla...ja tämänkaltaisia asioita...

Sarja jatkuu maanantaisin.