Melissa Mäntylän Muistiinpanot pureutuu ajankohtaisiin aiheisiin seksistä, seksuaalisuudesta ja parisuhteista.
Matkan täytyy jatkua. Tästä päivästä lähtien löydätte minut ja dildoni Image-lehden sivuilta.
Bloggaaminen täällä on ollut hieno ja antoisa kokemus. Näkyvyyttä ja palautetta on roiskunut ympäriinsä kuin teinipojan mällit konsanaan. Olen kiitollinen Cityn kannustavalle päätoimittajalle Panu Janssonille saamastani mahdollisuudesta blogata omalla tyylilläni Suomen kiinnostavimmassa kaupunkimediassa.
Seuraa tekemisiäni Facebookissa ja Twitterissä.
Iltalehti uutisoi perjantaina, että Avaruus ja seksi-tapahtumassa sai kuvauttaa vaginansa Meeri Koutaniemen toimesta. Tuplabookattuani illan, en valitettavasti päässyt Heurekaan asti, vaan vietin illan köysien parissa Suvilahdessa.
Monella naisella on vaikea suhde vaginaansa. Jenkeissä tähdet saavat Oscar-kasseissaan lahjakortteja alapään kauneusleikkauksiin ja vauva-foorumeilla pohditaan häpykummun kirurgista silottelua.
Miksi kiinnitämme niin suurta huomiota pillun ulkonäköön? On korvakin melko omituisen näköinen. Luulen, että naisen alapään tuijotteluun liittyy vahvasti se, että sitä katsoo lähes aina toinen ihminen. Omaan tuheroonsa on hyvä tutustua peilin avulla, mutta ei sitä kovin usein tule tehtyä enää sen ensimmäisen kerran jälkeen.
Lähes jokaisella ihmisellä on epävarmuuksia ja kun puhutaan seksistä, ne ovat aivan omaa luokkaansa. Vasta kun oppii olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, oma suhtautuminen kehoon muuttuu.
Harvemmin naisen haaroväliä edes tarkastellaan seksin aikana kovin pitkiä aikoja. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka tykkäävät katsoa ja ihailla pillua, mutta usein näiden tyyppien mielestä jokainen vagina on kaunis omalla tavallaan.
Keksin yhden asennon, jossa pillun ulkonäköön keskitytään kunnolla ja silloin kumppani on haarojesi välissä ja räplää sinua sormillaan. Tässäkin toivottavasti se toinen keskittyy tekniikkaan eikä maisemien ihailuun.
Pimpit roikkuvat, paisuvat ja rönsyilevät. Ne voivat olla timmejä tai pulskia. Ne ovat kaikki erilaisia ja siksi niin upeita. Hyvää naistenpäivää kaikille tussuille!
Olen viime aikoina esiintynyt mediassa oman alani asiantuntijana, eli seksin ilosanoman levittäjänä. Ensin puhuin pornosta Ylen Kioskissa ja pian tämän jälkeen oltiinkin jo A-studiossa antamassa vinkkejä parempaan seksielämään.
Viimeisin keikka oli Tuomas Enbusken vieraana Radio Novalla. Kaksituntisen lähetyksen aikana ehdittiin puhua pedofiliasta, polyamoriasta, homoseksuaalisuudesta ja monesta muusta.
Minua voi myös nähdä tänä keväänä erilaisissa tapahtumissa. Kaikenlaista kivaa on luvassa, joten tästä täydennystä teidänkin kalentereihin.
HELSINKI SHIBARI FESTIVAL 6.-8.3.2015
Kiinnostaako köysillä sitominen? Shibari on japanilainen sidonnan taidemuoto ja sillekin on nyt omat festarit. Ohjelma sisältää iltabileet, oppitunteja ja työpajoja. Festarit on suunnattu ihmisille, jotka ovat vasta aloittelemassa harrastusta tai ovat jo kokeneempia sen parissa. Festaripassit on tosin myyty loppuun, mutta kympin hintaisia iltabilelippuja on ainakin vielä saatavilla.
Tästä en tajua mitään, mutta ostin silti lipun ensimmäiseen Heurekassa järjestettävään tapahtumaan nimeltä Kiihdytys. Markkinointi lienee siis onnistunutta. Tekijöinä häärivät Long Play ja joukko valokuvaajia. Vieraita löytyy Syksy Räsäsestä Meeri Koutaniemeen. Taide on aina kiinnostavaa, mutta miten seksi ja avaruus liittyvät toisiinsa? Vai liittyvätkö ne mitenkään? Aion ottaa tästä selvää kevään aikana. Erityisesti loppuorgiat vaikuttaa kiinnostavalta, mutta epäilen, että Heurekassa saisi nussia.
Helsingin lesboklubiskene on käytännössä olematon. Onneksi on olemassa tyyppejä, jotka edes jotain eloa meille pillun perässä juoksijoille järjestävät! Olin viime kesänä Pussytive-risteilyllä ja sieltä tarttui mukaan ihania tuttavuuksia, hyviä bileitä unohtamatta. Risteily tulee tänäkin vuonna, mutta sitä ennen juhlitaan DTM:ssä Sini Sabotagen tahtiin. Klubi on suunnattu kaikille naisille ja naistenmielisille, sekä heidän ystävilleen.
Seksifestarit tulee jälleen! Viime vuonna Wonderlustissa oli orgiatyöpajaa, pornoleffoja ja vaikka mitä. Osallistuin iltabileisiin, joissa oli mahdollisuus dark roomin puitteissa panemiseen muiden katseiden alla. Se oli yksi kiihottavimmista asioista, mitä olen koskaan tehnyt, enkä voi millään jättää osallistumatta tälläkään kertaa. Nämä festarit ovat sitä parasta antia mitä seksistä kiinnostuneet ihmiset voivat kokea, suosittelen!
Ennen joulua somessa kohistiin Anttila-tavaratalon BDSM Starter Kit-pakkauksesta. Tilasin sen heti, mutta NetAnttilan sivuille tuli pian tieto, että paketti tulee myyntiin vasta 27.1.2015. Nyt se on kuitenkin vihdoin käsissäni.
Minusta on hienoa, että BDSM-välineistä tulee yhä enemmän mainstreamia, eikä niiden ostamisessa tarvitse olla mikään asiantuntija. Vähän päälle kolmenkympin hintainen setti herätti monessa epäilyksen, että eihän tämä nyt voi olla mistään kotoisin.
Jo BDSM-pakkauksen materiaali yllätti, että eihän tämä välttämättä ole niin luokatonta kuin luulisi. Sen pinta lähenteli Apple-tuotteiden paketoinnissa käytettävää sileää materiaalia, eikä ruskeasta pakkauspahvista ollut tietoakaan.
Paketissa on seitsemän eri välinettä ja lisäksi melko tarpeettomia muovisia ruusunterälehtiä. Ruoska vaikutti alkuun hyvin heppoiselta ja naureskelinkin, että eihän tuo voi tuntua missään. Kyllä sillä punaisen jäljen ja kiljaisun sai aikaiseksi.
Nänninipistimistä otin kulkuset pois heti alkuunsa, kilinä lähinnä raivostutti, mutta makunsa kullakin. Nipistysaste on ihan sopiva, jos ei halua nännejä siniseksi. Sopii hyvin aloittelijalle. Pakkauksen käsiraudat tuskin kestävät kauheasti oikeaa repimistä, mutta näön ja tunnelman vuoksi menettelee.
Kaulapanta on muuten erittäin hyvä, mutta se lukitaan sellaisella naurettavalla päiväkirjalukolla. Panta näyttää hyvältä leveytensä ansiosta ja siinä on kiva hihna, josta vetää toista tarpeen tullen oikeaan suuntaan. Lukko vaihtoon ja tässä on kelpo kaulapanta leikkeihin!
Silmälaput ajoivat asiansa, ovat tarpeeksi peittävät ja pysyvät hyvin paikoillaan. Suukapulaakaan en moiti, oikein näppärä ja perustarpeistoa jokaisen BDSM-kaappiin. Musta köysi jäi valitettavasti kokeilematta, sillä en ole aihealueen asiantuntija, enkä osaa tehdä mitään sidontoja sillä. Luulen, että tälläkin pääsee ihan hyvin alkuun.
Kaiken kaikkiaan paketti on nimensä mukainen. Se se on starter kit, eli aloittelijanpakkaus. Jos mielit siis tutustua BDSM:n ihmeellisen maailmaan, tämä soveltuu juuri sinulle. Laiskan valintakin tämä toki on, kaikki eivät jaksa erikseen surffata jokaista kappaletta ostoskoriin tai kykkiä pornokaupan hyllyjen väleissä tuntikausia.
Ruotsin mallin mukainen seksin ostokieltolaki ei toimi. Se on pääasiassa vaaraksi seksityöntekijöiden turvallisuudelle. Rikosoikeudellinen sekaantuminen seksikauppaan luo kannustimia, jotka satuttavat eniten seksiä myyviä. Anna-Maja Henriksson ja kumppanit eivät tunnetusti kiinnitä erityisen paljon huomiota seksityöntekijöiden oikeuksia ajavan PRO-tukipisteen seksin ostokieltoa vastustaviin lausuntoihin.
The Atlantic -aikakausilehden juttu sekä journalisti Laura Flandersin videoreportaasi kertoo jenkkiläisten seksityöntekijöiden tukalista oloista. Seksin myynti on laitonta kaikissa osavaltioissa, Nevadan tiettyjä alueita lukuun ottamatta. Tilannetta on yritetty parantaa muutamassa osavaltiossa, esimerkiksi Alaskassa, määrittelemällä seksityöntekijät ihmiskaupan uhreiksi.
Ihmiskauppapykäliä kohdistetaan sitten prostituoituihin, koska ”he myyvät itseään” tai jakavat turvahuoneita tai asiakastietoja toisten prostituoitujen kanssa. Alaskan uuden lain toimeenpanoa seuranneessa raportissa todetaan, ettei lakia kertaakaan vuoden 2012 jälkeen ole sovellettu auttamaan ihmiskaupan uhria.
Alaskan poliisikulttuuri ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen prostituoitujen fanaattisesta vainoamisesta. Tutkimukseen osallistuneiden seksityöntekiöiden keskuudessa yhteydenotto poliisiin johti kiinniottouhkauksiin kolmanneksen ajasta. Alle puolet rikosilmoituksista suostuttiin edes kirjaamaan.
Reilu neljäsosa prostituoiduista sanoivat joutuneensa poliisin seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Tutkimukseen osallistunut henkilö, jota poliisi epäili transsukupuoliseksi, tönäistiin autoa päin, jotta poliisi sai revittyä häneltä alushousut. Tönäisy aiheutti sormien, varpaiden ja leukaluun murtumisen.
Alaskalalaiset seksityöntekijät ja heidän edustajansa tarjoavat suoraa puhetta Laura Flandersin Youtube-pätkässä: Täkäläisen suurkaupungin Anchoragen poliisit "suorittavat valtion hiljaisella hyväksynnällä raiskauksia" ja sosiaalityöntekijät konfiskoivat seksityöntekijöiden rahoja, jotta niitä ei käytettäisi valheellisesti huumeisiin.
Poliisipäälikkö Kathy Lacey toteaa tumput suorina kameran edessä, että pidätykset ovat paras saatavilla oleva keino, jolla prostituoituja saadaan pois vaaratilanteista. Siis tilanteista, joissa he itse syyllistyvät omilla kehoillaan ihmiskauppaan. Laceyn sanoja lainaten: “Anytime a woman is selling her body for sex, it should be illegal. It's degrading and exploitive.”
Myös New Yorkin kaupungissa on erikoistuomioistuimilla yritetty päästä lähemmäs ajattelutapaa, jossa seksityöntekijät ovat enemmän uhreja kuin rikollisia. Tulokset ruohonjuuritasolla ovat laihat: kondomien kantaminen katsotaan olevan todiste prostituutiosta. Poliisit saattavat myös raiskata seksityöntekijöitä ennen säilöönottoa. Kommunikointi asiakkaiden kanssa turvallisuuden takaamiseksi tehdään riskialttiiksi, sillä poliisi tutkii kaiken viestinnän todistaakseen prostituution tapahtuneen.
Kuten Yhdysvaltojen sisäisen ihmiskaupan uhreja työkseen auttava nainen toteaa Laura Flandersin reportaasissa: Jos oikeasti haluaa vaikuttaa ihmiskauppaan, kannattaa ahkerasti vähentää sitä köyhyyttä, joka ajaa ihmisiä epätoivoisiin vaihtoehtoihin.
Kaikki muu on tyhjää kivapuhetta. Miksi harmaan talouden ja järjestäytyneen rikollisuuden tukeminen on niin houkuttelevaa politiikoille?
Kuvalähde.
Yllättävän monen sänkyleikeistä löytyy jonkinlaista valtafantasiaa ja alistumista. Takapuolen läimäyttely ja hiuksista repiminen on arkipäivää seksipuuhissamme. Toisinaan halutaan mennä hieman pidemmälle ja silloin voidaan puhua BDSM:stä.
Haluan muistuttaa, että 50 Shades of Grey:llä ei ole mitään tekemistä tämän aiheen kanssa. BDSM:ssä tarvitaan aina lupa. Ilman sitä ei voi satuttaa toista, vaikka miten kuvittelisi osaavansa lukea kumppaninsa ajatuksia.
Muista aina sopia turvasana ennen sessiota, sillä joskus leikki täytyy keskeyttää. Jos tuntuu siltä, että perse ei enää kestä lyömistä tai toinen viljelee alentavia haukkumasanoja liikaa, on hyvä pitää ainakin tauko. Myös alistaja voi käyttää turvasanaa.
Siinä ei ole mitään hävettävää, että käyttää turvasanaa. Päinvastoin, silloin osoittaa tuntevansa omat rajansa. Se on kunnioitettava ominaisuus ihmisessä, vaikkakin niiden löytäminen on välillä haastavaa.
Välillä tulee mokailtua, varsinkin uusien ihmisten kanssa ei voi koskaan tietää mikä saa toisen raiteiltaan väärällä tavalla. Minäkään en ole aina tajunnut tutustua toiseen ihmiseen tarpeeksi, kun olen jo innoissani alkanut pieksemään tätä. Joskus kemiat kolahtavat sillä tavalla, että luulee, ettei keskustelua tarvita.
Yhden yön juttujen kanssa sessiointi on hankalaa ja sen jälkeen voi tulla paha mieli kummallekin osapuolelle. Toki kivun jälkeisissä endorfiinilaskuissa voi tutunkin kumppanin kanssa masentaa. BDSM-partneriksi sopii siis parhaiten ihminen, johon voi luottaa. Omien fantasioidenkin kertominen on paljon helpompaa sellaiselle, jonka tuntee hyvin.
Rajumman seksin jälkeen kannattaa halata kunnolla ja muistuttaa toista rakkaudesta. Näissä leikeissä mennään välillä todella syvälle ja sieltä on tärkeää palautua takaisin arkeen. Etenkin jos jokin on mennyt pieleen tai ei ole tuntunut hyvältä, silloin hellyys ja turvallisuus ovat avainasemassa.
Nauttikaa pimeistä puolistanne ja muistakaa olla myös varovaisia kovimmissakin piiskausleikeissä. Aivot ovat tärkein sukupuolielimemme.
“Ladies, please stop doing this on Instagram”-artikkeli lähti leviämään somekuplassani nopeasti. Tästä ilmentynyt naisiin kohdistuva seksismi sai minut hämmentymään. Artikkelin kirjoittaja slutsheimaa naisia, jotka esittelevät vartaloaan ilmaiseksi maailman suosituimmassa mobiilikuvapalvelussa. Slutshaming tarkoittaa ilmiötä, jossa naista häpäistään ja moralisoidaan seksuaalisista valinnoista, jotka eivät muille kuulu. Kirjoittajan mielestä ainoastaan mallit ja pornonäyttelijät saavat esitellä vartaloaan julkisesti.
Tässäkin artikkelissa heitetään keittiöpsykologina huono itsetunto-kortti syyksi sille, että naiset näyttävät kehoaan sosiaalisessa mediassa. Kun instajulkkis Benjamin Peltonen postaa kuvan vatsalihaksistaan, kukaan tuskin väittää hänellä olevan huono itsetunto? Hän on silloin mies, joka on tehnyt paljon töitä kuuman kroppansa eteen ja on siitä ylpeä. Nainen tehdessään saman, on lutka ja halpa.
Naiset eivät ole tyhmiä, eikä ole järin kohteliasta kohdella heitä alempiarvoisina ihmisinä. Aikuinen ihminen ei tarvitse valistusta siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Varsinkin omalla kehollaan nyt luulisi saavan tehdä ihan mitä tahansa.
Minusta naiset, jotka uskaltavat laittaa paljastavia kuvia muiden arvosteltavaksi, ovat rohkeita. Minulla ei ainakaan olisi pokkaa postailla mihinkään kuvia itsestäni bikineissä, vaikka haluaisinkin tehdä niin.
Naisvartalo on kaunis ja upea asia, miksi siis en saisi nauttia sen katselusta Instagramissa tai muualla netissä? Minusta se on jopa seksikkäämpää, kun voin katsella tavallisten naisten itse nettiin laittamia kuvia, kuin teollisesti tuotettuja pornofilmejä. Itse tuotetusta sisällöstä tekijä voi saada positiivisen kokemuksen ja se on myös taatummin eettistä.
Se, että nainen tuo seksuaalisuuttaan häpeilemättömästi esille, on edelleen kauhistus. Minusta on tehty monia lehtijuttuja sen perusteella, että kirjoitan seksiblogia omalla nimelläni. Jotkut ovat tästä kauhistuneetkin, mukaan lukien osa sukulaisistani. Tavallisen suomalaisen miehen kirjoittama seksiblogi tuskin kiinnostaisi ketään.
Kuinka paljon juot alkoholia? Sä poltat näköjään tupakkaa. Käytätkö huumeita? Netissä ilmaistaan itsestään lähinnä parhaita puolia ja täällä halutaan tuoda ne hyvät asiat esiin. Ei kukaan kirjoita treffi-ilmoitukseensa olevansa huutava riitelijä tai väkivaltainen uhkapelaaja. Näitä asioita halutaan kuitenkin tarkistaa heti kasvotusten tavatessa.
Meistä on tullut avoimempia kuin ennen, sillä tällaisia asioita kerrotaan uusille ihmisille heitä tavattaessa. Arvot ja elämäntavat ovat tärkeitä aiheita, ja niiden pitää olla suurinpiirtein samanlaiset kuin itsellä.
Me haluamme oppia tuntemaan toisen nopeasti, eikä nykyihminen halua tuhlata aikaa. Ennen mentiin toki naimisiin ja tehtiin lapset nopealla syklillä, mutta nykyään halutaan tietää toisesta äkkiä kaikki. Minulle on muutaman kerran käynyt niin, että ensitapaamisella käydään mielenterveyshistoriaa ja lääkelistaa läpi.
Harva enää käyttää käsitettä tapailu. Deittailusta on tullut häviävä luonnonvara, eikä kukaan oikeastaan tiedä mitä se tarkoittaa. Helsingissä voi muuttaa jo ensitreffien jälkeen yhteen, tai ainakin parin kuukauden seurustelun jälkeen. Ei se välttämättä fiksua ole, mutta sillä säästää rahaa.
Onko enää olemassa netti-ihastuksia? Entä 2000-luvun alussa suosittua nettiseurustelua? Mitä jos, toista ei tavattaisikaan heti kasvotusten? Meillä on jatkuva kiire, mutta silti meillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan. Tinderin käyttö-ohje on se, että ehdotetaan tapaamista parin viestin jälkeen. Halutaan heti katsoa syttyykö kipinä.
Opiskeluvaiheen ohittaneena aikuisena on jo hieman vaikeampaa löytää sitä oikeaa ilman treffisivustoja tai sovelluksia. Nettideittailuun kyllästyy nopeasti, sillä treffejä voi sopia vaikka joka päivälle, eikä se oikea välttämättä löydy siltikään.
Ihminen haluaa, että pöksyt kastuvat ja sydän repeää rinnasta kun näkee toisen, tai muuten hommasta ei tule mitään. Sinänsä tällaisissa toimintamalleissa ei ole mitään huonoa, ne nyt vain sattuvat olemaan tämän hetken realiteetteja, vai oletko eri mieltä?
Tupakointi on epäterveellistä ja se on itsestäänselvyys kaikille. Silti jotkut polttavat, vaikka tupakka sisältää esimerkiksi lyijyä, nikkeliä ja kadmiumia (pattereissa käytettävää metallia).
Jos parisuhteessa vain toinen polttaa, niin savuttoman mielestä haiset tuhkakupilta, vaikkei hän siitä mitään sanoisikaan. Ihminen ei itse haista tupakanhajua itsessään yhtä vahvasti kuin toinen.
Mikä merkitys tupakoinnilla on seksiin ja seksuaalisuudelle? Edellä mainittu haju ainakin vaikuttaa siihen, kiinnostuuko toinen seksihommista vai ei. Savuttomalle tupakoitsijan haju on ällöttävä, eikä myrkkysuuta ole kiva pussailla.
Tupakan ja miesten erektiohäiriöiden välinen yhteys on pitkään ollut tiedossa, sillä tupakointi vähentää verenvirtausta paisuvaiskudokseen. Tupakoivan miehen riski saada erektiohäiriö on kaksinkertainen tupakoimattomaan mieheen verrattuna.
Hedelmällisyyden kannalta tupakointi on vahingollista. Tahattoman lapsettomuuden riski kasvaa noin 35 %, jos nainen tupakoi. Yli kaksikymmentä savuketta päivässä polttavien naisten hedelmällisyyden on todettu laskevan puoleen tupakoimattomiin verrattuna.
Tupakointi voi myös hidastaa naisen kiihottumista ja orgasmin saantia, sillä klitorikseen virtaa vähemmän verta, jos poltat tupakkaa. Tutkimusten mukaan tupakoimattomat ovat toivotumpia seurustelukumppaneita kuin tupakoivat.
Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä. Tiedän, että kenenkään röökaaminen ei lopu niillä askeissa olevilla varoitusteksteillä tai minun esittämilläni luvuilla. Muutoksen ja halun pitää lähteä täysin itsestä, jotta siinä voi onnistua.
Olen ollut nyt tasan viikon röökaamatta ja muutos on huikea. Hajuaistin palautuminen on mykistävää, haistan raittiin ulkoilman ja kumppanini ominaistuoksun. Huomaan myös, jos haisen itse hieltä! On hämmästyttävää, että jo viikon jälkeen kehossa tapahtuu tällaisia muutoksia.
Lopettamisessani on ollut apuna erityisesti erilaiset kännykkäsovellukset, niistä mainittakoon Nicorette ja Kwit. Molemmissa on laskurit, jotka ilmoittavat savuttomuuden ajan ja rahamäärän, jonka olet säästänyt.
Oletko sinä lopettanut tupakoinnin? Miten olet onnistunut siinä?
Tuntuuko sinusta, että kumppanisi tekee jotain selkäsi takana? Haluaisitko varmuuden vuoksi pitää hänet lukkojen takana kotona ja lukea hänen kaikki Facebook-viestinsä? Nämä ovat merkkejä taudista nimeltä mustasukkaisuus.
1. Mustasukkaisuus on sinun tunteesi ja sinun päässäsi. Mustasukkaisuus ei ole koskaan toisen ihmisen syy.
2. Mustasukkaisuus on merkki epävarmuudesta. Mitä pidemmälle suhde etenee ja mitä enemmän oppii luottamaan toiseen, sitä vähemmän mustasukkaisuutta esiintyy.
3. Mustasukkaisuus on luonnollista, mutta siitä voi päästä eroon työstämällä omia ajatuksiaan ja tunteitaan.
Usein monisuhteisilta kysytään, eivätkö he ole mustasukkaisia toisista kumppaneista. Nopein vastaus tähän on, että emme tietenkään. Se ei vaan toimi meillä samalla tavalla. Monet joutuvat varmasti kamppailemaan asian kanssa, mutta siitä pääsee kyllä halutessaan eroon. En tiedä mistä johtuu, etten itse tunne mustasukkaisuutta lähes ollenkaan. Olen ihan aidosti iloinen, mikäli kumppanini ovat onnellisia jonkun toisenkin kanssa.
Voihan olla tietenkin, että olen päästäni vialla ja kuulun johonkin marginaaliryhmään, mutta minulle tämä on luonnollista. Eikö tässä ole juuri syvimmästä rakkaudesta kyse? Valtaosa väestöstä haluaa omistaa kumppaninsa tunnemonopolin lailla ja minusta se taas vasta onkin on epäluonnollista.
Eräs huono puoli polyamoriassa on se, että aika ei välttämättä riitä millään kahteen tai useampaan kumppaniin. Ajankäyttöä kumppaneiden kanssa voi järjestää, jos on aikatauluihin kykenevä ihminen, mutta se voi olla ajoittain haastavaa. Yleensä monisuhteilu on mielestäni kuitenkin ihanaa. Saan rakkautta monelta ihmiseltä samaan aikaan ja pystyn tyydyttämään henkisiä ja fyysisiä tarpeitani ihan eri tavalla kuin yhden ihmisen kanssa. Samalla ainoan kumppanin ei tarvitse ottaa paineita siitä, täyttääkö toisen tarpeet omiensa kustannuksella vai ei.
Usein minulta kysytään myös, rakastatko kumppaneitasi. Todellakin rakastan, enemmän kuin mitään muuta. Haluan naimisiin heidän kanssaan ja saada heidän kanssaan lapsia. Rakkaus ei katso lukumäärää, onhan meillä useita rakkaita ystäviäkin, niin miksei sitten kumppaneitakin.
