Kansalaisaloite kannabiksen yksityisen käytön, hallussapidon ja kasvatuksen depenalisoimiseksi

Vieraileva bloggaaja: Asianomistaja (Vihreän Lohikäärmeen upseeri)

Vihreä Lohikäärme laittoi 1.7.2016 vireille kansalaisaloitteen kannabiksen yksityisen käytön, hallussapidon ja kasvatuksen depenalisoimiseksi. Ei, tämä ei tarkoita että yksityisestä kannabiksen käytöstä oltaisiin nyt tekemässä laillista, vaan että sitä pidetään yhä oikeudellisessa mielessä rikoksena, mutta rikosoikeudellisia rangaistuksia ei käytettäisi. Kannattamalla aloitetta olet samoilla linjoilla mm. rikosoikeuden professori Jussi Tapanin, kriminologian dosentin, Heini Kainulaisen (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1397107600375) tai vaikka keskusrikospoliisin rikosylikomisaarion, Thomas Elfgrenin (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/63845-ylikomisario-lyttaa-huumepolitiikan-kallista-ja-tehotonta) kanssa.

Kannabiksen täydellinen kieltolaki suureltaosin vapaassa ja avoimessa yhteisössä ei sovellu enää tämän päivän päihdepolitiikkaan, se ei tue kansainvälisien ihmisoikeusvelvotteiden toteutumista, se ei ole linjassa yksilönvapauden periaatteen kanssa modernissa yhteiskunnassa joka huomioi yksilön yksilönä, toisin kuin entisaikojen kollektivismiin painottavassa yhteiskuntamallissa, joka väistämättä on siirtymässä romukoppaan. Eritoten, kannabiksen alati kasvavan käytön myötä se on suomalaisen kansantalouden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamisen kannalta suorastaan järjetöntä.

Nuorten käyttäjien rankaiseminen, heidän syrjäyttäminen ja ajaminen alempaan sosioekonomiseen luokkaan ei tue yhteiskunnan kestävää kehitystä tai suomalaista kilpailukykyä. Rangaistuspolitiikka kannabiksen käytön osalta, varsinkaan nykyisessä muodossaan, ei toimi viestinä sitä käyttäville nuorille eikä aikuisille. Mikäli tämä toimisi, olisimme vuosien saatossa nähneet käytön jatkuvaa laskua mutta todellisuudessa suuntaus onkin täysin päinvastainen. Rangaistuspolitiikka ei toimi silloin kun merkittävä osa Suomen kansasta rikkoo tätä kieltoa joka on säädetty laissa rangaistavaksi. Sen sijaan se rankaisee koko suomalaista yhteisöä rajoittamalla tämän yhteisön yksilöiden mahdollisuuksia menestykseen ja inkluusiviseen elämään omassa yhteisössään ja aiheuttamalla kohtuuttomia rikosoikeudellisia kustannuksia rikoksen aiheuttamaan haittaan verrattuna.

Rangaistuspolitiikan viesti onkin todellisuudessa tällä hetkellä tämä:

”Me emme halua sinua ja tätä sinun maailmankatsomusta osaksi meidän yhteiskuntaa.”

Ehkä olisi jo korkea aika lähettää hieman toisenlainen signaali etenkin meidän nuorille kansalaisille? Ehkä olisi vihdoin aika asettaa kannabiksen yksityisestä käytöstä, hallussapidosta ja kasvatuksesta säädetyt rangaistuksen linjaan rikosoikeudellisuuden kohtuullisuusperiaatteen kanssa, ts. rikosoikeudelliset rangaistukset eivät tulisi olla rikoksen aiheuttamia haittoja vakavampia, mihin Suomi sitoutui allekirjoittamassaan päätöslauselmassa viimeisessä Yhdistyneiden Kansakuntien erityisyleiskokouksessa?

Viimeksi Suomi oli ihmisoikeuksien ja tasa-arvon keihäänkärkenä vuonna 1906, kun Suomi antoi ensimmäisenä Euroopassa äänioikeuden naisille osana yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Kannabiksen osalta Suomi on jo auttamattomasti myöhässä, kieltolakirintama on jo murtumassa monien Yhdysvaltojen osavaltioiden ja Kanadankin täyslaillistamisen myötä, mutta vielä me voitaisiin varata jokin perimmäinen vaunupaikka tästä yksilönvapauden junasta joka on juuri jättämässä tämän nykyisen identiteettipolitiikan välipysäkin.

Suomen Kansa. Nyt ei ole aika apatialle tai poliittiselle pelkuruudelle. Tuo äänesi esiin! Käy allekirjoittamassa tämä kansalaisaloite täällä: http://kannabisliitto.com/aloite2016/

-Asianomistaja