Kannabis: Vastaus A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoelle, osa 2/3

Pahoittelen lukijalle vastauksen massiivisuutta, mutta useiden karsintakierrosten jälkeenkään en näitä oleellisia seikkoja kykene lyhyemmin käymään läpi. Jos olit varautunut tyypilliseen 300-500 sanan blogikirjoitukseen: ehdotan, että ota vaikka kupponen kuumaa, laita tämä sivu kirjanmerkkeihisi ja lue ajatuksella muutamassa eri lukusessiossa.

Tämä on jatkoa vastaukseeni A-klinikkasäätiön johtavalle ylilääkärille, Kaarlo Simojoelle.

Jotta saamme oikean “kokonaiskuvan” (jota poliittista kapulakieltä viljelevät tuntuvat jostain syystä arvostavat aina yli kaiken), katsotaan seuraavaksi maailmanlaajuista tilannetta, jonka jälkeen voimme kohdistaa sielumme peilit Suomen valtakoneiston sekä A-klinikkasäätiön päätöksentekoon.

TILANNE MAAILMALLA JA SUOMESSA

Arvon herra johtava ylilääkäri, jos et ole huomannut, niin maailmalla on käynnissä historiallinen laillistamisaalto kannabiksen viihde- ja lääkekäytön suhteen. Lukuisten Yhdysvaltojen osavaltioiden (mm. Kalifornia, Arizona, Maine, Nevada, Massachusetts) lisäksi Kanada laillistaa ensimmäisenä G7-maana kannabiksen viihdekäytön. Meksiko laillistaa lääkekäytön. Irlannissa ja Isossa-Britanniassa kova vääntö menossa asiasta… Berliinissä kaavaillaan laillistamista. Lista jatkuu loputtomiin, ja miltei joka viikko jokin osavaltio tai valtio laillistaa kannabiksen jossain muodossaa, tai ottaa asian valtiotasolla käsittelyyn.

Seuraavaksi tietoisku, joten nyt tarkkana:

Väkiluvultaan Suomen kokoisessa Coloradossa oli viime vuoden alussa yli 100 000 lääkekannabispotilasta. Tässä esimerkkejä sairauksista, joihin lääkekannabiksen laillistaneissa osavaltioissa sitä voidaan määrätä: SYÖPÄ, ANOREKSIA, GLAUKOOMA, PARKINSONIN TAUTI, EPILEPSIA, ALZHEIMERIN TAUTI, CROHNIN TAUTI, KROONINEN KIPU, NIVELTULEHDUKSET, TOURETTEN OIREYHTYMÄ, FIBROMYALGIA, PTSD, ALS, CRPS (I & II), HIV/AIDS. Ja MS-tauti ja niin edelleen (vieraillessani Coloradossa sekä Washingtonissa kannabisapteekkien tuotepurkeissa luki myös, että "ahdistukseen ja masennukseen").

Coloradon kokoisessa Suomessa reseptejä kirjoitetaan vuosittain vain muutama sata. Virallisesti ainoa sairaus, johon kannabista voi edes harkita on ainoastaan MS-tauti. Tästä poikkeavat lääkärit pelaavat uhkapeliä, jossa moraalisesti oikean teon – eli potilaan parhaan mukaan toimimisen – panoksena on ura ja työpaikka.

Suomen lääkekannabisohjeistuksen laatijoiden sekä valtamedioiden logiikalla Coloradossa pitäisi olla meneillään jonkinlainen zombie-apokalypsi, jossa kaduilla laahustaa kannabispsykoosissa olevien päihdeongelmaisten joukkio, ja loput ovat passivoituneita tai muuten vain rikollismielisiä.

Sen sijaan Coloradossa nuorten kannabiksen käyttö on laillistamisen ansiosta vähentynyt. Kannabiksesta saadaan myös verotuloja enemmän kuin alkoholista, eli vuosittain yli 100 miljoonaa dollaria, josta 35 miljoonaa korvamerkitään uusien koulujen rakentamiseen.

Meanwhile in Finland; Suomessa lääkekäyttöön ja kannabiksen lääketieteellisiin ominaisuuksiin kantaa voi ottaa vaikka poliisi, joka asialliseen sävyyn julkisesti tiedottaa, että "pössyttelijä on narkki siinä missä muidenkin huumeiden käyttäjä". Lintukodossamme eri säätiöiden sekä päihdevalistuslaitosten kannabiskanta sattuu usein olemaan Alkon monopolille suotuisa.

Kerrassaan hassuja yhteensattumia!

JÄRJENVASTAISET KRITEERIT: "MITÄS LÄKSIT, KIKKELISKOKKELIS."

Jotta tästä tekstistä tulisi edes hieman lyhyempi, otan vapauden havainnollistaa Suomen tilannetta parilla kärjistetyllä esimerkillä.

On selvää, että Suomessa kannabikseen sovelletaan TÄYSIN eri kriteriaa kuin muihin lääkkeisiin, kun arvioidaan sen haittoja ja hyötyjä.

Käsitykseni asiantuntijoiden logiikasta on karrikoituna luokkaa: “Juu-u, kyllä kannabis tappaa syöpäsoluja ja vähentää epilepsiakohtauksia lapsilla, ja auttaa unettomuuteen ja krooniseen kipuun. MUTTA koska 40 vuoden väärinkäytön ja liikakäytön seurauksena harvinaisena sivuoireena SAATTAA joillain esiintyä ientulehdusta, ei kannabista tule määrätä kenellekään. Koskaan. Ikinä. Käypä hoito käypä hoito.”

“Ei ole tutkittu” tarkoittaa suomeksi: “Odottakaa, ei olla vielä löydetty mitään millä tän voisi kieltää. Ja tää tulee kieltää kunnes niitä haittoja löytyy, jonka jälkeen sen voi kieltää toisen kerran." Kyseessä on siis ns. kehäpäätelmä.

Seuraavilla toimenpiteillä sitten varmistetaan, että lääketehtaiden tuotteet pysyvät myyntihitteinä vastaanotoilla myös jatkossa:

1. Kannabis sekä myös sen ei-päihdyttävät ja terveysvaikutteiset kannabinoidit kuten CBD kielletään erityisluvan varaisina lääkeaineina.
2. Sitten valitaan MS-tauti sopivan eksoottisen kuuloiseksi ainoaksi käyttöaiheeksi, yllämainitulla karrikoidulla päättelyllä.
3. Sitten tuplavarmistetaan, että kannabis pysyy tabuna ja pistetään Valvira valvomaan sitä, että lääkärit eivät uskalla sanoa kannabiksesta mitään.
4. Sitten triplavarmistetaan selusta antamalla Eija Kalson kirjoittaa täysin järjenvastaiset kriteerit reseptin saannille.
5. Kaikki keskustelu tukahdutetaan medioissa ja ainoaa “keskustelua” ovat yksipuoliset propagandatiedoitukset ja kiperiä kysymyksiä välttelevät TV-illat, joissa "asiantuntija" on yleensä jostain perin huolissaan.
6. Voilà! Kaikki on paperilla kunnossa ja voidaan väittää, että “määrätäänhän sitä kannabista kaikille sitä tarvitseville”.

Siis miettikää hetki vaikka tätä: jos potilas on koskaan juonut pullon olutta, on se peruste sille, että lääkekannabisreseptiä ei kirjoiteta.

Kalson mestariteos eli lääkekannabiksen sopivuuden arviointi ei jätä takuulla ketään kylmäksi. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän mainion asiaan liittyvän MS-potilaan kirjoittaman kirjoituksen: http://mspotilas.blogspot.fi/2016/03/kalson-paivauni-laakekannabiksen.html

Kirjoittaja, jolla on lääkekannabisresepti, ei ole vuosien pitkäaikaisessa käytössä havainnut mitään vaikutuksia, jotka tukisivat Kalson tai Simojoen väitteitä ja perusteluja kannabiksen pimittämiselle.

Lääkekannabisreseptin saannin kriteerit ovat jopa Suomen byrokratian mittapuulla ennätysmäisen kaamea esimerkki siitä, kuinka laitonta toimintaa voidaan valtion tukemana rauhassa harrastaa.

Seuraavaksi esimerkki siitä, miltä tämä kaava näyttää kapulakieleen verhottuna.

A-KLINIKKASÄÄTIÖN TOIMINTAMALLI

Kerroin ensimmäisessä osassa siitä, miltä A-klinikkasäätiön toiminta vaikuttaa joidenkin talon lääkäreiden sekä potilaiden mielestä. Katsotaan nyt sitä julkisivua, mikä A-klinikkasäätiöllä on kannabiksen lääkekäytön suhteen.

A-klinikkasäätiön Facebook-sivuilta löytyy seuraava kannanotto:

“Lääketieteellisin perustein sairauteen määrättynä lääkekannabis on yksi hoito muiden joukossa. Ymmärrys lääkekannabiksen käytöstä on vasta kehittymässä Suomessa. Kuten kaikessa hoidossa, on tärkeää panostaa tarkkaan arviointiin. Sillä voidaan välttää lieveilmiöitä tai toisaalta se, että hoitoa ei saaada, vaikka se olisi perusteltua.”
(kirjoitus- ja kielioppivirheet A-klinikkasäätiön käsialaa)

Suomeksi tämähän tarkoittaa ainoastaan sitä, että lääkärit voivat halutessaan piiloutua taikasanan “käypähoitoananasakäämä” taakse ilman mitään muita perusteluja.

Uskomattoman korni lausahdus “ymmärrys on vasta kehittymässä Suomessa” perusteena käytön estämiselle ja reseptien mitätöinnille on lievästi sanoen absurdi ja naurettava.

Kaarlo Simojoki, kirjoituksissanne sinä ja Eija Kalso yritätte maalata asiasta tietämättömille massoille kuvan kannabiksen lääkekäytöstä etäisenä, marginaalisena, teoreettisena asiana, josta vasta jossain kaukana keskustellaan ja “vakavia haittoja” huolestuneena punnitaan.

Kuten takuulla itsekin tiedät, todellisuus on aivan toinen.

Linjauksenne ei ainakaan nykytieteeseen voi pohjata, sillä kannabiksen lääketieteellinen hyöty ja sen mietous verrattuna nykyisiin farmakologisiin lääkevaihtoehtoihin on kiistaton.

Ei ole mitään perustetta automaattisesti hylätä erittäin hyvin siedettyä ja usein erittäin hyvin toimivaa hoitomuotoa. En vihjaa mitään sinun syistäsi tai motiiveistasi, puhun yleisellä tasolla kun sanon, että mielestäni ainoa syy siihen voi olla joko ideologinen perspektiivi, tiedon puute tai oma taloudellinen hyöty. Usein kyseessä taitaa olla hieman näitä kaikkia.

Kenties työnkuvasi vuoksi olet nähnyt ainoastaan tapauksia, joissa kannabis liittyy johonkin negatiiviseen asiaan kuten mielenterveys- tai päihdeongelmaan. Tämä saattaa täysin ymmärrettävästi vaikuttaa arviointikykyysi kokonaiskuvan suhteen. (Tässä muuten sulle pro tip, joka saattaa ammattisi puolesta kiinnostaa: tutkimusnäyttö osoittaa, että kannabis suojaa hermosoluja alkoholivieroituksen aikana. Ole hyvä. :-)

Minusta tuntuu, että ehkä et kuitenkaan näe metsää puilta, sillä prosentuaalisesti kannabiksen "ongelma-” tai "väärinkäyttäjät" ovat hyvin pieni osa kokonaiskuvaa.

Sinun tulisi ottaa huomioon, että medioissa näkyvät ainoastaan poikkeustapaukset, sillä työssäkäyvät ja perheelliset kannabiksen käyttäjät eivät tietenkään halua tulla julkisuuteen sanomaan: “Hei, minä käytän kannabista ilman mitään ongelmia, joten antakaa potkut, viekää lapset ja alkakaa solvaamaan."

Onko se, että potilaan sairaus saadaan kuriin ilman haittavaikutuksia, minkäänlainen todiste sinulle hoidon tehosta? Sen nimittäin tulisi olla.

KANNABISTA EPILEPTIKKOLAPSILLE, KIITOS

Meksiko laillistaa lääkekannabiksen. Siellä asian symboliksi tuli epilepsiaa sairastava pikkutyttö, joka sai apua kannabiksesta.

Irlannin ensimmäinen lääkekannabispotilas on 3-vuotias epilepsiaa sairastava poika.

Maailmanlaajuisesti kenties tunnetuin tapaus lääkekäytön puolesta on epilepsiaa sairastava pikkutyttö Charlotte, jonka elämä on nyt kannabiksen ansiosta elämisen arvoista.

Suomessa viranomaiset, media ja terveydenhuolto tekevät kaiken voitavansa, jotta kannabiksella epilepsiakohtauksia hoidettavaa suomalaislasta ei nähtäisi lehtien otsikoissa. Olen kuullut Epilepsialiiton henkilökunnan päättäviltä tahoilta, että Suomessa on lääkäreitä, jotka määräävät epileptikkolapsille kannabista hyvin tuloksin ja ilman huomattavia sivu- tai haittavaikutuksia.

Monesti tehottomat nykylääkkeet aiheuttavat erittäin voimakkaita sivuoireita ja hirvittää ajatella, mitä nämä synteettiset myrkyt tekevät pienen lapsen keholle ja kasvaville aivoille. Jatkuvat epilepsiakohtaukset ovat jo itsessään terveyttä tuhoavia.

Kannabis on kaikista epilepsialääkkeistä ehdottomasti miedoin ja turvallisin vaihtoehto. Epilepsialiitto haluaa asiasta tiedottaa, mutta ei uskalla sanoa asiasta mitään ilmeisesti Lääkäriliiton tai Valviran painostuksesta johtuen. En valitettavasti muista puhelinkeskustelussa kuulemaani tarkkaa sanavalintaa sen suhteen, että oliko kyseessä Lääkäriliitto, Valvira vai mikä. Selvitän asian kyllä.

Täältä löytyy placebo-kontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa todetaan että kannabis ”vähentää huomattavasti kohtauksia vakavasta epilepsiasta kärsivillä lapsilla”: http://www.chicagotribune.com/news/local/breaking/ct-medical-marijuana-epilepsy-study-met-20160403-story.html

Täältä puolestaan voit lukea kolmannen vaiheen tutkimustuloksiin pohjaavasta kannabispohjaisesta epilepsialääkkeestä nimeltä Epidiolex: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001922846.html

Ja kuten mainitsin, Suomessa on havaittu lääkäreidenkin toimesta, että kannabis vähentää lasten epilepsiakohtauksia ilman mitään sen kummempia haittavaikutuksia.

Kaarlo Simojoki, kuinka voit sanoa, että mitään näyttöä ei ole?

Kaarlo Simojoki, miksi mielestäsi nämä 4 000 - 5 000 suomalaista epileptikkolasta eivät saisi hyötyä tästä miedosta lääkeaineesta, joka todistetusti heitä auttaisi? Onko mitään perustelua sille, miksi tätä miedoksi havaittua kasvia ei tulisi kokeilla ennen Lyrican kaltaisia aineita – tai pienten, vielä kehittyvien aivojen leikkelyä?

Eikun ainiin, eihän kannabista saisi edes kokeilla lainkaan.

Muotoillaan uusiksi: onko mitään perustelua sille, että tätä tehokasta ja mietoa vaihtoehtoa ei edes harkita? Kenellä muulla tässä on mitään hävittävää kuin lääkefirmoilla? Mitä hävittävää potilaalla olisi?

Vai onko mielestäsi kyseessä epileptikkolasten vanhempien maailmanlaajuinen YouTube-salaliitto lääkkeiden myynnin vähentämiseksi?

Kaarlo Simojoki, mitkä ovat ne vakavat haitat, joita suomalaisille epileptikkolapsille kannabisvalmisteita reseptillä määräävät lääkärit eivät ota huomioon? Toistan vielä kerran, että kyseiset lääkärit eivät Epilepsialiitolta saamani tiedon mukaan ole havainneet mitään huomattavia haittoja, vaan päinvastoin kokonaisuutena voi todeta, että kannabis auttaa ja tehokkaasti vähentää näiden suomalaislasten epilepsiakohtauksia.

Olet selvästi tätä vastaan, joten perustele, miten tässä toimitaan väärin? Vai olisiko sinulla nyt oikeasti tilannekatsauksen ja pienen itsearvioinnin paikka?

Koitan kuumeisesti miettiä keinoja, joilla lukija ei vielä väsähtäisi... turhaan, pää lyö tyhjää. Mennään siis eteenpäin, kuten se kuuluisa mummo lumessa tokaisi.

PUUTTEELLINEN KIVUNHOITO

Kaarlo Simojoki, miksi kannabis toimii krooniseen kipuun muualla maailmassa, mutta ei suomalaisille? Kommentistasi päätellen et usko, että tässä olisi kyseessä suomalais-luterilainen “kärsi, kärsi” -mentaliteetti.

Entäs Suomen Kipu ry? Onko heillä mielestäsi mitään sanansijaa suomalaisten kivun suhteen? He nimittäin tiedottavat, että kannabis tulisi olla Suomessa kroonisen kivun hoitovaihtoehtona. (Mainittakoon, että muutoksen tuulia ja virallisia kantoja kannabiksen lääkekäytön suhteen saattaa olla tulossa myös Reumaliiton osalta [via Suomen Reumatologinen Yhdistys ry], koitan pitää siitä huolen.)

Otatko Suomen kivunhoidosta puhuessasi Suomen Kipu ry:n kantaa lainkaan huomioon?

Kannabis todellakin on tabu terveydenhuollon piirissä. Havainnollistin tämän itselleni menemällä monisairaan äitini mukaan Kuopion kipupoliklinikan vastaanotolle, jossa potilasta odotti Eeva Hallikainen-Pirskanen. Kipupolin potilaat varoittivat minua etukäteen, että kyseessä on “Kalso kakkonen”.

Tästä käynnistä kirjoitan myöhemmin lisää (äitini tapaus eli 50 synteettistä pilleriä päivässä ei ole ihan tavanomaisimmasta päästä), nyt pikayhteenveto:

Hallikainen-Pirskasen suhtautuminen ja “perusteet” olivat kuin suoraan niistä lääkärilehtien absurdeista artikkeleista, joiden tekijäksi Kalson lisäksi sinäkin, herra Simojoki, tunnustaudut.

Nykylääkitys ei auta äidilläni kipuihin riittävästi. Hallikainen-Pirskasella ei ollut mitään uutta lääkettä tarjota ja hän tiukasti kieltäytyi puhumasta lääkekannabiksesta hoitovaihtoehtona (tällainen toiminta käsittääkseni rikkoo potilaan oikeuksia). Kun hän pitkän jauhamisen jälkeen, pakon edessä joutui jotain potilaalle vastaamaan, hän totesi ainoastaan että “Käypä hoito, ei ole tutkittu, ainoastaan MS-taudin spastisuus”. (Mainittakoon, että hän ei kuitenkaan harkitse lääkekannabista MS-tautipotilaillekaan.)

Vaikka tilanteesta etukäteen tiesinkin, yllätyin suuresti siitä tunnepitoisesta reaktiosta, jossa lääkäri kirjaimellisesti kieltäytyy edes harkitsemasta laillista, mietoa ja toimivaa lääkettä vaihtoehtona potilaan hoitoon. Uskomatonta, kuinka sairaanhoidon taso on Suomessa laskenut.

Pakko mainita vielä kipulääkärin sivuhuomautus, joka oikeastaan vie voiton kaikista käynnillä kuulemistani älyttömyyksistä: hän täysin vitsailematta väitti, että kyseiset 50 pilleriä päivässä eivät vahingoita äitini elimistöä LAINKAAN.

Onneksi vierailu tarttui puhelimeeni nauhalle, joten voin asian myös todistaa. Tästä lisää, kunhan olen ensin soittanut Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärille.

Kaarlo Simojoki, kertoisitko jonkin syyn äidilleni, miksi mielestäsi häntä tulisi rangaista, jos hän vaikka itse kokeilisi tätä mietoa luonnontuotetta lukuisiin sairauksiinsa?

Muistuttaisin, että lääketehtaiden ja lääkäreiden taloudellinen hyöty ei saa olla peruste, jolla hoitomuotoja suositellaan. Vielä vähemmän se on peruste sille, että mahdollisesti toimivista hoitomuodoista ollaan kertomatta potilaille.

LÄÄKETEOLLISUUDEN VOITOT KULISSIEN TAKAINEN MOTIIVI

On jo miltei yleistietoa, miksi kipulääkevalmistajat ovat kannabiksesta eli kilpailevasta, hyöty-haittasuhteeltaan selvästi paremmasta tuotteesta kauhuissaan. Eräs psykiatrian erikoislääkäri on kertonut minulle, kuinka hän on huomannut kulissien takana lääketeollisuuden olevan paniikissa, sillä norsunluutorni on jo kaatumassa tähän yhteen rikkaruohon tapaiseen hyötykasviin.

Luontoäiti osaa joskus olla aika bitch, ja monesti aivan aiheesta.

Suomessakin, esimerkkeinä Eija Kalso ja sinä, Kaarlo Simojoki, oikein painotatte sitä, että kannabis ei auta krooniseen kipuun, vaikka se muualla maailmalla on nimenomaan yksi yleisimmistä käyttöaiheista.

Toisin kuin muihin kipulääkkeisiin, kannabiksen yliannostukseen ei voi kuolla (kannabiksen LD-50 -lukema kertoo, että kuolettavaan annokseen pitäisi vartissa syödä muistaakseni n. 700 kg kannabista tai polttaa vartissa n. 40 000 kannabissavuketta) ja kannabis vähentää tulehdusta kehossa. Vahvaa riippuvuutta aiheuttavia opioideja ja opiaatteja, jotka tappavat satoja suomalaisia vuosittain, jaetaan monille potilaille sen sijaan kuin virpojille karkkeja.

Jos sivuvaikutukset vaikuttavat lääkkeen määräämiseen, miksi lääkäreillä ei ole mitään ongelmaa määrätä Lyricaa tai Gabapentiiniä joko kipu- tai epilepsialääkkeeksi? Miksi kannabiksen suhteen tämä sama logiikka ei toimi? Ja voisitko ystävällisesti kertoa jonkin muun syyn kuin “pitkäaikaiskäytön vakavat haitat”, sillä tässä vertailussa pitäisi riittää se, kun luet haittavaikutuksia noiden lääkkeiden pakkausten kyljestä. Kannabiksen mainittavimmat haitat ovat kuiva suu ja nälän tunne.

Jos tarkastellaan mitä tahansa suosittelemaasi lääkettä, ja sovelletaan samoja kriteerejä sen käytölle kuin kannabikseenkin, yhtään pilleriä ei määrättäisi takuulla kenellekään.

Suomessa myös fentanyyliä ja buprenorfiiniä jaellaan huoletta – vaikka tiedetään, että niihinkin moni suomalainen kuolee.

Fentanyylin valmistajat kampanjoivat Arizonassa 500 000 dollarilla kannabiksen demonisoimiseksi. Yhdysvalloissa kuluneen vuosikymmenen aikana kipulääkefirmat ovat lobanneet kannabista vastaan yli 880 miljoonan dollarin edestä.

Kaarlo Simojoki, ovatko kannabiksen mahdolliset sivuvaikutukset yhtään mitään oksikodonin, pregabaliinin tai fentanyylin sivuvaikutusten rinnalla? Siis aikuisten oikeasti?

En leimaa ketään, jos mainitsen Ylen artikkelin toteavan, että Suomessa lääkärikunnalla on tapana puolustaa määräämiään lääkkeitä ja vähätellä niiden sivuvaikutuksia:

“Suomi on yhteiskunta, jossa lääkehaitoista puhuminen on tabu. Niistä ei saa puhua. Kun asiakas menee sanomaan lääkärille saaneensa haittavaikutuksen, vastaus on että ei se lääkkeestä johdu.”

Eikä Leima-nimistä suomenkeppihevosta voi tuoda mukaan silloinkaan, jos sanon, että lääkärikäynti Suomessa on alkanut muistuttaa myyntimiehen puheilla käyntiä. Ei sitä, että puolueettomasti koitettaisiin löytää yhdessä potilaalle toimivin hoitokeino.

SUOMI ON MAAILMAN PIILOKORRUPTOITUNEIN MAA

Suomen lääkekannabistilanne on täysi farssi, jonka ainoa tarkoitus on valheellisesti näyttää ulkomaailmalle ja tiedonpuutteesta kärsivälle kansalle, että täällä kaikki hyvin ja lääkekantsu laillista – samalla kun potilaat kärsivät.

Kaarlo Simojoki, sinä ja Kalso olette päättäneet vaieta oleellisista tosiasioista, ja Suomessa kannabiksen lääketieteellisistä ominaisuuksista tiedottaminen on nyt Tekniikan maailman ja iltapäivälehtien varassa. City-lehti mainittakoon hienona poikkeuksena ja aikaansa seuraavana mediana. Uskon, että muut mediat hiihtävät kyllä perästä, kunhan joku tekee ensin ladun valmiiksi.

Kuinka onnistuneena pidät Kalson ohjeistusten tuottamaa avointa keskustelua, jonka seurauksena Suomessa potilaat joutuvat salassa kyselemään toisiltaan, että kuka tuntee lääkärin, joka haluaisi auttaa? Kertooko avoimesta keskustelusta se, että lääkekannabista määräävät muutamat suomalaislääkärit vannottavat potilaita olemaan kertomatta kenellekään, keneltä saivat lääkkeen vaivaansa? Tilanne on kuin jostain Robin Hood -tarinasta eikä huippuosaamisellaan ja kansalaistensa hyvinvoinnilla rehentelevästä vuoden 2017 Suomesta.

Nyt tästä epäkohdasta täytyy todellakin KESKUSTELLA, eikä regressiivisesti jauhaa joistain kuvitteellisista “vakavista haitoista”, joita ei ikinä sen tarkemmin perustella.

Me kaikki tiedämme, että voit halutessasi pohjustaa koko kantasi vain itse valitsemallesi tutkimusnäytölle. Vaikka sinun, Eija Kalson ja Eeva Hallikainen-Pirskasen byrokraattisessa kaikukammiossa kaikki on Suomessa loistavasti ja Käypä hoito rulaa, kuunnelkaa herran tähden potilaitanne. Käypä hoito -suositukset ovat epäeettisiä ja suorastaan rikollisia "suosituksia", joiden turvin lääkärit voivat paeta kaikkea maalaisjärkeä ja vastuuta.

Jaahas. Taas alkaa sanojen määrä hipomaan sellaisia lukuja, että on aika lopetella. Aloitan kirjoittamaan sunnuntaisessa kannabismaniassani vastaukseni viimeistä osaa lakisääteisen kahvitauon jälkeen. Sillä välin Kaarlo voit vaikka käydä läpi vastauksesi luonnosta ja lisätä siihen näitä uusia kysymyksiä.

Grande finale seuraa siis pian.

Kirjoitettaessa soi Matti ja Teppo: Mä joka päivä töitä teen