Turkmenistan. Turkmenabashy 28.5.2018. +28 astetta.

Satama on upouusi. Valkoista marmoria joka paikassa. Kahvilassa kiillotetut ekspressokoneet. Turvatarkastuksen laitteet käyttämättömät. Pääoven saranoitakanaan ei kuluteta vielä. Sisääntulokaistoista vain toinen on käytössä. Pomon taulu on kiillotettu.

Hiivin sisään sivuovesta. Katselen ympärilleni. Joka puolella istuu ihmisiä. Kahvila on suljettu lippusiimalla. Siellä istuu pari ihmistä syömässä omia eväitä. Kahvilaa ei ole käytetty vielä koskaan muuhun kuin eväiden syömiseen. Tämä satama avattiin pari viikkoa sitten. Tai sivuovet avattiin. Henkilökuntaa ei ole selkeästi vielä palkattu. Turvatarkastuksen läpivalaisinlaitteen sisällä on patja. Joku on selkeästi nukkunut siinä.

Meidän laivan piti huhujen mukaan lähteä tänään. Ei lähtenyt. Olemme nyt toista päivää odottelemassa laivan lähtöä. Ehkäpä se lähtee huomenna. Virallinen tieto tuli klo 12 ja siinä sanottiin: “Ei ainakaan tänään”.

Täältä ei pääse Internetiin. Ei Wikipediaan. Ei Facebookiin. WhatsApp on blokattu.

Täältä ei pääse myöskään iltamenoihin. Klo 11 jälkeen on ulkonaliikkumiskielto. En aio kokeilla mitä käy jos liikun sen jälkeen ulkona.

Teitä valvotaan. Checkpointeilla autot ja moottoripyörät kuvataan.

Valuuttakin vangitsee

Dollareita saa vaihtaa pankissa. Yhdellä dollarilla saa neljä paikallista. Pimeillä markkinoilla yhdellä dollarilla saa parhaimmillaan 25 paikallista. Paikalliset haluavat rahansa pois pankista. Eilen kurssi oli 20, viikko sitten 15. Täällä on joku hyperinflaatio. Ihmiset pelkäävät, että rahan arvo romahtaa. Yksi kertoo ostaneensa kultaa. Paikalliset ovat oman, lähes arvottoman valuutan vankeja. Luottamus paikalliseen pankkiin on kriisissä. Pankkikortit on paikallisilta suljettu.

Jos joku turkmenistanilainen haluaa pois maasta, pitää tallettaa 4000 dollaria lähetystöön. Se on hinta vapaudesta. Sen saa jos palaa takaisin.

Olen vankina Turkmenistanissa. Toivottavasti pääsen pian pois.

Seikkailuja ja menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä ja seikkailija