Turn Loose the Swans

tarinat
tee
Tiamat
todellisuus
tuoli
työ
tärinä
törähdys

Onpas ollut kauhea ilma koko viikonlopun. Taivalsimme eilen ystäväni kanssa kohti Kirjamessuja, mutta jo hyvin aikaisessa vaiheessa nostimme kädet pystyyn ja kipitimme ratikkapysäkille. Nuhakuume tässä työtilanteessa ei tee hyvää, joten se terveellisestä urheilusta. Päätimme jo etukäteen suorittaa ilmaislippuinemme vain pikakierroksen, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Koko Messukeskus oli täynnä rynniviä keski-ikäisiä naisia (veskataklauksia) ja keski-ikäisiä miehiä (kyynärpäätaklauksia). Matkasimme siis nopsasti syömään hyvää pizzaa, ja sitten kipitin kotiin tuhisemaan sohvalle. Onnistuin olemaan ostamatta yhtään kirjaa. Kunnon rahattomuus auttaa akuuttiin kirjahamstraukseen.

*

Koko työpäivä on mennyt pöhistessä triviaalien asioiden parissa. Siitä huolimatta on ehtinyt sählätä ties mitä. Vapaahetkinä olen sitten toiminut kuuntelevana korvana opiskelukaverille, joka on lievästi sanottuna ahdistunut orastavassa parisuhteessaan. Neiti tapasi miehen, jonka kanssa on seurustellut heinäkuusta lähtien. Kun toinen tekee myyntityötä matka- ja toimistoduunipäivineen, ja toinen pakertaa nuorisopuolella pitkää joustamatonta työpäivää, ollaan kivassa sopassa.

Alunperin neidin itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen ihastunut mies ei tajua, että kaverini haluaa pitkän ja emotionaalisesti raskaan työpäivän jälkeen olla ihan rauhassa kotona edes hetken. Usein se tarkoittaa sitä, että hän lyö kännyn kiinni, laittaa rauhoittavaa musiikkia soimaan ja venyttelee nautinnollisesti tai ottaa tirsat. Hän ei halua joka päivä rynniä tapaamaan miestä keskustan kahvilaan, vilkkaaseen ravintolaan tai miehen kotiin toiselle puolelle kaupunkia. Kaverilla on myös tiiviit suhteet sisaruksiinsa, läheisiä ystäviä ja omia harrastuksia, joita hän ei ole valmis vaihtamaan 24/7-nyhjäykseen ainakaan tässä vaiheessa suhdetta.

Kun joustavan työajan tekijä ei tajua sitä, että kaverin työssä ei voi yleensä puhua puhelimessa kesken päivää kuin lyhyillä tauoilla, on suhde samassa kurssissa Titanicin ja jäävuoren kanssa. Jatkuva vaatiminen ja valittaminen saa miehen vaikuttamaan egoistiselta ja omistushaluiselta tyypiltä, joka haluaa suitsia naisen elämää ja aikatauluttaa koko viikon ennakkoon. Kun kaverini käväisi luonani eilen viiden aikaan illalla hakemassa kasan kirjoja ulkoiluttaessaan naapurinsa koiraa, soitti mies kahdesti tunnin aikana ja kummasteli loukkaantuneena, miten nainen ei ollutkaan vielä kotona, vaikka oli sovittu yhteisestä leffaillasta. (No, asia oli sovittu ajat sitten ja ajaksi kello kahdeksan...) Sitten hän oli kesken Bondien kehdannut vielä epäillä, että kaverillani on jotain vispilänkauppaa hänen selkänsä takana, kun nainen oli mennyt lauantaina johonkin ennalta sovittuun kulttuuririentoon äitinsä kanssa.

Neiti 35 vee, jonka parisuhdehistoriaan mahtuu kaksi pitkää suhdetta, kaksi lyhyttä säätöä ja nyt tämä seurustelu, on yrittänyt selittää miehellä tarvettaan omaan tilaan, keikkailtoihin ystävien kanssa ja harrastuksiin useamman kerran. Hän haluaa edetä rauhassa ja tunnustellen. Viimeksi eilen asiasta oli keskusteltu. Mies paljasti loukkaantuneena, että oli laskenut heidän olevan naimisissa viimeistään kesällä. Hän kun ei halua "tuhlata aikaansa". Kaverini järkyttyi pahasti, koska asiasta ei ollut puhuttu halaistua sanaa tähän mennessä.

*

Tänään istui sohvallani unettoman yön ja uuvuttavan työpäivän viettänyt pohtija teemuki kädessä ja miettimässä suhteensa tilannetta. Minä istuin vieressä kuuntelemassa. Tulin pohtineeksi puolihuolimattomasti ristiriitaa siinä, että suurin osa tuttavanaisiston elämästä radeeratuista miehistä on ollut joko niitä päättämättömiä vätyksiä tai sitten näitä kavereita, joilla on valtaisa vakiintumiskiire. Eipä mikään ihme, että moni lisäkseni on vakiintumassa rauhaisaan vanhapiikatätiyteen, kun ei jaksa miettiä, että kuuluuko miehestä ikänä vai onko tässä taas tiedossa jotain psykodraamaa, kun ei voinut kokouksen vuoksi vastata puhelimeen kaksi tuntia sitten.

Neiti 35 vee aikoo keskustella miehen kanssa huomenna rauhallisessa kahvilassa ja kertoa seurustelun loppuvan, jos painostus jatkuu samanlaisena. Hän on käytännössä jo valmistautunut suhteen loppumiseen hakattuaan päätään ymmärtämättömyyden seinään jo jonkin aikaa. Laittaessaan takkia päälleen hän paljasti myös seikan, jonka vuoksi miehen olisi voinut lempata jo eilen Bondin jälkeen. Jätkä oli äänestänyt keskustalaista miestä. Helsingissä. Puistattavaa.

*

Kun istuin sohvalle lukemaan työpapereita, huokasin entistä syvempään helpotuksesta. Minulla on kivat vanhemmat, ihana siskon perhe, pieni suku, paljon ystäviä ja loistavat työkaverit. Olen liian vanha, liian itsellinen, liian äänekäs, ulkoisesti kaukana tyttöystävämateriaalista ja liian työlleni omistautunut, jotta vanhapiikatätiyteni olisi uhattuna.

Toisen opiskelukaverini isän sanat tulivat jostain syystä mieleeni; tämä yrityselämässä pitkän uran tehnyt kosmopoliitti laukaisi 6-kymppisillään, että on vaimonsa kanssa onneksi epäonnistunut tytärtensä vaimomatskuksi kasvattamisessa. Koska miesten "kunnollinen tyttöystävä" -kriteerit ovat hänen mukaansa edelleen 1950-luvulta, ei hän todellakaan halua naittaa ketään tytärtään tällaiselle tyypille. "Sellaiset tyypit äänestävät kaiken lisäksi yleensä vielä kepuakin..."

- niskajumi ärsyttää
- skumppa on kylmässä
- kynsi katkesi
- sukkahousut tuntuvat kaikki olevan jostain rikki
- koiranpentu tuli melkein siepattua
- tulee taas kiire

- Mistä tietää olevansa melkoisen uuvahtanut?
- Juo lasillisen kuohuviiniä ja on nukahtaa keittiön pöydän ääreen... :)

Hih, lueskelin CatchMe:n aloittamaa ketjua ja totesin, että olen puhunut samasta pukukoodiaiheesta tänään moneen otteeseen.

Puhuimme nimittäin työpaikalla pikkujouluista ja työkaverin häistä. Luiskahdimme jossain vaiheessa keskustelemaan pukeutumisesta. Lähinnä keskustelimme pikkujoulumekoista ja vastaavasta. Lähiaikojen sulho huokaisi, että häntä pikkuisen jännittää muutaman sukulaisen pukeutuminen ja käytös juhlissaan. Vaikkei hän, avoke tai tuttavistokaan ole turhantarkka pikkuasioista, asiallista pukeutumista ja käytöstä pidetään kuitenkin itsestäänselvyytenä. Hän ei lähtenyt yksilöimään, onko kyse minimekoista, verkkareista vai känniääliöinnistä, mutta työporukan ilmeistä päätellen moni alkoi muistella näitä vastaavia mokajaisia.

Monen mielestä pukukoodi on fasismia, elitistismiä tai pikkumaisuutta. Toisten mielestä se on kohteliaisuutta, selkeyttävää ja juhlan luonnetta valaisevaa. Minä kuulun pukukoodin puolustajiin sen vuoksi, että monessa tilanteessa kooditta olisi ollut pikkuisen vaikea arvioida tilaisuuden juhlavuutta. Pukukoodin sisälläkin voi hullutella ja ilmaista itseään. Puolustan pukukoodeja myös sen vuoksi, että varsin monta kertaa olen hämmästellyt ihmisten pukeutumisen puuttellisuutta tietyissä tilanteissa.

En pidä itseäni tyylikkäänä tai etiketin erityisasiantuntijana, mutta minulle on pienestä pitäen opetettu tiettyjä perussääntöjä pukeutumisesta. Ennen opiskeluajan suuria juhlia tuli selattua niin etikettioppaita kuin akateemisten kunniamerkkien sijoitteluakin. Tieto antaa varmuutta.

Olinkin ihmeissäni, kun muutaman kerran lähdin jonkun miespuolisen tutun aveciksi erilaisiin suurempiin (kansainvälisten yritysten) juhliin, joissa jengi oli mokannut pukeutumisensa täysin. Huippujuttu oli se, miten kaverini viimeisen päälle tyylikäs ja asiallinen pomo, joka arkena pukeutui varmasti ja eleettömästi , tuli juhliin hörhelöisessä iltapuvussa, jonka kaula-aukon anteliaisuus oli glamour-mallien tyyliin, ja halkio ulottui melkein lonkkaan. Samassa asemassa oleva miespuolinen henkilö ilmaantui samoihin frakki tai tumma puku -kemuihin farkuissa, irtotakissa ja ruutupaidassa.

Aloin myös taannoin pohtia kirkkopukeutumisen etikettiä. Kun kummigimma pääsi ripille, katselin kummien "siunausringissä" kanssani seisovia ihmisiä pikkuisen ihmeissäni. Oltiin pienessä maalaiskirkossa kuumana kesäaamuna, ja kummien pukeutuminen vaihteli avoselkäisestä ja paljasolkapäisestä iltapuvusta (lisänä korkea gaalakampaus) shortsit, sukat, sandaalit, t-paita ja kännykkäkotelo -yhdistelmiin. Mutsi oli katsellut jengiä kirkonpenkistä ja ajatellut itsekseen, että pitäisikö aiheesta kirjoittaa mielipidekirjoitus paikallislehteen nimimerkillä Tärisevä tantta kirkonpenkissä (tai jotain).

*

Linnan juhlat ovat suomalaisen juhlapukeutumisen Big Brother. Joka vuosi löytyy jotain valittamista ja pohtimista. Satayksi stylistiä ja pukeutumisneuvojaa analysoi kaksi viikkoa etu- ja jälkikäteen (pääasiassa naisten) vaatetusta, kampauksia ja asusteita. Joka vuosi joku mokaa oikeasti ja joku melkein, joku on tylsä, kolmas liian arkinen ja neljäs on liian vulgääääääri. Viides juttu on sitten keskustelu Haloskan mekkosesta, puolesta tai vastaan.

Näyttävyys on päivän sana samaan tapaan kuin arkisuus kuvasi 1970-lukua, jolloin jengi meni naimisiin riihipaidassa ja farmareissa. Nyt häissä moni vieraskin lipuu kiiltävässä iltapuvussa ja kampaajan tekemässä kampauksessa. Lukion vanhojentanssit ovat jo jenkkipromia muistuttava talouskriisi, ja ylppärijuhlapukeutujien luulisi jonottavan kättelemään Tarjaa pressanlinnassa eikä reksiä koulun jumppasalissa.

*

Ystäväni pikkusisko pukeutui siskonsa luona opinahjonsa tumma puku -vuosijuhliin. Peikkoprinsessan musta tukka muistutti nyt Dita von Teesen sileitä suortuvia, korsetti kavensi uuman ja ylle puettiin hellävaroen itsetehty, kapea, samettinen vampirellamekko. Jalkaan sujahtivat siskon sirot Minna Parikan korkokengät, käsiin liukuivat minun hienot hansikkaani, kainaloon asettui mummin vanha clutch ja kaiken peitoksi puettiin äidin vanha samettiviitta. Pienessä pussukassa oli hartioille tarkoitettu pashminahuivini. Prinsessa sujahti taksiin ja matkasi elämänsä juhliin. Kuka vielä väittää, että juhlapukeutuminen on tylsää ja tasapäistävää?

Meillä oli pienet työpaikkajuhlat. Päätin tuoda bilefiiliksen keskellä viikkoa, tuntea itseni edes pikkuisen sylfidiksi ja istua/seisoa suorassa koko illan. Kyljissä on pari mojovaa skraadua, mutta kyllä kannatti. Korsetti on iloinen asia. Onneksi sitä ei sentään tarvitse nyörittää joka päivä.

... niin tiedoksi...

Metalli on paskimmillaankin parasta. Niskaan sattuu. Auts. Enkä edes moshaillut.

(Toisaalta on kummallista käydä viikkokeikoilla, jossa porukka on sisäsiistiä, ei konttaile pitkin ja poikin tai pitissäkään ei katkeile hampaita...)

Tänään...

... olen juossut kilpaa korkkareissa lenkkarityyppiä vastaan.
... voitin sen juoksun, koska lantiotaklasin vastustajani oviaukossa.
... opetin uusia asioita uusille ihmisille.
... söin liikaa pastaa. Yh...
... hoidin kansalaisvelvollisuuteni ja äänestin.
... huomasin himoitsevani lasillista rommikolaa.
... näin aivan ihanan nuoren uroksen. Siis koiran.
... ihmettelin ärhäkkää siiliä.
... huomasin, että vaalitavat ja -salaisuus eivät ole kaikille ihan selviä. Tsemppiä, postilaiset!
... puhuin aivan höpöjä...
... juoksin bussille aika kovaa.
... ja ehdin...
... pitäisi siivota, mutta ei oikein jaksa.
... olen huolissani ystävästäni ja hänen perheestään.
... olin tehdä tuulisessa säässä marilynit keskellä katua.
... tulen juomaan liikaa cokista.
... aion sekoittaa itselleni ihan pienen lasillisen rommikolaa ja lähteä pian kuuntelemaan laatuörinää.
... voi olla pikkuisen vaikea saada unta sitten sen kaiken limsan jäljiltä...

Kävin lenkillä nuuhkimassa syysilmaa.
Mutustelin autuaana rommirusinarahkaa suoraan purkista.
Tuhisin sohvalla lehden parissa.

Hiukset pitäisi pestä.
Pyykkikoneen voisi napsauttaa puhisemaan.
Valkoista teetä tekisi mieli.

Tänään täytynee mennä ajoissa unille.
Huomenna odottanee mielenkiintoinen örinäilta.
Töitä pitänee vielä hiukan tehdä.

Joo, tiedän:
Älä tee liikaa töitä!
Ole ahkera!
Huolehdi itsestäsi.

On se sitten monimutkaista tämä vanhapiikatätösen elämä. Nih.
(Ja vielä hauskempia nämä suomen kielen tapaluokat...)

Metallistineiti on taas pikkuisen tyytymätön stadin baaritarjontaan...
- ... kun se tarjonta on juuri sellaista, että mikään tarpeeksi rouhea paikka ei juuri kannata...
- Dantessa on aikas tyhjää... Jos vaikka olisi uutuuden outoutta?
- Inferno kuoli ja kuopattiin, vaikka parhaimmillaan siellä oli todella hauskaa...
- Corner ei vaan ole napannut vuosiin...
- Sen elähtäneen Pub Peten naapuri ei oikein aina innosta...
- Rocksissa oli viimeksi kivaa paikan synttäreillä, kun tuli kiskaistua ilmaisviinasta vahinkokännit ja oltua riemukas hupakko
- Kallion raskaampi meno on nykyisin aika laimeaa...

-> yllättäen paras meno on keikoilla
-> lähes yhtä yllättäen niitä ei muka ole tarpeeksi...
-> ... tai ne ovat "huonoon" aikaan...

= pitää muokata tasaantuneet ja rauhaisat elintapansa sellaisiksi, että pystyy menemään töihin tarpeen vaatiessa silmät ristissä** ja niska jumissa*

(*Onkohan neiti sittenkin liian vanha tähän?)
(**Ainakin nyt neiti menee nukkumaan...)