Cityn Suhdeklinikka julkaisi laajan artikkelin pettämisestä. Aihe on jokaisen mielessä joskus ja jotkut valitettavasti joutuvat sen kohteeksi. Pettäminen johtuu usein pettäjän oman pään sisäisistä ongelmista, eikä syy olekaan niin usein kumppanissa kuten luullaan.
Minusta pettämisessä pahinta on valehtelu, ei suinkaan itse hikinen seksiakti. Pettäminen sanana jo tarkoittaa luottamuksen pettämistä, eli valehtelua. Valehtelu alkaa siitä missä on ollut ja kenen kanssa. Mitä on tehty ja mihin päädytty.
Minäkin olen pettänyt. Iän myötä olen ymmärtänyt, että oma pettämiseni johtui siitä, että en ymmärtänyt miksi pitää olla vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Minua ei ole luotu yksiavioiseksi. Tämän tajuttuani en ole edes yrittänyt alkaa monogamisiin suhteisiin, vaan kerron faktat heti alussa. Haluan katsella muita ja jopa panna heitä, yhtään vähempää kumppaniani rakastamatta.
Omaa käytöstäni tukee se, että harvoin pettäjä haluaa erota tai omassa suhteessa ei oikeastaan edes ole mitään vikaa. Fakta on, että usein useita vuosia kestävässä suhteessa jossain vaiheessa haluaa vaihtelua. Se on ihan normaalia minun mielestäni.
Kokemukseni mukaan se, että käyn naimassa jonkun muun kanssa, niin palaan entistä iloisempana oman kumppanin luokse rakastaen tätä yhä enemmän. Niinhän se menee pettäjilläkin, suhde alkaa yhtäkkiä kukoistamaan kun on maistettu hieman vierasta mettä. ¨
Ongelma on vain se, että ihmiset ovat yleensä kovin omistushaluisia, eivätkä voi antaa toisen mennä miten hän haluaa. Pahimmillaan rajoitetaan jopa yhteydenpitoa toisten kanssa tai luetaan yksityisiä Facebook-viestejä.
Kirjoitettaessa soi Christina Perri - I Don't Wanna Break
16 kommenttia
Mietinpä vaan
8.4.2014 10:26
Kannattaako oikeasti ottaa suhdeneuvoja parikymppiseltä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
one is better
8.4.2014 11:14
30 vuoden jälkeen vaimolla ja minulla sujuu kaikki erinomaisesti.Ei ole tarvinnut käydä vieraissa, että rakastaisin vaimoani enemmän. Suurimmalla osalle normaaleista ihmisistä pettäminen aiheuttaa omantunnon tuskia jopa vuosiksi eteenpäin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jugular
8.4.2014 13:40
Ongelma ei ole se, että ihmiset ovat omistuksenhaluisia, vaan ongelma on se, että jotkut ihmiset eivät kunnioita muita. Eivät edes sitä lähintä ja rakkainta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
8.4.2014 21:35
Pariutuminen ei sovi kaikille.
shiwan8
8.4.2014 13:46
"Ongelma on vain se, että ihmiset ovat yleensä kovin omistushaluisia, eivätkä voi antaa toisen mennä miten hän haluaa. Pahimmillaan rajoitetaan jopa yhteydenpitoa toisten kanssa tai luetaan yksityisiä Facebook-viestejä."
Tuo oli totta muutenkin kuin yksilötasolla. Muu ei sitten ollutkaan yleistettävissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
9.4.2014 04:41
"Ongelma on vain se, että ihmiset ovat yleensä kovin omistushaluisia, eivätkä voi antaa toisen mennä miten hän haluaa. Pahimmillaan rajoitetaan jopa yhteydenpitoa toisten kanssa tai luetaan yksityisiä Facebook-viestejä."
Jos ihminen lupaa olla monogaminen ja sitten rikkoo (toistuvasti) tätä lupaustaan, on aika ymmärrettävää, ettei sanoihinsa luoteta ja haetaan muualta (vaikka sitten niistä yksityisistä viesteistä) selkoa asioihin. En sano, että tämä on yhtään oikeutetumpaa kuin muunlainen "urkkiminen", mutta ymmärrettävämpää se on.
Lisäksi joskus niitä yksityisiä viestejä jätetään näkyviin. Hyvä ettei glitterivanaa tehdä suoraan eteisesti läppärille. Ihan kuin pettäjä haluaisi jäädä kiinni, mutta haluaa myös nakittaa vastuun tilanteen avaamisesta/hoitamisesta toiselle osapuolle... pelkurimaista, kyllä, ja silti ah niin inhimilistä ja tavallista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
9.4.2014 04:42
Lisäyksenä edelliseen: noin muuten pidän sitä ehdotonta rehellisyyttä reiluna ja rohkeana valintana. Sillä, että kertoo haluavansa olla vapaa menemään ja panemaan, varmasti rajoittaa omiakin valintojaan, mutta on myös suuremmat mahdollisuudet löytää samalla tavalla ajatteleva ihminen elämäänsä.
shiwan8
9.4.2014 18:43
Pari huomiota:
1. Monogamia/polygamia-kysymyksissä on se jännä puoli, että todella moni on polygaminen jos vaan mahdollista, ihan sukupuolesta riippumatta, mutta ei salli sitä kumppanilleen jolta odottaa täydellistä omistautumista itselleen. Ihminen nyt vaan ei ole luonnostaan yksiavioinen mutta omistuksenhaluinen on kyllä. Tälle on biologiset syyt.
2. Laki tarjoaa kaikki perustelut sille milloin toisen viestejä saa lukea. Lievimmät perustelut taitaa olla vaiheessa jossa henkilö voidaan julistaa kadonneeksi. Jos perustelu ei täyty eikä siihen ole asianomaisen erillistä lupaa, teko on aina väärin.
3. Kysymys siitä, onko kertominen rohkeaa ja kertomatta jättäminen pelkuruutta on hiukan kinkkinen. Jos ei kiinnosta mikään muu kuin se, että pääsee syyttämään omasta pahoinvoinnista toista ihmistä ja siten välttää vastuun kantamisen omasta tilastaan niin joo, tuon voi mustavalkoistaa noihin vaihtoehtoihin. Jos on vähänkään kiinnostunut siitä miksi jotain on tapahtunut jos mitään ylipäätään on tapahtunut niin harmaan sävyjä tulee aika reippaasti mukaan ja rajavedon tekeminen rupeaa olemaan vaikea temppu.
4. Liittyen edellisiin, ihmisillä on jokin omituinen kuvitelma siitä, että jos he tekevät väärin ja joku toinen tekee väärin niin heidän tekonsa on oikeutettu sen toisen teon myötä. Asiahan ei ole niin. Jos henkilö A pettää henkilöä B ja B menee luvatta lukemaan An puhelimesta tmv. juttuja, molemmat ovat mokanneet. Tällaisesta ajattelusta esimerkki: http://www.lolwtfcomics.com/upload/uploads/1328191661.jpg
Dia
23.4.2014 21:00
Kuten kirjoitin: "En sano, että tämä on yhtään oikeutetumpaa kuin muunlainen "urkkiminen", mutta ymmärrettävämpää se on."
En siis väittänytkään, että jälkimmäinen teko olisi "vähemmän väärin". Jos yksi ei pelaa reiluilla säännöillä, sitä voi olla turha odottaa toiseltakaan.
Itsehän sanon suoraan, jos mua vaivaa jokin. Tai lähden menemään, jos toinen ei osaa olla ihmisiksi tai ei noudata yhteisiä sääntöjä.
Ei mulla muuta.
licence27
10.4.2014 01:53
Kannattaako niin huonoon suhteeseen ruveta että kumppaniaan haluaa jo lähtökohtaisesti pettää tai pikaisesti jättää?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
10.4.2014 22:21
Mikä on pettämisen kiveen hakattu kuvaus?
NOMAD_1
23.4.2014 11:36
Eikö pettäminen ole yksinkertaisesti jonkin sellaisen tekemistä, minkä kokee tarpeelliseksi salata, ja josta valehtelisi kysyttäessä? Eikä sitä kiveen tarvitse kirjoittaa, kunhan on rehellinen itselleen pohtiessaan, miten reagoisi, jos tilanne olisi toisin päin. Avoin suhte on erikseen sovittu asia, mutta tavallisessa suhteessa pettävä ottaa itselleen jotain, mitä ei sallisi toiselle - siis sortuu kaksinaismoralismiin (sama koskee myös muita itselle otettuja hyötyjä ja oikeuksia, joita ei sallittaisi muille). Edelleen se, joka suuttuisi tai halveksisi kumppaniaan pettämisestä, niin silloin hänen on halveksittava myös itseään riittävän samankaltaisen/saman teon tekemisestä - tai vaihtoehtoisesti luovuttava johdonmukaisuudesta, mikä lienee surullisen yleistä...
Itse asiassa johdonmukaisuuden päälle voi rakentaa täysin yksilölähtöisen moraalin: toimi kaikissa asioissa siten, että voit katsoa suoraan ja rehellisesti kaikkiin peileihin arvostaen itseäsi halveksunnan sijaan. Eritoten muista, että toiset ihmiset ovat kaikkein tärkein peili, ja ole johdonmukainen itsesi sekä toisten arvottamisessa: arvota kaikkia samojen kriteerien mukaan, kun muut toimivat suhteessa sinuun samankaltaisella tavalla kuin sinä kohtelet heitä.
Ihmisellä on aina houkutus luopua johdonmukaisuudesta, koska tällöin voi hyötyä muiden kustannuksella tai ottaa hyötyä suomatta samaa muille. Hinta on lopulta kuitenkin maksettava joko jatkuvana pelkona kiinni jäämisestä tai vastaavana tarpeena kiinnittää huomionsa pois siitä, mitä on itsestään tehnyt. Zarathustran sanoin: "Voi! Tulee viimeisen ihmisen aika, hänen joka ei osaa enää edes halveksia itseään" - puhumattakaan itsensä rakastamisesta. Mikä voisi olla sellainen ulkoinen hyöty, että sen nimissä kannattaa olla jatkuvasti epäjohdonmukainen, ettei tarvitsisi halveksia itseään? Kriittinen ihmismassa tämän kuitenkin "valitsee" ja piilottaa omakuvansa kaikilta itsensä mukaan lukien - kuin Dorian Gray konsanaan.
Lait täytyy hakata kiveen... toisin sanoen vakuuttaa kriittinen ihmismassa siitä, että vähintään kaikki hyöty hakataan lainrikkojasta ulos (ja ihmishengen riistäjä otetaan hengiltä tai laitetaan kiven sisään). Näin ihmiset yritetään saada seuraamaan omaa hyötyään tai vain pelkäämään rangaistusta riittävästi ollakseen "lainkuuliaisia". Ja näin syntyy ihminen, joka luottamisen sijaan laskee muiden varaan, ja jonka varaan voi laskea (kunhan se hyödyttää häntä tai haitta on riittävän pelottava). Näin on syntynyt moraaliton nykyihminen, johon ei ole mitään syytä luottaa, ja jonka varaan laskeminen on puhdas hyöty/haitta-laskelma: millä todennäköisyydellä saan toisen todistettavasti kiinni ja pystynkö tekemään itseäni kohtaan tehdyistä vääryyksistä hänelle kannattamattomia. Ja samalla laskelmoivalla mitalla annostelen myös omaa vapauttani...
»Ihme, kumma! Kuink' ihania olennoita täällä nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis! Ah, uljas uusi maailma, joss' ompi tuollaista kansaa!» (Shakespearen Myrsky-näytelmästä)
Siis: lopeta pettäminen, jos et tahdo halveksia ja paeta sitä, mitä olet!
NOMAD_1
23.4.2014 11:38
PS. Jos laki, mukaan lukien moraalilaki, täytyy hakata kiveen, niin silloin se pätee elävien ihmisten sijaan lähinnä tai jopa ainoastaan patsaiden keskuudessa...
Dia
23.4.2014 21:01
"Eikö pettäminen ole yksinkertaisesti jonkin sellaisen tekemistä, minkä kokee tarpeelliseksi salata, ja josta valehtelisi kysyttäessä?"
Jokseenkin näin sen minäkin miellän.
shiwan8
26.4.2014 10:05
Jos pettäminen on jonkin sellaisen teon tekemistä minkä kokee tarpeelliseksi salata ja josta valehtelisi kysyttäessä, niin kirjaimellisesti kaikki pettävät toisiaan...pois lukien ne joiden pää on juuri sopivasti vinksallaan jotta he eivät tekoaan ymmärrä salata. Kaikilla "normaaleilla" ihmisillä on jokin filtteri joka suodattaa omien tekojen selvitysvaiheessa asioita niin, että jos niistä ei suoraan valehdella tai niitä salata, niin ne selitetään niin, ettei todellisuus välity kuulijalle...mikä taas on valehtelua eli siis kaikki "normaalit" ihmiset pettävät toisiaan tavalla tai toisella.
Psykologisella tasolla on siis mahdotonta saavuttaa tila jossa normaali ihminen olisi absoluuttisen rehellinen aina ja kaikesta.
NOMAD_1
29.4.2014 22:29
Shiwan8: sun mielestä siis kaikki valehtelee kaiken aikaa - paitsi ne, joiden "pää on sopivasti vinksallaan" eli eivät kykene tai osaa valehtelemaan/salaamaan toimintaansa? On siinä kaunis ihmiskuva, joka mitä luultavimmin toimii oman vastaavan toiminnan oikeuttajana - kyllä mäkin, kun kerran kaikki muut (paitsi, että mä teen sen paremmin ja samalla moraalisesti, koska se, mikä hyödyttää mua on moraalista...)
Se, ettei kerro kaikkea, kuten kuvaa jokaista vessakäyntiään yksityiskohtaisesti ja vetää vessan jälkeensä on eri asia kuin tarve salata jotain tekemäänsä "paskaa". Edellinen on normaalia filtteröintiä ja jälkimmäinen puolestaan toimintaa sen varmistamiseksi, ettei jokin oma sopimaton teko paljastu toiselle - siis pettämistä ja petoksen salaamista. Ja jos toinen sattuu suoraan kysymään, niin silloin yritetään peittää väärintekoa toisella eli suoralla valheella. Tämä on mielestäni hyvä määritelmä pettämiselle - siis niiden kesken, jotka eivät petä heti, kun se vain sattuu hiukankin itseä hyödyttämään. Lisänä tietenkin "jalo" laskelma siitä, että todennäköiset haitalliset seuraukset eivät ylitä saatua hyötyä. Siinä olet oikeassa, että absoluuttinen rehellisyys on mahdotonta, mutta jotenkin tuntuu, että sinulle myös pelkkä rehellisyys on sitä. On todellakin eri asia kokea tarvetta salata jotain ja se, ettei ole mitään syytä kertoa jotain. Tässä on selkeä erottelu, jota edellisen kommenttisi perusteella et osannut tehdä.
PS. yritä malttaa mielesi ja olla jälleen syyttämättä minua valehtelusta, olkiukoista ja kaikesta muustakaan, jolla yrität peittää sen, ettei sinulla ole ainuttakaan todellista vasta-argumenttia. Kiitos.