Raja menee kiinni klo 20. Matkaa on vielä 70 kilometriä ja kello on seitsemän. Ehkä ehdimme vielä. Väännän Royal Enfield moottoripyöräni kaasukahvasta ja kiipeän kohti vuoristoa. Lämpötila on jo laskenut niin kylmäksi, että sormiani palelee.
Ohitamme parkkeeratut rekat. Rekkakuskit katsovat meitä epäilevästi. Olen jo täysin kyllästynyt Kiinan puolen rajatarkistuksiin. Tänään oli 14 passitarkistusta alle 200 km matkalla. Pian pääsisimme pois Kiinasta. Toivottavasti.
Tie päättyy. Kello on 19.45. Portti on kiinni. Ei helvetti. Joudummeko nukkumaan tässä rekkakuskien kavereina. Vasemmalla meitä katsoo lumihuippuinen vuoristo. Oikealla hiekkakenttä. Edessä tyhjä vartiokoppi. Portti pysyy kiinni.
Meidän matkanjohtaja soittaa muutaman puhelun. Juon hermostuneena vettä ja syön pähkinöitä. Mietin jo, miten asettaudun moottoripyöräni viereen nukkumaan. Ehkä pukeutuisin sadeasuun ja laittaisin tyynyksi matkakassini. Pohdin onkohan hiekalla parempi nukkua kuin asfaltilla.
Yhtäkkiä hallin portti alkaa aueta. Sieltä tulee kirgisialaisia sotilaita. Yhdellä on kolme tähteä olkapäällä. Herra isoherra.
Ajamme halliin. Passintarkastus.
Pääsemme Kirgisian puolelle 20.15. Raja on virallisesti ollut suljettuna jo 15 minuuttia. En tiedä maksoiko joku jollekin. En nähnyt mitään rahaa liikkuvan missään.
Meitä vastassa on nuori poika. Hän on matkailuyrittäjä. Hän lupaa hoitaa moottoripyöriemme tullauksen mahdollisimman nopeasti. Maan läpi kulkiessa pitää olla kauttakulkulupa.
Sen tekemisessä meneekin sitten aikaa. Neljä ja puoli tuntia. Nukuin pari tuntia rajalla. Sadeasussa. Tyynynäni oli kypärä ja sen alla ajohanskat. On pimeää.
Vihdoin saamme luvan lähteä. Sotilas ei edes avaa porttia. Se viittilöi, että kyyristykää ja menkää portin ali. Vapaus.
Tai ei ihan vielä. 70 kilometriä pitää ajaa. Yksi vuoren ylitys. Säkkipimeässä. Ajamme jonossa auton perässä. Serpentiiniä ylös. Oikealla puolella ties miten syvä rotko. Vasemmalla pystyseinä vuorenseinä. Alkaa satamaan vettä. Yhtäkkiä en näe enää kuin auton perävalot punaisina hehkuvina palloina. Vesisade on muuttunut lumisateeksi ja lämpötila laskenut pakkasen puolelle.
Rotko
Skriiiiik. Yhtäkkiä tajuan, että auto jarruttaa. Vittu. Ei se saatana voi jarruttaa kun perässä tulee 16 moottoripyörää. Moottoripyörällä ei voi jarruttaa lumessa. Maassa on jo 3 senttiä lunta tai loskaa. Koitan jarruttaa jaloilla etten ajaisi auton perään. Mitä jos edessä tulee jyrkkä mutka ja syöksyn rotkoon. Saan pidettyä pyörän pystyssä ja ohjaan auton ohi. Toivon, ettei kukaan muukaan tipu rotkoon. Kello on jo kaksi yöllä.
Jatkamme matkaa. Ajamme kahtakymppiä. Joudun ajamaan visiiri auki, koska sen jäätyneen pinnan läpi ei näe yhtään mitään. Toisaalta on niin pimeää etten muutenkaan näe muuta kuin ne edessä jälleen olevat auton valot.
Pian jäätävä tihku muuttuu kosteaksi. Ihanaa. Lumisade on muuttunut vesisateeksi. Kokeilen maata. Se ei ole enää jäässä.
Saavumme majoituspaikkaan. Kamiina hohkaa kuumuutta. Meidän isäntämme on valmistanut kuumaa borssikeittoa ja teetä. Sormeni sulavat. Vihdoin vapaus. Täällä ei sensuroida nettiä. Täällä turisti on ystävä. Täällä saa ajaa missä vaan. Ei ole ulkonaliikkumiskieltoa yhdentoista jälkeen.
Vapaus on ihana asia jota osaa arvostaa vasta kun sen menettää. Kokeile joskus Kiinan Xinxiangia, Pohjois-Koreaa tai Turkmenistania niin osaat arvostaa Suomen vapautta.
Menestystä ja seikkailuja elämääsi!
Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä ja seikkailija
2 kommenttia
gozamite
1.6.2018 11:45
Kyllä se olis pitäny edes se yksi yö nukkua taivasalla tällä reissulla...
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:28
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin