Kuinka monta kamelia tarjoatte tästä naisesta? Viisikymmentä? Sata?

Ei tullut kauppoja. Yksi kameli maksaa noin tuhat dollaria eli 860 euroa.

Naisten asema ei taida olla ihan tasa-arvoinen täällä vielä. Monessa muussakin asiassa voisi olla parannettavaa.

Niin. Se Turkmenialainen tyttöystävä oli levyn nimi ja myös laulun. Se oli Leevi and The Leavings joka lauloi Turkmenialaisesta tyttöystävästä. Ljeni nimeltään. Tämän meille kaupitellun Leenan olisi saanut vaimoksi 50 kamelilla. Viereisessä pikkukaupungissa on kuulemma halvempia naimakauppoja. 10 kamelia riittää. Ei kiitos.

Missä on Turkmenistan?

Leevi laulaa: Kartalta katson, ensin Moskovaan, siitä Araljärven kautta Volgogradiin. Kaukana ollaan kotimaasta. Katson karttaa. Ei helvetti. Näitä Stanimaitahan on vaikka kuinka paljon. Uzbekistan, Tajikistan, Kirgistan, Kazakhstan, Pakistan, Afganistan. En olisi ikinä ilman karttaa osannut laittaa näitä oikeaan järjestykseen. Mikä Stan? Se tarkoittaa kuulemma maata. Niinkuin country. Turkmeenien maa.

Miksi Turkmenialainen? Miksei Turkmenistanlainen?

Kysyn meidän oppaalta mikä on Turkin ja Turkmenistanin historia ja onko jotain yhteistä. Ja että mistä nimi Turkmenia tulee ja mistä Turkmenistan.

On Turkilla ja Turkmenistanilla kuulemma paljonkin yhteistä. Muistat varmaan historian tunnilta Ottomaanien valtakunnan. Ottoman empire oli turkkilaisten ja turkmeenien esi-isien valtakunta, joka hallitsi isoa osaa välimeren maista. Jopa nykyisessä Kiinassa Xingiangissa ja siellä Kashgarissa on tätä samaa kieltä puhuvaa väkeä, Uiguureja.

Turkmenia taas on vanha venäläisten tapa ääntää tämän maa. Oikea muoto on Turkmenistan ja kansalainen olisi Turkmeeni. Turkmeenilainen tyttöystävä olisi oikeampi kirjoitusmuoto levylle. Ehkä Leevi and The Leavingsin taiteilijat ovat olleet venäjän tunnilla hereillä ja nukkuneet äidinkielen tunnilla. Tai sitten karttakirja oli vanhentunut. Turkemenistan itsenäistyi vuonna 1991, 2 vuotta ennen levyn julkaisua.

Historia näkyy nykyäänkin yhteistyönä.
Kansainvälinen turkkilaisen kulttuurin yhdistykseen (TURKSOY International Turkic Culture Organization) kuuluu edustajia Azerbaidžanista, Kazakhstanista, Kirgisiasta, Turkista, Turkmenistanista, Macedoniasta, Bosnia Herzegovinasta, Unkarista, Bulgariasta, Moldovasta sekä Venäjään kuuluvista Tatarstanista, Bashkortostanista, Khakssiasta, Tuvasta, Yakutiasta, Kalmykiasta ja Altay Kraysta. No nyt tuli taas maita joista en tiedä yhtään mitään. Opas selvittää minulle, että esimerkiksi Turkissa asuvia turkkilaisia ja Turkmenistanissa asuvia turkmeenejä yhdistää sama kieli. "Ymmärrämme toisiamme" hän kertoo.

Neuvostoajasta henkilöpalvontakulttiin

Tiedätkö Maon punaisen kirjan. Se ei liity tähän maahan mitenkään. Siinä oli ohjeita elämään. Näillä on vihreä kirja. Ruhnama. Siinäkin on ohjeita elämään. Edellinen Pomo, Saparmurat Niyazov teki sen. Hän kirjoittaa kauniisti elämän tarkoituksesta ja rakkaudesta:

In three types of love, there is "I" and "you":
In love for humans, there is a man and a woman;
In divine love, there is man and God;
In mundane love, there is man and the world.
Love is such a relationship that it requires maturity and personification of both
parties so that the ties get stronger. For this reason, it is necessary for the spiritual-moral
"I" to gain personality for the content of love.
Thus, love is a spiritual and moral phenomenon.

Kirjassa on myös paljon muuta. Paljon hyvää, mutta paljon myös sellaista, mistä voisi olla montaa mieltä. Pomo oli presidentiksi valinnan jälkeen koko elämänsä presidentti. Sillä oli joitan hassuja juttuja. Hän nimesi kalenteriin kuukausia sukulaistensa nimellä ja kaupunkeja omalla nimellään. Pomo täällä on kuulemma viisas. Se tietää kaiken. "Big Daddy" nää sanoo. Yhdentoista jälkeen ei ole mitään asiaa ulos. Kokeilimme. Poliisi saattoi takaisin sisälle. Me ollaan vähän niinkuin vankilassa. Tässä maassa pomot ei oo diktaattoreita mutta ne päättää kaikesta. Ei tää nykyinenkään mikään diktaattori ole, mutta kaikki tottelee sitä. Pienissäkin asioissa.

Henkilöpalvonta elää täällä. Edellistä pressaa oli verrattu Kimpsukkaan. Siis pohjois-Korean Kimiin.

Näitten pressan patsaan pelkkä kultaus maksoi sata miljoonaa euroa. Sen kun suhteuttaa siihen, että tämän maan suurin Moskeija maksoi 140 milliä, niin voisi ajatella, että pressa on lähes samanarvoinen kuin jumala. Pikkurahoja.

Turkmenialaisia ei muuten ole paljoa. Näitä on vain 5.6 miljoonaa. Suunnilleen sama määrä on suomalaisia.

Näillä on muuten myös paljon rahaa. Tai siis pomoilla on. Mistä se tulee? No näillä on maakaasua. Helvetisti. Täällä on myös Darvasan kaasukraateri, missä maakaasu palaa jatkuvasti. Sitä ei voida sammuttaa kun se on niin iso. Eikä sitä tarvitse kun maakaasua riittää.

Turkmenistan on maailman kolmanneksi suurin maakaasun myyjä kuulemma. Kuudenneksi suurimmat kaasuvarat. Se selittää hyvät tiet, autot, julkiset rakennukset. Kaikilla täällä on ilmainen sähkö, vesi ja maakaasu. Tai oli vielä 5 vuotta sitten. Nykyään kaasu maksaa 20 dollaria vuodessa, sähkö 22,5 dollaria ja vesi 40 dollaria vuodessa. Vesi tulee koko maahan yhdestä joesta. Maailman pisin vesiputki, 1300 kilometriä. Kaasun arvon ymmärtää talvella kun täällä saattaa olla -5 tai jopa -10 astetta pakkasta.

Vihreässä kirjassa sanotaan: "Auringon lämmön ja arvon ymmärtää vasta kun kylmä talvi tulee."

Vihreä kirja pitää opetella ulkoa. Siitä on tentti. Et pääse yliopistoon jos et läpäise tenttiä.

Pomo käskee

Pukeudu viimeisen päälle. Oman ikäsi mukaisesti. Nuorena kun ajatus on hitaampi kuin tunteet, on hyvä pukeutua värikkäästi. Vanhempana hillitysti.

Turkmen men who are even older prefer to wear clothes that are white or light
brown. That is what is appropriate. Colors such as light brown as the soil, and white as
the day are becoming of the elderly. White signifies maturity, while brown signals
prudence. Fruitful trees lay down their fruit. Colors such as blue, red, and black tell the
overflow of emotions and these colors are appropriate for the youth.

Ei moottoripyöriä.
Ei valokuvia pääkadulla. Ei valokuvia pressan palatsista.
Auton pitää olla pesty tai saat sakot.
Nopeusrajoituksia pitää noudattaa.
Mustat autot ovat kiellettyjä, vain pomon kaverit ja pomo saa ajaa mustalla autolla.
Jos vaihdat rahaa pimeästi, tulee hankaluuksia.
Tupakointi kielletty koko maassa(ainakin jos valvontakamera näkee).

Joo ihan turhaa kokeilla somettaa täältä. Facebook on sensuroitu. WhatsApp sensuroitu. Wikipediassa sivuja sensuroitu. YLE sensuroitu. HAH. En kyllä tiedä miten pääsin Cityn sivuille täältä, kun jopa Suomen verovirastossa Cityn sivut ovat sensuroituja. Vain viisi prosenttia Turkemenistanilaisista pääsee Internetiin. Aika tiukkaa.

Ei kaljaa Ramadanin aikana paitsi...

Ramadan on se paastokuukausi. Täällä syödään öisin, kun aurinko on laskenut eikä kukaan näe. Ramadanin aikaan ei saa juoda olutta myöskään niin että pullot näkyvät. Kaljaa saa toki juoda kannusta ja laseista.
Niin joo, matkalla tietenkin saa syödä. Miten matkalla olon sitten määrittelee on jokaisen omantunnon asia.

Pääkaupungissa on kaikki talot valkoista marmoria.
Tulee jotenkin ristiriitainen olo. Niinkuin olisin Dubain ja Pohjois-Korean risteytyksessä. Tosi outo maa.

Meidän hotellit on viimeisen päälle hienoja. Ainakin ulkoa. Sisällä yhdellä ovenkahva jää käteen, hissi rämisee, laatat lohkeilevat ja valaisimista osa on palanut.

Tulee mieleen Neuvostoliitto. Ainiin siitähän tämä maa itsenäistyi vuonna 1991. Se selittää monia asioita. Klo 11 jälkeen ei ole mitään asiaa ulos. Poliisi ottaa muuten kiinni. Kokeilimme ja meidät passitettiin takaisin hotellille. Onneksi emme joutuneet Turkmenistanilaiseen vankilaan.

Täällä on hyperinflaatio. Eilen pankin edessä oli valtava jono. Ihmiset nostavat rahoja pois pankista turvaan. Pimeä rahanvaihtomarkkina käy kuumana. Pankissa dollarin vaihtokurssi on 4, pimeillä markkinoilla sain 18. Se on laitonta. Dollari on silti turvallisempi kuin paikallinen manaatti. Kultaa nämä ostaisivat jos vain voisivat. Visakortti on suljettu. Hyperinflaatio on kolminkertaistanut kaikki hinnat lyhyessä ajassa.

Jatkamme matkaa pitkin aavikkoa. Jo tuhat kilometriä aavikkoa takana. Hiekkamyrskyjä. Kameleita. Paahtavaa aurinkoa.

En oikein osaa sanoa mitä mieltä olen tästä maasta. Menen kauppaan ostan Valion Viola voita. Ostan jäätelöä ja pepsiä. Kiiruhdan hotellille ennenkuin ulkonaliikkumiskielto alkaa. Jostain syystä tulee mieleen Pohjois-Korea. Turkmenistan on mysteeri.

Seikkailuja ja menestystä elämääsi!

Ilkka Lavas
Seikkailija ja sarjayrittäjä

Kirjoitettaessa soi Turkmenialainen tyttöystävä - Leevi and The Leavings