Yksi minulle tärkeimmistä ihmisistä on alkoholisti.
Tiedän, kuinka alkoholiongelma vaikuttaa paitsi itse alkoholistin elämään myös koko hänen lähipiirinsä elämään. Yölliset puhelut ovat arkea ja joka kerta pelkää puhelun olevan se, jossa kerrotaan, että jotain todella pahaa on tapahtunut. Olen nähnyt läheiseni pahoinpideltynä, ryöstettynä, pahoinvoivana ja katuvana. Olen halunnut auttaa ja apuani tarjonnut. Niin on koko lähipiiri. Olen oppinut, että alkoholismi on sairaus, joka on alkoholistin sairaus, ei minun sairauteni. Olen hävennyt asiaa.
Kuitenkin tärkeintä on, että sairaudesta huolimatta tämä ihminen on elämässäni ja olemme väleissä. Rakastan häntä, vihaan sairautta. Vihaan sitä, koska olen ollut kädetön sen edessä.
Alkoholi ei itsessään tee alkoholistia, sairauden syyt ovat paljon kaupan hyllyjä kauempana. Ratkaisuja alkoholismiin pitää etsiä muun muassa ennaltaehkäisevistä ja laadukkaista julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Kun perheissä havaitaan ongelmia, on viranomaisten ja lähipiirin tehtävä auttaa ajoissa. Usein syitä päihdeongelmiin löytyy jo elämän alkupuolelta. Addiktioiden taustalla on elämänhallintaan liittyvät kysymykset ja alkoholin ongelmakäyttöä ja alkoholiriippuvuuden kehittymisriskiä lisäävät erilaiset psykiatriset häiriöt, koska alkoholiin turvaudutaan usein eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi.
Alkoholipolitiikalla pitää tähdätä alkoholin ongelmakäytön ehkäisyyn ja haittojen vähentämiseen. Esimerkiksi viime aikoina puhuttanut keskioluen siirto Alkoihin ei kuitenkaan ole 2010-luvun hengen mukainen tapa rajoittaa päihteiden ongelmakäyttöä ja siitä aiheutuvia sosiaalisia ongelmia. Mietojen alkoholijuomien, kuten viinien myynnin voisi sallia ruokakaupoissa. Pientuottajien tukemiseksi voitaisiin sallia mietojen alkoholijuomien ulosmyynti ravintoloista ja pienpanimoilta.
Alkoholin korkea verokanta on perusteltu, sillä sen tuotoilla ehkäistään haittoja. Näitä haittoja syntyy tutkimusten perusteella myös saatavuuden laajentamisen kautta. Verotuksen lisäksi alkoholipolitiikassa on panostettava toimiviin tukipalveluihin sekä asialliseen valistukseen. Miksi päihdepalvelut eivät voisi jalkautua ulos virastoista ihmisten pariin siinä missä sosiaalityökin esimerkiksi nykyään Helsingissä tekee? Myös kohtuukäyttäjien kokemien haittojen esiintuominen olisi tärkeää.
Kieltämällä Pori Jazzien viinipiknikit, rajoittamalla anniskelualueita tai estämällä kahden kaljan tilaaminen yhtä aikaa baarin tiskiltä ei torjuta alkoholihaittoja vaan asetetaan koko alkoholihaittojen torjuntaan tähtäävä politiikka naurunalaiseksi. Sen sijaan järkevä hintapolitiikka ja saatavuuden sääntely sekä ennen kaikkea hyvät ennaltaehkäisevät päihdepalvelut torjuvat alkoholihaittoja ja luovat järkevämmän alkoholipolitiikan lisäksi hyvää alkoholikulttuuria.
2 kommenttia
ex-heppe
14.3.2015 18:06
Viinit ruokakauppoihin tappaa x määrän ihmisiä. Mutta se on toki hyväksyttävä hinta ei-ahdasmielisyydestä. Mehän emme juo liikaa.
Vastaa kommenttiinTähän mennessä todistetusti tehokkain keino vähentää alkoholihaittoja on rajoittaa saatavuutta. Liian yksinkertainen yhtälö. Vikahan eli sairaus on yksilön ongelma. Ja Jeppe juo taas.
Vastaa kommenttiin
Miske
16.3.2015 14:27
Hyvä artikkeli! Itsellä täysin samanlaisia kokemuksia. Paras lääke alkoholismiin ei löydy siitä mitä kaupan hyllyllä on tai ei ole, vain paremminkin siitä että alkoholistilla on mahdollisuudet toimiviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Olen myös huomannut että työnteko auttaa ehkäisevästi ongelmaan. Onnellinen ihminen harvemmin sortuu juomaan, kun taas työttömyys, masennus, perhe ja rahaongelmat lisäävät mahdollisuutta tarttua pulloon.
Vastaa kommenttiinMyös jo nuorille täytyisi opettaa sivistynyttä alkoholin kulutusta, mikä eroaa humalahakuisesta alkoholin nauttimisesta. Siksi mielestäni viinit kuuluvat ruokakauppaan ja pien panimoita täytyisi tukea enemmän. Näin on myös maissa missä alkoholia osataan nauttia sivistyneesti.
Vastaa kommenttiin