Tänään on tämän blogin 1-vuotissynttärit! Vuoteen on mahtunut paljon hyvää ja olen saanut runsaasti ihanaa palautetta teiltä lukijoiltani. Peniksen kuvia tietenkään unohtamatta. Yhden tissiparin kun vielä saisi, kiitos! Varmasti merkittävin käännekohta on ollut Helsingin Sanomien haastattelu minusta, sillä se poiki kaikenlaisia haastatteluja lisää ja töitäkin on tullut. Tänään pohdiskellaankin sitten vähän kolmen kimppaa.
Oletko koskaan ollut sängyssä enemmän kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan? Parhaimmillaan tällainen kokemus voi avata ihan uusia näkökulmia seksiin ja omaan seksuaalisuuteen. Pahimmillaan taas valitettavasti vaikuttaa itsetuntoon negatiivisesti pitkäksikin aikaa tai tuhota luottamuksen toiseen ihmiseen.
Kun lähtee sänkyyn yhdenkin ihmisen kanssa, luottamus on kova pelivaltti. En sano, etteikö yhden yön jutut ilman luottamusta voisi olla mukavaa seikkailua, mutta monet meistä kaipaavat sitä turvallisuuden tunnetta seksin saralla. Kun sänkyyn lisätään yksi ihminen lisää menee korttipakka hieman uusiksi.
Monella on pelkoja sen suhteen että, mitä jos minua ei huomioida tarpeeksi? Jos tuo kolmas onkin viehättävämpi kuin minä? Kenen vuoro on missäkin vaiheessa? Seksi on parhaimmillaan kun sitä ei suunnittele etukäteen ja antaa vain mennä rennolla kädellä, eikä turhia stressaile. Teineille on tyypillistä se että huolehditaan, että mitä seksissä oikein pitää tehdä ja he yrittävät etukäteen opetella toimimaan oikein sängyssä.
Kolmen kivaan pätee siis melkein samat säännötkin kuin kahdestaan leikkimiseen. Ota rennosti äläkä turhia huoli, asiat menevät kuitenkin luonnollisella painolla. Siinä kiimassa ei paljoa kerkeä ajattelemaan naintijärjestystä tai kuka suutelee ketäkin missä vaiheessa. Asiat menevät varmasti ihan itsekseen hyvin. Jos oikein kovasti jännittää se kolmen kimppa, niin voit vaikka turvautua sellaiseen ajatukseen, että ensin kaksi tyydyttää yhtä ja sitten on seuraavan vuoro ja niin edelleen. Tärkeintähän on kuitenkin, että kukaan ei jää tekemättömäksi sivustaseuraajaksi, ellei sitä itse toivo.
Ehkä vaikeinta kolmen kimpassa on se kolmannen kaverin löytäminen. Monet parit etsivätkin netistä kuten Alastonsuomesta sitä kolmatta kumppania. Tästä en tiedä kovin tarkasti miten hyvällä menestyksellä ihmiset heitä oikein löytävät. Miesten ylitarjonta toki näkyy ja varsin moni tyytyisi nettideittisaiteilla edes kolmanneksi pyöräksi.
Yle uutisoi nettideittailun “nousseesta profiilista” ja “muuttuneista asenteista”. Muutamia muitakin uutisia aiheesta on viime aikoina näkynyt, joissa puhutaan siitä, että nettideittailussa ei ole mitään hävettävää ja niin edelleen.
Tällaiset perusasiat kertaavat uutiset ovat mielestäni hyvä osoitus siitä, että nettideittailusta on pikavauhtia tulossa hyväksytty työväline suhdetta etsiville. Nettideittailua ovat kuitenkin kokeilleet melkein kaikki tosissaan kumppania etsivät. Internet on kiinteä osa ihmisen arkea, työntekoa ja sosiaalista yhteydenpitoa, joten on ihan normaalia, että kumppaniakin sen avulla etsitään.
Monilla on internetistä löytyneitä hyviä ystäviä ja omassa teini-iässäni oli ainakin ihan tavallista mennä tapaamaan nettituttuja Helsinkiin tai Tampereelle niin kutsuttuihin “miitteihin”. Miksi siis olisi jotenkin poikkeuksellista etsiä sitä omaa rakasta internetissä?
Helppoa nettideittailu ei missään nimessä ole, miesten ylitarjonta on suuri ja naisten houkutteleminen markkinoille tuntuu olevan pelivalttina kaikissa nettideittipalveluissa. Kaikkien peniskuvien, varattujen ja suoraan seksiä hakevien seasta on ehkä hankalaa löytää Sitä Oikeaa, mutta se on kuitenkin mahdollista.
Ei netissä seuran hakeminen ehkä vieläkään kahvipöytäkeskustelun vakioaihe ole, mutta yhä useampi kuitenkin kertoo löytäneensä partnerinsa netin kautta. Ja siinä ei ole mitään hävettävää, kuten aikaisemmin totesin, löytyyhän niitä rakkaita ystäviäkin sieltä.
Minä nettideittailen ylpeydellä, sillä ainakin se on halvempaa kuin baariin meneminen ja sieltä seuran löytäminen. Vai kumpi on toivotumpaa, netistä aviopuolison löytäminen vai yhden yön jutun päätyminen sormuksiin asti?
