Olen juuri palannut Italiaan Suomesta, jossa kävin ensimmäistä kertaa muutettuani Italiaan vajaa vuosi sitten. Reissuni Suomessa oli hyvin kiireinen, mutta päällimmäisenä sieltä jäi mieleen kulttuurishokki, jonka koin sinne palattuani. Maisemanvaihdos yhdestä maailman kauneimmista kaupungeista, Firenzestä, vantaalaiseen lähiöön marraskuussa oli kyllä melkoinen muutos. Ja olen sen verran ehtinyt mukautua Italiaan, että suuri osa ajasta Suomessa meni maiden välisten erojen havainnointiin ja ihmettelyyn.

Etukäteen ajattelin, että eniten kaipaisin Italiasta hyvää kahvia ja ruokaa. Vaikka olin kyllä innoissani myös siitä, että saan pitkästä aikaa suomalaisia herkkuja, kuten leipäjuustoja, makkaraa ja perunamuussia. Mutta yllätyksekseni kaipasin eniten Italiasta miehiä.

Suomessa aina puhutaan siitä, miten Etelä-Euroopassa naiset ovat niin paljon naisellisempia ja tyylikkäämpiä. Itse näin naisena näen suuremman eron olevan kuitenkin miehissä. Täällä Italiassa suurin osa miehistä on todella tyylikkäitä ja pukeutuu oikeasti hyvin. Mikä on ainakin minun silmissäni todella seksikästä. Tyyli on täällä jopa niin tärkeää (molemmille sukupuolille), että moni jopa elää yli varojensa voidakseen näyttää huolitellulta ja muodinmukaiselta. Italialaiset miehet ovat todella ilo silmälle, sen huomasi taas heti jo lentokentällä.

Toinen iso ero on miesten aktiivisuudessa. Täällä Italiassa miehet ovat jopa yliaktiivisia naisten suhteen niin, että yksi asioista joka minun piti lähes heti tänne tullessani oppia oli se, että pystyn sanomaan heille tarvittaessa ei, jopa aggressiivisesti. Koska he eivät aina pienestä sanomisesta usko. Sitä taitoa en ole koskaan tarvinnut Suomessa, jossa kulttuurillisestikin henkilökohtainen etäisyys on suurempi ja miehet tietävät sen kyllä hyvin.

Mutta Suomessa se menee niin toiseen ääripäähän, että miehet eivät juurikaan lähesty naisia. Paitsi tietysti humalassa baarissa. Kun Italiassa on vaikeaa mennä mihinkään kaupungilla ilman, että joku kutsuu kahville tai pyytää puhelinnumeroa, Suomessa kahden viikon aikana yksikään mies ei saa edes Tinderissä treffipyyntöä aikaan. Ihmetteleekö joku vielä, miksi Suomessa ei synny tarpeeksi vauvoja, ja Italiassa asukasmäärä on yli kymmenkertainen? Minä en ihmettele.

No sitten, kun kiinnostava mies pääsee ihan oikeasti lähietäisyydelle eikä tule häädetyksi pois, niin tämä oli se radikaalein ero, jonka vuoksi ikävöin Suomessa italialaisia miehiä. Näin vuoden aikana tekemäni empiirisen tutkimukseni mukaan 96 % italialaisista miehistä osaa hoitaa homman sängyssä tai vastaavassa paikassa kiitettävällä tasolla. Suomessa minulla on ollut 38 vuoden aikana yksi mies, jolla oli seksihommat oikeasti hanskassa. Ymmärsinkin, miksi suklaa Suomessa on niin hyvää ja Italiassa hyvää suklaata ei meinaa löytää. Täällä naiset eivät tarvitse sitä seksin korvikkeeksi kuten Suomessa.

Näin Italiaan palattuani huomaan kyllä, että olen kotonani täällä kaikin puolin. Suomessa ei järjestynyt edes yksiä Tinder-treffejä, Italiassa ehdin olla kotona 15 minuuttia, kun yksi rakastajistani oli jo oven takana valmiina tositoimiin. I rest my case. Mutta jäin miettimään tuota suomalaisten miesten passiivisuutta. Onko tasa-arvo tuonut mukanaan myös tasapäistämisen, joka taas on vienyt jännitteen sukupuolten välillä Pohjolassa vai mistä se johtuu, ettei siellä edes pieni flirtti kuulu kulttuuriin? Eivätkö miehet uskalla lähestyä naisia, vai eikö heitä vain kiinnosta? Ja mitä me naiset voisimme tehdä saadaksemme miehet aktivoitumaan, ja samalla naiseuden ja mieheyden kohtaamaan uudella tasolla?