On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ovat nähneet Pohjois-Korean ja niitä jotka eivät. Tässä 15 silmiä avaavaa asiaa Pohjois-Koreasta kaikille, jotka haluavat oppia jotain kulttuurista. En väitä, että olisin vielä nähnyt mitään, joten Pohjois-Korea sinun on koettava itse.
1. Kävely- ja pyöräilykulttuuri
Et näe missään niin paljon työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä kuin täällä.
Logistiikka, työmatkaliikunta ja kaikki liikkuminen hoidetaan kävellen tai polkupyörillä. Hipsterien taivas.BussijonoPyöräilijä. Pohjois-Korea. Pyongyang.Wroooom. Pyörällä pääsee! Pohjois-Korea. Pyongyang.Maaseudulla kuljetukset hoidetaan hiekkateitä pitkin kärryillä ja polkupyörillä.Aamun liikennettä. Pyongyang. North-Korea.
2. Kierrätyskulttuuri ja käsityöläisyys
Mitään ei heitetä pois, koska sitä voi hyötykäyttää johonkin. Kaikki roskat lajitellaan. Käsityöläisyys on arvossaan.
Putkikuljetus.Talot valetaan paikallaan kuten Suomessakin vielä 1950-luvulla. Korealainen laatu ja nopeus näkyy. Rakenustelineetkin on hyvä tehdä käsin.Nyt on käynnissä 200 päivän kampanja. Siloin kaikki tsemppaavat ja tsemppauskuoro käy työmaiden edessä soittamassa. Rakennukset valetaan paikallaan. Rakennustelineet rakennetaan käsin, laudoista.
3. Korkeat rakennukset
Missään maailmassa et näe näin paljon korkeita rakennuksia tyhjillään.
Korkea hotellirakennus. Tyhjillään jo vuodesta 1987.Maailman suurin stadion. Rakennettiin olympialaisia varten, tosin olympialaisia täällä ei sitten ikinä pidettykään.Kuoro laulaa kannustuslauluja ja tsemppaa ihmisiä tekemään ahkerammin töitä.Tavallisten ihmisten asuinrakennuksia. Pyongyang. North-Korea.
4. Kivihiilipöly
Haluaisitko aikamatkalle aikaan, jossa talot lämmitetään kivihiilellä. Matkusta talvella Pohjois-Koreaan ja näet kuinka lumi on mustaa ja kuinka lattiat ovat mustia kivihiilipölystä. Taivas on on muuten kauniin sininen kivihiilipölyn ansiosta.
Kivihiilihommia.Pohjois-KoreaPohjois-Korea, PyongyangKivihiili sekoitetaan (käsin tietenkin) mutaan, jotta saadaan sopivia poltettavia brikettejä ja talot pysyvät lämpiminä.
5. Kaalin ja kivihiilen jakelukasat
Elintarvikevirasto saisi sydänkohtauksen tästä nähtävyydestä: kivihiilet kipataan maahan kasaan ja siitä jaellaan. Sen jälkeen samaan paikkaan maahan kipataan kaalia ja se jaellaan. Kaalista saa hyvää kimchiä. Toisaalta maassahan se kaali kasvaa, joten mitä se elintarvikevirasto turhaan hössöttää?? Vai mitä ajatuksia tämä herättää?
Kaalilogistiikkaa.
6. Koneeton maatalous
Sirppi heiluu ja heinä katkeaa. Kynnöt tehdään eläinvoimin. Traktoriin ei ole tuontidieseliä riittävästi. Työvoima on edullista. Työpaikka liikunta ja ekologisuus huipussaan.
Käsityö, sirpin ja kuokan käsittely sekä pellon kyntäminen eläinvoimin on edelleen arvossaan.Käsityö on Pohjois-Koreassa edelleen arvossaan. Jopa roskisten merkit on käsin maalattu.Pellolla kaskeamispuuhissa. Kaskeaminen parantaa maan ravinnepitoisuutta seuraavaa kasvukautta varten.Pellot pidetään ojennuksessa käsi- ja eläinvoimin. Taustalla tyypillistä Pohjois-Korealaista arkkitehtuuria.Pyykinpesuhommia.
7. Valokuvauskieltojen maailmanennätys
Jos tietäisit mitä kaikkea EI saa valokuvata, tulisi mieleen vintiösketsi: minen saa kuvata sotilaita, minen saa kuvata viljankantajaa, minen saa kuvata autoa ja niin edelleen.
DMZ eli demilitarisoitu vyöhyke jakaa etelän ja pohjoisen KoreanErityisesti rajavyöhykkeellä kannattaa kysyä etukäteen lupa jokaista kuvaa varten. En saanut kaikkea sielläkään kuvata yllätys yllätys.Valokuvaaminen sallittua, mutta polkupyörällä pysähtyminen ja ajaminen kiellettyä. Aina ei voi käsittää näitä sääntöjä.Tämän sai kuvata, mutta vain siten, että kuva näkyy kokonaan.Mangyondae, Native Home of President Kim Il Sung. Pyongyang. North-Korea.Tätä taas ei saanut kuvata. En ymmärrä miksi.Viimeisen päälle laitetuissa paikoissa saa kuvata. Sci-Tech Center. Pyongyang. Pohjois-Korea.Upouudet moottoripyörät ovat ilmestyneet viime vuosina katukuvaan. Näitä saa kuvata ja siksi ne ovatkin näyttävästi esillä. Kiilloitettuna.Johtajien patsaita saa kuvata, mutta niissä herrat pitää näkyä kokonaisina. Käsi tai pää ei saa olla leikkaantunut pois.
8. Maailman pimeimmät alikulkutunnelit
Kuvittele autotien ali kulkeva kävelijöiden alikulkutunneli. Poista sieltä kaikki mainosvalot. Poista kaikki valot paitsi jätä yksi himmeä valo valaisemaan, etteivät ihmiset kauheasti törmää toisiinsa.
Alikulkutunnelit ovat aika pimeitä eikä turhia valomainoksia ole täälläkään.
9. Pyörätie, jota ei voi kulkea edes maastopyörällä
Pyongyangia ei olla suunniteltu pyöräilijöitä varten. Jopa 30 cm korkeat jalkakäytävät hämmästyttävät hetken. Sitten totut kantamaan pyörääsi pitkin alikulkutunnelien rappusia ylös alas.
Jalkakäytävälle nousu ei ole aivan esteetön.Pyörä pitää lain mukaan taluttaa tien yli ja jos ei ole ylityspaikkaa, niin kantaa ali.Teiden kunto on mitä on. Pyongyang. Pohjois-Korea.
10. Ruoka
Pohjois-Koreassa ruoka on todella hyvää. Ravintoloita on riittävästi ja niissä kaikissa ruoka on hyvää. Mainitsinko jo, että kaikilla on töissä eväät ja työpaikkaruokailu on harvinaista. Niin. Eikä muutenkaan täällä juuri kukaan paitsi ulkomaalaiset ja rikkaat syö ravintoloissa.
Korealaiset osaavat tehdä vaikka mitä herkkuja. Kuvassa sokerikuorrutettu seesaminlehteä.
11. Korealainen Sauna
Koreassa on hyviä yleisiä saunoja. Kannattaa kokeilla. Kunnon höyrysaunat ja vaikka kiukaalle ei heitetäkään vettä, niin löyly on mainio. Saunomisen välillä voi pulahtaa kylmässä tai kuumassa altaassa.
12. Lento pienkoneella Pyongyangin yli
Hieno lentokokemus. Saattaa myös peruutua satunnaisesti syystä tai tekosyystä tai toisesta joka kuulostaa aina yhtä uskomattomalta.
Lentokoneesta olisi nähnyt saman ylempää. Pyongyang, North KoreaPuuvillaviljelmä Pohjois-Koreassa.Koululaisia opettelemassa soutamaan Pyongyangissa, Pohjois-Koreassa.Rikkaille on myös Golf-kenttä. Täällä ei köyhiä näy. Armeijan väkeä sitäkin enemmän.Tuossa oikealla on usein kesäisin kuulemma Suuren Johtajan laiva (ISO SELLAINEN) parkissa. Nyt se taitaa olla talvitelakalla.
13. Pyörivä ravintola hotellin katolla, joka ei aina pyöri
Hotellin katolla on 360 panoraama ravintola. Tunnissa ympäri pyörivä ravintola siitä erikoinen, ettei se aina pyöri. Jos se ei pyöri, niin pyydä tarjoilijaa laittamaan moottori päälle.
Aulassa on TV ja paljon ihmisiä. Todella paljon ihmisiä.Ravintola pyörii kerran tunnissa ympäri, jos äänekäs moottori on päällä.Pyongyangissa on paljon tehtaita.Tyylikästä. Aikamatkailua.Kaunis muovikukka ja kunnon puupenkki.Alleviivaan sanaa CASH. Sähköiset maksukortit eivät täällä käy. Eikä täällä ole pankkiautomaatteja. Eikä nettiyhteyksiä. Huomaa myös kauniit muovikukat ja LANKApuhelin.Kassakone = laskin ja kuittivihko = käsin pidettävä kirjanpito.
14. Hyppyritie
Pohjois-Koreassa on autotiet tehty valtavista betonilaatoista ja kun ne roudan mukana liikkuvat ylös alas, niistä tulee hieno hyppyritie, jossa ensimmäistä kertaa elämässä sinulle tulee mieleen pitäisikö autossa sisällä käyttää kypärää, ettei pää kolhiinnu kattoon pamahtaessaan. Näet taatusti 1-3 autoa 30 km matkalla rikkoontuneita renkaita korjaamassa.
Rengasrikko on arkipäivää. Yhtäkkiä moottoritiellä saattaa olla 40cm syvä kuoppa.
15. DMZ
Rajavyöhyke. Kannattaa vierailla pohjoisen ja etelän puolelta erikseen, niin hämmästyt miten samasta asiasta voi olla 2 niin eri tarinaa.
Tässä pöydässä on käyty rauhanneuvotteluita.Rauhanneuvottelut.Heinävarasto juna-asemalla. Pohjois-Korea.Patsas. Pohjois-Korea. Pyongyang.
Onhan niitä muitakin hienoja paikkoja: tippukiviluolat, vuoristo, Science Technology Center, hienot hotellit, sotamuseo yms, mutta ne löydät paikallisten esitteistäkin.
Perinteistä Korealaista arkkitehtuuria 1800-luvulta.
Ilkka Lavas
Sarjayrittäjä
Korealainen tarjoilija juhlapuvussa ja seikkailija Ilkka Lavas.
Herätyskello soi. On vielä pimeää. Puen lenkkikamat päälle venyttelen hieman. Hiivin ulos asunnosta. Muut nukkuvat vielä.
Laitan kännykästä Sports Trackerin päälle. Lähden kevyesti juoksemaan. Aluksi pitää aina saada lämpö päälle. Kartta ei näy, mutta gps mittaa reittiä. Ulkona on vielä hämärää.
Tuulee aika kovaa. On vain 3 astetta lämmintä. Talvi on tulossa. Juttelin eilen Pohjois-Korealaisen sotilaan kanssa. Hän kertoi rakastavansa talvea. Hänen mielestä talvella on ihanaa, kun on lunta. Voi tehdä lumiukkoja ja laskea mäkeä. Hän kertoi, että kun talvi tulee, niin tuntuu että olisi lapsi jälleen. Ohitan alueemme vartijan ja poistun kaupungin puolelle. Minulla on lupa liikkua kaikkialla kaupungissa. Vapaasti.
Jäännös ajasta ennen liikennevaloja. Päivällä naisliikennepoliisi. Yöllä miesliikennepoliisit. Pyongyangissa on vielä monta risteystä manuaalisesti valvottuna. Toisaalta, ei täällä ole paljoa autoliikennettäkään.Kesällä nämä ovat varmasti upean vihreitä kukkuloita.Polkupyörät kannetaan alikulkutunnelien kautta.
Nyt on käynnissä 200 päivän kampanja. Sen aikana kaikki Pohjois-Koreassa tsemppaavat erityisesti. Tehtaat ilmoittavat uusista tuotanto-ennätyksistä. Ihmiset tekevät pidempää päivää. Kello on vasta puoli seitsemän, mutta ihmiset ovat jo lakaisemassa katuja ja keräävät syksyisten puiden lehtiä. Joku juoksee kiireellä, ettei myöhästy bussista. Polkupyöräilijä soittaa kelloa ja pyyhältää ohi. Hän on matkalla töihin. Kun olen kadonnut näköpiiristä, tsemppaus loppuu ja keskustelu kaverin kanssa jatkuu. Pomolle ja ulkomaalaisille pitää näyttää ahkeraa. Korealainen laatu ja nopeus pitää näkyä ja tuntua.
Korkeat rakennukset ovat merkki sivistyksestä? Jalan kulkeminen merkki ekologisesti ajattelusta?
Meinaan kompastua. Laatat täällä ovat vähän vinksin vonksin. Talvella routa kohtelee teitä kaltoin. Kävelijöitä se ei paljoa haittaa. Pyörissäkin on maastopyörät. Autoja on vähän. Tämä maa on vähän niinkuin hipsterien taivas: kaikki kävelevät ja pyöräilevät, vain harva kulkee autolla. Busseja, metroja ja raitiovaunuja käytetään paljon. Niitä tosin on aika vähän. Bussijono on pitkääkin pidempi. Sähköpolkupyöriä ja skoottereita on jonkin verran, mutta sähköpolkupyörissäkin on polkimet, koska sähköä ei aina ole ja jos on, tuontidieselillä tuotettu sähkö on kallista. Kaupungissa on hiljaista. En kuule edes lehtipuhaltimen ääntä. Oudon hiljaista vaikka täällä Pyongyangissa asuu 2,7 miljoonaa ihmistä.
Urheilu on hyväksi. Pyongyang. North-Korea.Tässä kohden tuli stoppi. Emme saa mennä kaupungille kävelemään, koska siitä olisi pitänyt ilmoittaa virastoon etukäteen. Puuh.
Juoksen joen rantaa pitkin. Joku sukeltaa joessa ja korjaa kalakasvattamon verkkoa. Polkupyörän korjaaja on pystyttänyt kojun ja paikkaa rengasta asiakkaalleen. Papparaiset kalastavat rivissä. On hiljaista. Pahin liikenneruuhka on 6 autoa peräkkäin liikennevaloissa. Kaistoja on silti 2-3 per suunta. Varmuuden vuoksi. Onhan tämä suurkaupunki.
Juoksen alikulkutunnelista. Ennen täällä kaikki kävelivät. Pyöräily on vasta tuore ilmiö. Alikulkutunneli on pimeä. Vain yksi kelmeä valo hohtaa kaukana toisella puolella hämärästi. Muuten olisi säkkipimeää. Ihmiset kantavat pyöriä alikulkutunnelien rappusia pitkin. Ei ole invakulkua ja pyörällä ajaessa saa kiivetä jopa 30 cm korkeille jalkakäytäville, usein lähes olemattoman kapeaa luiskaa pitkin.
Syksy. Pyongyang. Pohjois-Korea.
Olen kohta juossut päivän lenkin. 7 kilometriä kaupungilla. GPS on tässä maassa kielletty. Älkää kertoko rajavartijoille, että nykyään kaikissa länsimaisten kännyköissä on GPS. Ne saisivat hepulin ja takavarikoisivat kaiken. GPS on kielletty täällä. Rajavartijoille muutenkin kannattaa ottaa mukaan USB-tikku jossa on vähän tiedostoja niin he voivat ihmetellä sitä. Osa rajatarkastajista on töykeitä. Kamat pitää levittää ympäriinsä ja tavaroista pitää selvittää mitä ne on ja mistä ne on ostettu ja onko ostokuittia. Ei pidä silti välittää niistä.
Paikallisilla alkaa myös näkyä kännyköitä. Niitä simpukkamalleja, muistatko? Paikallisten kännyköistä on GPS kuitenkin poistettu. Internet rajoittuu paikallisen teleoperaattorin omaan portaaliin, josta voi ladata pelejä. Vain ulkomaalaiset pääsevät globaaliin Internetiin, paikallisille riittää paikallinen. Toistaiseksi.
Ohitseni kävelee nainen kännykkä korvalla. Useimmat kyllä lukevat lehtisiä ja kirjoja myös kävellessään ja tankkaavat niistä oppia. Koululaiset opiskelevat metrossa ja bussia odotellessaan. Täällä sen osaaminen on tärkeää.
Teoriassa kivihiilikaivos pysyy kasassa näin. Todellisuudesta olet varmasti kuullut monta romahtavampaakin tarinaa
Korea on kauppasaarrossa. Kauppasaarto on pakottanut maan pärjäämään omillaan. Energian suhteen maalla on onnea, kivihiiltä riittää vielä. Kaikilla on lämmin. Ainakin melkein. Talot vuotavat kuin seula. Kaikkialla ei edes ole lämmitysjärjestelmää. Haittapuolena kivihiilen poltossa on kivihiilipöly jota on kaikkialla: talot ovat mustia, lattiat ovat mustia, hengitämme jatkuvasti kivihiilen palokaasuja. Taivas on sininen kivihiilipölyn vuoksi. Mietin, että tällaista oli ennen kaikkialla Euroopassakin silloin, kun kivihiili oli pääasiallinen energiamuoto. Helsingissä ja Lontoossakin talot olivat mustanaan kivihiilestä. Lämpö ja hengissä pysyminen on aina ollut tärkeämpää kuin ekologisuus ihmiselle.
Kaupassa on kaikkea mitä tarvitset, mutta kapea valikoima. Se riittää silti hyvään elämään. Nää kaikki vähän niinku konmarittaa??
Tänään piti käydä lentämässä pienlentokoneella. Ei onnistunut. Virallinen selitys on jotain, mutta eihän niihin voi luottaa. Totuus voi olla ihan jotain muuta. Lento olisi lentänyt Pyongyangin yli. Ilma olisi ollut mitä mainioin: aurinko paistaa ja ilma on kirkas. Harmittaa, mutta näissä erikoismaissa pitää vaan hyväksyä että se mikä onnistuu, onnistuu ja jos ei, niin sitten ei.
Nyt ollaan tieteen huipulla. Pohjois-Korean tiedemiehiä ovat maailman parhaita. Tässä viimeisintä teknologiaa.Korkea talo. "not open for public"Korealaista taidettaIlma on sinisenä kivihiilen polttokaasuista
Kävimme kuitenkin ampumassa oikeilla aseilla. Olisin voinut ampua eläviä lintujakin, mutta moraalini ei antanut lupaa viattomien häkissä olevien lintujen ampumiseen. Sain maalitauluun hyvät pisteet ja linnut jäi tällä kertaa jonkun muun metsästettäväksi evääksi. Jos osut lintuun, nämä tekevät siitä sinulle ruokaa. Söimme jotain muuta, kylmiä harvinainen herkullisia Korean parhaita nuudeleita.
Pohjois-Korealainen unelma: Kun joskus nämä kaksi naista saavat toisensa kiinni. Koreat yhdistyvät jälkeen.
Huomenna pitäisi olla Golf. Ehkä se onnistuu. Tai sitten ei. Näissä erikoismaissa pitää ottaa vastaan se, mitä saa. Valittaminen ei edistä mitään.
Rajalla. Aseistamattomalla vyöhykkeellä. Toisella puolella Etelä-Korea.
Kävimme eilen rajalla. Demilitarisoidulle vyöhykkeelle ei saa viedä aseita. Pistoolit sallitaan, jotta turvallisuutta voidaan valvoa. Siellä oli hyvät turvajärjestelyt. Korean sotahistoriaa kerrottiin tarkasti. Kerrottiin kuinka Korea voitti taistelut. Samaa tarinaa oli sotamuseossa. Yksi totuus. USA on täällä pahis. Tämän maan ulkopuolella on toinen totuus. Nämä eivät tiedä siitä mitään. Niin on ehkä parempi.
Kuosi kertoo paljon Pohjoi-Korea -designista.
Palaan kotiin. Turvamies kirjoittaa lokikirjaan: suomalainen palasi. Olen turvassa. Vankilassa, josta saa poistua vapaasti, mutta jossa haluan olla mieluusti, koska muualla kaupungissa olen alien ilman yhteistä kieltä. Olen alien, joka pukeutuu oudosti. Olen alien joka valokuvaa ihmeellisiä asioita: bussipysäkkejä, polkupyöräilijöitä, kävelijöitä, kaalin ja kivihiilen lajittelua, risteyksiä ja tavallisia taloja. Alueeni ulkopuolella olen pelottava tunkeutuja. Ulkopuolella asuvat eivät tiedä olenko ystävä vai vihollinen. Lapset leikkivät kanssani, kaikki aikuiset eivät uskalla edes katsoa.
Pohjois-Koreaa on vaikea selittää, tämä täytyy kokea.
