Muistiinpanot

Kuvalähde.

Olen tutustunut vuosien varrella naisiin, jotka ovat isopovisia ja pitkätukkaisia töröhuulia. Minä arvostan näitä naisia, kuten kaikkia ihmisiä. Heidän kykyjään, osaamistaan ja älyään. Sitä heiltä löytyy, sillä meikkikerros tai hiustenpidennykset ei tee kenestäkään automaattisesti tyhmää.

Eräs entinen työkaverini osallistuu tänä vuonna missikilpailuun ja haluaa poseerata kameralle minihameessa ja yläosattomissa. Hän omistaa yrityksen, jonka työntekijöinä on promoottoreita, malleja, juontajia ja niin edelleen. Toinen nainen, johon minun on ollut ilo tutustua, on nähty BB-talossa ja juorulehtien palstoilla. Hänellä on silikonitissit ja pitkä vaalea tukka. Hänkin on täyspäiväinen yrittäjä.

Ulkonäön perusteella toisen tuomitseminen tekee arvostelijasta täyden idiootin. Jokaisen järkevän ihmisen mielestä edellinen lause on itsestäänselvyys. Silti kovin moni meistä sortuu ihmisen älykkyyden vähättelyyn, mikäli näihin liittyy barbimainen ulkonäkö.

Vaikka sitä on vaikea myöntää, usein tällaiset reaktiot johtuvat kateudesta. En itse halua rintaleikkausta tai kiloa pakkelia naamaani päivittäin. Välillä päähäni iskeytyy kuitenkin ajatus, että mitä jos voisin tehdä töitä kropallani? Ihmisten kuvitelmat tästäkin ovat vääriä. Kuvauksissa tuntikausia työskentely ja jatkuva ulkonäön ja painon arvostelu työnantajilta voi viedä fyysisen, että henkisen terveyden.

Helposti tulee ajatelleeksi, että kauniit naiset saavat kaiken helpommin. Tämä on silkkaa aliarviointia. Useimmat paljon saavuttaneet naiset ovat tehneet hurjasti töitä asemansa eteen. Menestyneeksi yrittäjäksi ei noin vain tisseillä ruveta. Menestyvä yrittäjä näkee impulsiivisesti mahdollisuuksia ja muiden ihmisten tarpeita, mutta ajattelee pitkäjänteisesti ja osaa valvoa omia etujaan.

Älykkyyttä on monenlaista. Jotkut ovat hyviä sosiaalisissa suhteissa ja jotkut sisäistävät helpommin ydinfysiikkaa. Muistutan itselleni tasaisin väliajoin, että en ole tyhmä, vaikka en olekaan lukenut kirjastoa läpi ja opiskellut yliopistossa vuosia. Olen eri tavalla älykäs kuin arvostamani korkeakoulutetut tutkijanaiset. Osaan kirjoittaa ja olen hyvä lukemaan ihmisiä.

Hoikat ja isorintaiset naiset mielletään valtamediassa seksikkäiksi. Läpi vuosisatojen naisen seksikkyyttä ja avointa seksuaalisuutta on pidetty uhkana ja se on vielä sitä tänä päivänäkin. Kun nainen heruttelee instassa tissiensä kanssa, osa ihmisistä tuomitsee tämän vahvasti. Tästä kirjoitin jo marraskuussa enemmän.

Iltalehti uutisoi perjantaina, että Avaruus ja seksi-tapahtumassa sai kuvauttaa vaginansa Meeri Koutaniemen toimesta. Tuplabookattuani illan, en valitettavasti päässyt Heurekaan asti, vaan vietin illan köysien parissa Suvilahdessa.

Monella naisella on vaikea suhde vaginaansa. Jenkeissä tähdet saavat Oscar-kasseissaan lahjakortteja alapään kauneusleikkauksiin ja vauva-foorumeilla pohditaan häpykummun kirurgista silottelua.

Miksi kiinnitämme niin suurta huomiota pillun ulkonäköön? On korvakin melko omituisen näköinen. Luulen, että naisen alapään tuijotteluun liittyy vahvasti se, että sitä katsoo lähes aina toinen ihminen. Omaan tuheroonsa on hyvä tutustua peilin avulla, mutta ei sitä kovin usein tule tehtyä enää sen ensimmäisen kerran jälkeen.

Lähes jokaisella ihmisellä on epävarmuuksia ja kun puhutaan seksistä, ne ovat aivan omaa luokkaansa. Vasta kun oppii olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, oma suhtautuminen kehoon muuttuu.

Harvemmin naisen haaroväliä edes tarkastellaan seksin aikana kovin pitkiä aikoja. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka tykkäävät katsoa ja ihailla pillua, mutta usein näiden tyyppien mielestä jokainen vagina on kaunis omalla tavallaan.

Keksin yhden asennon, jossa pillun ulkonäköön keskitytään kunnolla ja silloin kumppani on haarojesi välissä ja räplää sinua sormillaan. Tässäkin toivottavasti se toinen keskittyy tekniikkaan eikä maisemien ihailuun.

Pimpit roikkuvat, paisuvat ja rönsyilevät. Ne voivat olla timmejä tai pulskia. Ne ovat kaikki erilaisia ja siksi niin upeita. Hyvää naistenpäivää kaikille tussuille!

Kuvalähde.

Heippa!

Tätä kirjoittaa teille tänään kolme vuotta alkoholitta ollut Melissa. Matkalla on tapahtunut paljon ja olen oppinut itsestäni kaikenlaista. Olen 22-vuotias, eli koko elinkaaren mittakaavassa hyvin alkuvaiheessa, mutta uskallan väittää silti olevani nuori aikuinen. Tiedostan sen, että minulla on vielä vaikka kuinka paljon aikaa mokailla, opiskella, onnistua ja rakastua.

Kolme vuotta pitäisi tuntua pitkältä ajalta näin nuorena, mutta lähinnä se tuntuu joltakin ihme hujaukselta. Parantumiseni alussa kartoin suuvettä ja liköörimakeisia, kaikkea mikä etäisestikin muistuttaa minua alkoholista. Nykyään en enää saa paniikkikohtausta, jos salaatinkastikkeeseen on käytetty shampanjaa.

Parantumisprosessini on ollut kivinen, sen myönnän. Aluksi pää täyttyi ainoastaan halulla juoda, en halunnut mitään niin paljon kuin tilkan viiniä. Juju oli siinä, että se ei olisi siihen tilkkaan jäänyt. Olisin juonut koko pullon saman tien. Etsin edelleen itseäni, enkä tiedä tarkalleen kuka olen. Mitä minä haluan? Tämä kysymys pyörii päässäni usein.

Nyt syksyllä ihmiset haluavat usein uudistua, karistaa kesäkilot ja oppia uutta. Vastaan tulee vähän väliä kaikenlaisia self-help kursseja, joilla luvataan parempaa elämää. Kuntosalikorttikin pitäisi ostaa.

Tiedostan, että minun pitäisi syödä paremmin ja liikkua enemmän. Reipas mieli terveessä kehossa ja niin edelleen. En halua, että absolutismi jää ainoaksi cv-merkinnäksi henkilökohtaisessa hyvinvointiohjelmassani. Haluan enemmän. Haluan lopettaa tupakanpolton ja kahvinjuonnin. Haluan olla vegaani ja kuntoilla.

Haluta saa, mutta mikä sitten saa ihmisen oikeasti toimimaan ja pysymään tavoitteessaan. Iltapäivälehtien sivuilta voi lukea muodonmuutostarinoiden käännekohdista, usein se on valokuva itsestä yli satakiloisena. Minä olen lihonut useita kymmeniä kiloja ja se näkyy valokuvissa, mutta en silti hätkähdä. Mietin, että mikä oikein saisi minut motivoitumaan tähän elämänmuutokseen.

Olen harkinnut tuhansien eurojen maksamista ties keille hyvinvointivalmentajille ja life coacheille, jotka opettavat kulttimaisesti itsensä hyväksymistä ja paremman elämän reseptejä. Miksi niin moni tarvitsee ulkoista apua oman itsensä löytämiseen? Haluaisin kovasti uskoa, että pystyn muuttamaan elämäni kohti parempaa suuntaa ilman, että maksan siitä tonnin jollekin markkinoinnin ammattilaiselle.

Osallistuin reilu viikko sitten Kirsi Salon Vapaa Nainen-kurssille. Minulla ei oikein ollut minkäänlaisia odotuksia kurssin suhteen, vaan läsnä oli ainoastaan aito mielenkiinto. Kävin kurssin kaksi ensimmäistä osaa, kehon ja mielen. Ensimmäisessä osuudessa vapautettiin keho, eli hilluttiin alasti kolme tuntia ja hiplailtiin toisiamme. Ai niin ja kehuttiin kaikkia maasta taivaisiin.

Ei sinänsä, että minua haittaisi viettää sunnuntai-iltapäivä lähes sadan alastoman naisen kanssa samassa tilassa, mutta kyllä minulle vähän pinnallinen olo tuosta kaikesta. Miten kestävää voi olla täysin tuntemattoman naisen kehut omasta vartalosta? Onko jonkun mieli todella niin yksinkertainen, että tuollainen kannattelee jaksamaan seuraavaa päivää pidemmälle?

Luin elokuun alussa todella ahdistavan kertomuksen siitä, kuinka nainen oli odottanut ensimmäistä seksikertaansa kumppaninsa kanssa avioliittoon asti.

Artikkelin nainen kertoo olleensa kymmenenvuotias, kun hän lupasi Jumallalle ja lähipiirillensä olevansa neitsyt aina avioliittoon asti. Siis oikeasti, kymmenen. Miten sen ikäinen voi edes tehdä noin suuria päätöksiä?

Hänelle neitsyydestä tuli suuri osa identiteettiä. Loppujen lopuksi kun pariskunta vihdoin pääsi hässimään hotellihuoneeseen, niin pettymys oli kova. Taivaalta ei laskeutunut enkelikuoroa ja valonsäteitä onnittelemaan tätä hyvää kristittyä, joka oli pitänyt vaativan lupauksensa Jumalalle.

Varsinkin häämatkan jälkeen ahdistus vain kasvoi, sillä kaikki tiesivät, että hän oli harrastanut sitä. Syntistä, likaista, tabua ja pelottavaa seksiä. Koko naisen pienen eliniän hänelle oli toitotettu sitä kuinka seksistä pitää kieltäytyä ja odotuttaa sitä raamatulliseen avioliittoon asti.

En jaksa millään uskoa, että avioliittoon “säästäminen” sopii yhtään kenellekään. Yllä mainitussa artikkelissa kerrotaan mielestäni hyvin todenmukainen ja luultavasti erittäin usein tapahtuva kuvio. Häpeä ja seksi eivät vain kuulu samaan lauseeseen.

Seksiä ei ole pakko harrastaa rietastellen sadan eri ihmisen kanssa, mutta kyllä siitä pitää ehdottomasti iloita. Jos lapsesta asti jankutetaan, että seksi on paha asia, niin miten sitten aikuisena edes pystyy ilman terapiaa asiaa purkamaan? Seksi on ihanaa ja kaunista, joskus eläimellistä sekä rivoa ja se on ihmismielelle erittäin terveellistä.

Vaikka itsekin olen kristitty, luen järkytyksellä näitä tarinoita tuolta isosta maailmasta, jossa pieniä lapsia manipuloidaan näin kauhistuttavilla tavoilla uskonnon varjolla. Artikkelin kirjoittaja antaa lopuksi elintärkeän neuvon. Mikäli oikeasti haluat säästää seksiä avioliittoon, varmista, että teet sen vain ja ainoastaan itsesi vuoksi. Seksuaalisuutesi ei kuulu kenellekään muulle kuin sinulle itsellesi.

Kuvalähde.

Cosmopolitanit ja muut naistenlehdet ovat jo vuosia olleet täynnä kaikenlaista puppua liittyen seksiin, seksuaalisuuteen ja seksin harrastamiseen. Pahimpia ovat tietenkin akrobaatin tutkintoa vaativat kuukauden asennot. Kerran yksi vinkki Cosmossa oli, että nainen makaa selällään veden pinnalla ja samalla mies panee tätä. Hukkumisvaara, anyone? Tässä teille keräämiäni vinkkejä, joita ei kannata kokeilla.

Vinkki numero yksi: Lempeästi puraise hänen kiveksiään.
Ei missään nimessä, miten tämä voisi päättyä edes hyvin?

Vinkki numero kaksi: Asettele pippuria hänen nenänsä alle juuri ennen tulemista.
Onpa mukavaa saada kyynelsilminen aivastuskohtaus ja orgasmi samaan aikaan. Ei jatkoon.

Vinkki numero kolme: Asettele donitsi hänen peniksensä ympärille ja syö se.
Luulisi parhaimman erektionkin laskevan kun toinen alkaa mussuttaa peniksesi ympäriltä sokeripommia, pahimmillaan tämäkin johtaa ohisyönteihin ja kipeään pippeliin.

Vinkki numero neljä: Syökää jäätelöä, pimeässä.
Niin kummalliselta kuin jäätelön syöminen esileikkinä kuulostaakin, niin tämäkin on aikanaan löytynyt Cosmon sivuilta. Sänkyhän tässä sotkeentuu.

Vinkki numero viisi: Käytä rintaliivejäsi hänen käsiensä sitomiseen.
Tässä pitää tietää, että oikeankokoisten ja sopivien rintaliivien löytäminen on työläämpää kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Sitten kun ne satasen maksaneet sopivat kupit on löytyneet, niin kuka haluaa venyttää ne pilalle? Linkkivinkkinä suomalainen käsikahleiden valmistaja tarrata.fi

Avain hyvään seksiin ei ole kaikenlaiset vippaskonstit ja leikittelyt, vaan ihan aito toisen halujen ja tahdon kuunteleminen ja sen toteuttaminen.

Sukupuoli on meidän kulttuurissamme erittäin määrittävä tekijä. Pääasiassa ihmiset jaotellaan naisiin ja miehiin vauvaiästä asti, se näkyy meidän henkilöpapereissakin minkä sukupuolen värkit housuista oikein löytyy. Mielestäni ei ole millään lailla tarpeellista, että valtiolla on tieto henkilön sukupuolesta, sillähän kun ei pitäisi tasa-arvon nimissä pitäisi olla mitään väliä.

Saksassa saa ensimmäisenä Euroopan maana huomisesta lähtien merkitä vauva syntymätodistuksessa niin sanottuun kolmanteen sukupuoleen. Saksan sisäministeriö kertoo myös, että passeihin tulee pian merkintä X, joka tarkoittaa intersukupuolisuutta. Tämä on hyvin suuri edistysaskel sukupuolivähemmistöjen tasa-arvolle ja toivottavasti pian Suomeen saadaan sama systeemi. Ongelmallista toki on, että esimerkiksi avioliittolainsäädäntö tunnustaa edelleen Saksassa vain miehen ja naisen välisen liiton, eli tähän on saatava muutosta myös, mikäli halutaan, että kaikilla on oikeus avioliittoon.

Kävin viikonloppuna täällä Budapestissä Pride-elokuvafestivaaleilla katsomassa dokumentin Intersexion. Dokumentti kertoo intersukupuolisista ihmisistä, eli ihmisistä, joita ei ole pystytty syntymän yhteydessä luokittelemaan mieheksi tai naiseksi. Tällaisia ihmisiä on arvioitu olevan yksi kahdesta tuhannesta syntyvästä lapsesta. Yleisyys on verrattavissa esimerkiksi keliakiaan. Kyseessä on siis oikeastaan melko iso määrä ihmisiä, jotka eivät sovi kaksijakoiseen määritelmään sukupuolesta, mutta joiden asiaa on järjestelmällisesti hyssytetty. Elokuvassa annetaan ääni hyvin vihaisille ihmisille, joille on lapsuudesta asti opetettu, että heidän kuuluu vaieta.

Sinunkin tuttavapiirissäsi on varmasti ihmisiä, jotka eivät hermafrodiitti-sanan varjossa vain uskalla puhua aiheesta esimerkiksi väkivallan ja muun syrjinnän pelossa. Suomenkin politiikassa viitataan jatkuvasti määräävästi miehiin ja naisiiin, vaikka tämä on tiedeyhteisön mielestä suorastaan valheellista yksinkertaistamista.

Intersexion on dokumenttina koskettava, yksi rajuimmista aiheista on lasten silpominen heti vauvaiässä. Kun intersukupuolinen lapsi syntyy, vanhemmat panikoivat ja lääkäritkin turvautuvat vanhaan huuhaa-tietoon. Lääkärit vääristävät tietoja puhuen epämuodostomista ja neuvovat, että lapsen sukupuolielimet tulisi heti leikata miehen tai naisen sukupuolielimiä vastaaviksi. Vastasyntyneen intersukupuolisen alapää kun ei vastaa vallitsevien sukupuolten määritelmää sukupuolielimistä. Vain harvoin olemassa on todellisia terveydellisiä syitä, jonka takia leikkauksia tulisi tehdä.

Intersukupuolisella vauvalla saattaa olla haarojen välissä esimerkiksi uloke, joka voidaan nähdä pienenä peniksenä tai suurena klitoriksena. Ihmisten täytyisi tajuta, että tällainenkin alapää on oikea, eikä sitä tule leikkauksilla turmella. Kukaan ei voi vielä tuon ikäisestä tietää, mitä sukupuolta hän oikein haluaa aikuisena olla tai jos haluaa olla mitään sukupuolta ollenkaan. Korjaustoimeenpiteet tehdään siis usein täysin väärään suuntaan ja tällainen vauvan sukupuolikorjaus on järkyttävää väkivaltaa. Intersukupuolisilta viedään näillä leikkauksilla mahdollisuus toimivaan ja nautinnolliseen sukupuolielämään. Häneltä on saatettu poistaa kokonaan vaikkapa toimiva klitoris lääkäreiden muovaillessa hiki otsassa “normaalin näköistä” tekovaginaa.

Saksassa käyttöön otettava menetelmä toivottavasti vähentää tätä silpomispakkomiellettä. Vaikka laki ei vieläkään turvaa lapsen koskemattomuutta, annetaan vanhemmille edes mahdollisuus hyväksyä, että lapsi todellakin voi syntyä ilman sukupuolta, eikä se ole mitenkään epänormaalia. Vastuu lepää nyt lääkärikunnan harteilla. Taakka on painava, sillä pitäisi rohkeasti luopua lukemattomien ihmisen elämää turmelleen professori John Moneyn koko alaa vallanneesta hörhöilyideologiasta, joka perustuu sokeaan uskoon sukupuolen opetettavuudesta.

Toivon, että tietoisuus intersukupuolisuudesta lisääntyisi, sillä se on yleinen tila, josta on enää turhaa olla vaiti. Ihmisiä ei voi jaotella vain miehiin ja naisiin, se nyt on täysin päivänselvää nykytiedon valossa. Pakkomielteisen binääri sukupuolikäsitys on silkkaa julmuutta.

Luin alkuviikosta mielenkiintoisen artikkelin, joka käsitteli lihavien ihmisten seksuaalisuutta ja seksiä. Artikkelissa isokokoinen nainen avautuu siitä, kuinka lihavat ihmiset voivat vastoin ennakkoluuloja harrastaa seksiä ilman ongelmia.

Joskus lihavat ihmiset luokitellaan ikäänkuin vammaisiksi ja epäseksuaalisiksi olennoiksi, jotka voi sulkea ulos kauniiden ja laihojen ihmisten suosio-orgioista. Erittäin kookkaat ihmiset haluavat myös seksiä ja he myös harrastavat sitä. Joillekin ihmisille tosin vaikuttaa olevan suuri mysteeri, miten se käytännössä tapahtuu. Artikkelin kirjoittaja havainnollistaa joitakin asentoja, jotka sopivat lihaville henkilöille ihan kuvien kanssa. Kaikki seksiasennot eivät sovi lihaville, kuten kaikki asennot eivät sovi muutenkaan jokaiselle.

Artikkelin kirjoittaja kehoittaa kaikkia niitä, jotka haluavat harrastaa seksiä itseään reippaasti pienemmän henkilön kanssa, unohtamaan oman kokonsa. Seksi toimii mekaanisesti kuulemma varsin hyvin, eikä ketään murskata tai satuteta. Ongelmaksi muodostuu usein se, että lihava nainen ei koe itseään haluttavaksi läskeine reisineen ja makkaramahoineen. Huomautettakoon, että isokokoisia ihmisiä vastaan luotu ikävä stigma ei kerro mitään universaalia totuutta ihmisen seksuaalisuudesta. Joidenkin miesten kiintymystä isoja naisia kohtaan on jopa tutkittu, kuten myöskin naisten suhtautumista isoihin miehiin.

Kirjoittaja kumoaa väitteen, että lihavilla naisilla olisi jättimäinen pillu (missä ihmisten käsitys anatomiasta!?). Hän toteaa, että se on sama asia kuin väittäisi, että lihavilla ihmisillä on isommat munuaiset. Läskiseksi kannattaa aloittaa tyynyjen ja liukuvoiteen ostamisella. Tyynyillä voi hyvin tukea esimerkiksi lähetyssaarnaaja-asentoa.

Merkittävä liikalihavuus saattaa johtua terveysongelmista ja/tai aiheuttaa niitä lisää. Silti kymmenien kilojen laihduttamista ei ainakaan ole helpompaa saada aikaiseksi itseinhon ja itsensä syyllistämisen kierteellä. Seksuaalisuus ja itsensä halutuksi tunteminen on tärkeä osa inhimillistä kokemusta. Kaupallistettuihin valtavirtaihanteisiin kannattaa suhtautua varauksella, vaikka se vaikeata onkin.

Kuvalähde

Hysterical Literature on valokuvaaja Clayton Cubittin uusin taideprojekti. Hän on kuvannut naisia saamassa orgasmin samalla kun he lukevat lempikirjaansa. En itse oikeastaan pysty edes keskittymään siihen mitä naiset sanovat, heidän ilmeensä ovat niin mielenkiintoisia. Jokainen nainen saa videon lopuksi räiskyvän orgasmin kuuluisan Hitachi Magic Wandin surratessa pöydän alla.

Voit katsoa loput videot tästä linkistä. Videot ovat kaikki mielestäni pysäyttäviä ja ihania, mutta ylläoleva on ehdoton lempparini. Nainen on hyvin kaunis ja hänen naurunsa orgasmin huipun aikana saa minutkin nauramaan ja hymyilemään. Pöydän alla työskentelevä henkilö on ilmeisesti hyvin taitava, sillä jotkut naisista saavat orgasmin viidessä minuutissa. Myös naisten kyvykkyyttä ihmettelen, kameraryhmän ja muiden tuntemattomien paikalla ollessa he saavat menemään noin vain.

Suosittelen videon katsomista, jos ei koskaan ole nähnyt naisen orgasmia, sillä se auttaa tunnistamaan sellaisen. Ja vaikka olisikin nähnyt, video antaa silti aiheeseen jotenkin uuden näkökulman. Videot ovat yksinkertaisesti todella kauniita, mutta niiden aitoutta on tervettä kyseenalaistaa. Varsinkin kun yleisesti tiedossa on, että naisilla on usein vaikeuksia saada orgasmia. Voisi olettaa, että videoiden henkilöillä on jonkinlaista esiintymiskokemusta takanaan ja siksi orgasmin saaminen näyttää naurettavan helpolta.

Yksi vinkki orgasmin saamiseen on tutustuminen omiin fantasioihinsa ja antaa lupa itselleen ylipäätänsä vapauttaa mielikuvituksensa kaikelle. Usein fantasiat saattavat jopa pelottaa, jos niihin liittyy vaikkapa väkivalta. Mielikuvitusleikeissä ei kuitenkaan koskaan ole mitään väärää, joten voit rauhassa kuvitella ihan mitä vain, jos se auttaa sinua saamaan pärisevän orgasmin.

Hienoa olisi tietysti nähdä myös miesversio tästä. Miehen orgasmi yhdistetään aina sperman ruiskuamiseen peniksen kärjestä, niin olisi jännittävää nähdä pelkästään nauttivat kasvot ilman sukupuolielinsirkusta.

Viikon hyvät asiat:
Hesarin rakkaustesti
Siltasen Vappuaatto
Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi

//EDIT:
En ilmeisesti runkkaa tarpeeksi, valveutuneet tahmakätiset lukijani tiedottivat, että ylläolevassa videossa oleva nainen on tunnettu pornotähti Stoya. Tässä linkki hänen kokemuksiinsa projektista.

Tällä viikolla haluan jakaa kanssanne tämän koskettavan videon Dove:lta. Dove on tehnyt aikaisemmin kampanjoita esimerkiksi käyttäen normaalikokoisia naisia mainoksissaan ja paljastanut miten paljon mallien kuvia oikein käsitellään tietokoneella.

Naisten itsetunto vaikuttaa suurelta osin heidän seksuaaliseen halukkuuteensa ja toimintaansa. Erään tutkimuksen mukaan se, miten nainen suhtautuu omaan alapäähänsä vaikuttaa hänen herkkyyteensä saada orgasmi. Olen pohtinut paljon naisten orgasmivaikeuksia. Haluaisin uskoa, että jokainen nainen on kykeneväinen saamaan orgasmin ja yleensä ongelma löytyykin pään sisältä, eikä fyysisistä ominaisuuksista.

Mielestäni naisten pitää opetella rakastamaan vaginoitansa ja rakastelemaan niitä. Joskus vuosikymmenten orgasmilukon on saattanut aiheuttaa se yksi arvosteleva kommentti vastakkaiselta sukupuolelta vällyjen välissä. Kaikki arvostelut liittyen seksiin otetaan yleensä suurimpina mahdollisina loukkauksina, eikä niitä unohdeta koskaan.

Samalla tavalla kuin painoon liittyvät kommentit muistetaan aina. Jos yrittäisimme suhtautua seksikommentteihin vähän kevyemmin ja ajatella, että tuo nyt on vain tuon mielipide. Kuitenkin yhtä arvostelevaa kommenttia vastaan on sata kehua liittyen seksiin ja omaan ulkonäköön.

Minusta on surullista, miten monella naisella on niin huono itsetunto. Siihen on tietenkin monia syitä, kuten kasvatus, ympäristö, ja niin edelleen. Syistä huolimatta on tärkeintä keskittyä nykyhetkeen ja siihen miten voimme parantaa jokainen omaa itsetuntoamme. Ja ennen kuin joku älähtää, tiedän, että miehilläkin voi olla huono itsetunto. Käsitellään sitä sitten jossakin toisessa artikkelissa. Ajattelen paljon naisia, joten niistä tulee kirjoitettua enemmän.

Ihan kaikkien kannattaisi kehua toisiaan enemmän. Kuten ylläolevassa videossa huomaamme, ulkopuoliset eivät huomaa niin kutsuttuja virheitämme, jotka usein jopa kuvittelemme. Ja jos saamme kehuja toisilta ihmisiltä kauniista poskipäistä, hyvästä perseestä tai pitkistä hiuksista, niin silloin pitää sanoa kiitos. Ei alkaa väittämään vastaan ja pohtimaan päässään missä kaikkialla muualla on vikaa.

Olen selitellyt monesti biseksuaalisuutta ja erityisesti panseksuaalisuutta kaikille tovereille ja tuntemattomille. Joidenkin vain vastakkaisesta sukupuolesta tykkäävien heteroiden on ollut hyvin vaikeaa kuvitella sitä, miten minä voin pitää silmät auki jokaiselle sukupuolelle. Toisaalta myös tiukat homot voivat suhtautua hyvinkin ahdasmielisesti tähän päättämättömyyteen.

Tiedän, että heterotkin rakastuvat ihmiseen, eivätkä sukupuoleen. Silti heillä on ehto, että se ihastumisen kohde on tietynlainen ruumiiltaan, että häneen voi kohdistaa seksuaalista mielenkiintoa. Erityisesti housuissa olevaan tavaraan kiinnitetään huomiota. Biseksuaalilta ihmiseltä poistuu kokonaan tämä vaatimus. Miehet ja naiset ovat molemmat kiihottavia, ei sen kummempaa.

Muistan kuinka eräs entinen poikaystäväni järkyttyi ja sai henkilökohtaisen identiteettikriisin kun kuuli minun seurustelevan hänen jälkeensä naisen kanssa. Hän luuli automaattisesti, että hänessä oli jotakin vikaa. Yritin siinä sitten selittää, että en ole hypännyt kokonaan lesbolaivaan, vaan tällä tavalla vaan mulla tää homma vaihtelee. Joskus tekee mieli hypistellä naisen pehmeää vartaloa ja joskus taas imeä miehen valtavaa erektiota.

Seksuaalisuus on jana, jonka toisessa päässä on homo ja toisessa hetero. Tällä välillä voi luistella mielensä mukaan läpi elämänsä ihan vapaasti tai hypätä koko kelkasta pois. Ei kerta homoksi tee on ihan totta. Loppuen lopuksi seksuaalisen suuntautumisen määrittely on tylsää ja tarkoitettu niille, jotka haluavat turvallisia rajoja elämäänsä. Mukavinta on kun kaikki saavat tykätä ihan kenestä haluavat ilman, että kukaan tuomitsee sitä tai kyselee asiattomia.

Rautalankaversioni siitä miten voi rakastua ilman vaatimusta tietystä sukupuolesta:

1. Ole ulkona

2. Tutustu mielenkiintoiseen ihmiseen

3. Rakastu

Homma on vähän kuin lottoamista ja aina saattaa yllättyä. Jos heittäytyy elämässä rohkeaksi, niin voi jopa kokeilla seurustella samaan aikaan sekä miehen, että naisen kanssa. Siitä lisää vähän myöhemmin. Paneskeluseura mielessä voi toki päättää etukäteen, että minkälaista välinettä haluaa hinkata aamuyöstä itseään vasten, sitä pehmeää vai kovaa.