Muistiinpanot

Ajatuksella ei voi vielä toistaiseksi onneksi rikkoa lakia. Silti eräät ihmiset käyttäytyvät joitakin ihmisryhmiä kohtaan niin kuin he olisivat tehneet pahankin luokan rikoksen. Pedofiilit ovat sellainen ryhmä. Heitä uhataan internetin keskustelupalstoilla tappaa, kastroida ja viedä saunan taakse.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluu ihmisolemassaolon hirveimpiin ja paskamaisimpiin mahdollisiin tekoihin. Siksi voisi kuvitella että pedofiilien tukeminen parempien valintojen tekemiseen olisi perusteltua. En ole valmis tuomitsemaan pedofiileja ihmisinä, vaan minusta he tarvitsevat kipeästi hoitoa. Ei varmasti ole helppoa elää tiedostaen, että haluaa panna lasta.

Facebookissa perustettiin viime viikolla alunperin pilailutarkoituksessa Pedofiilien puolesta-sivu, joka täyttyi heti vihaisten kansalaisten viesteistä. Salaliittosankari Anu Palosaaren kaltaiset ihmiset älämölösivät, kuinka joku voi puolustaa näitä ällöttäviä pedofiileja ja miten tämä on vain pedofiilien vaarallinen verkostoitumisrinki. Pedarisyytökset ja uhkaukset lensivät järkeviä puheenvuoroja sivulla kirjoittaneille.

Keskusteluun on toki osallistunut myös Taistelu Jaska ja Hellä Alapää. Sivu perustettiin siis Ylilauta-sivuston nuorten miesten toimesta ja kaikkien yllätykseksi sen sisältö kääntyikin keskusteluksi pedofiilien puolustajien ja vastustajien välillä.

Pedofiili on ihminen, joka tuntee vetoa noin alle 13-vuotiaisiin, seksuaalisesti kehittymättömiin lapsiin. Moni heittää tässä vaiheessa rationaalisen ajattelun narikkaan ja alkaa paniikkihuutamaan raiskauskastrointia ja turpasaunaa. Pedofilia ei ole rikosnimike. Kukaan ei tietoisesti valitse lasten haluamista, eikä muitakaan seksuaalisia mieltymyksiä tai fetissejä. Siksi toivon ymmärrystä tätä ihmisryhmää kohtaan. Pedofilia on seksuaalinen suuntautuminen muiden joukossa, johon herää kosteissa lakanoissa jonakin rumana murrosikäisenä aamuna. Ainoastaan asianmukaisella ja helposti saatavilla olevalla terapialla voidaan ehkäistä juuri se pahin mitä voi tapahtua, eli lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Helsingin Sanomien Nyt-liite kirjoitti viime syksynä erinomaisen jutun aiheesta, joka ihan kaikkien olisi hyvä lukea. Siinä on haastateltu pedofiilia, joka kertoo rehellisesti omasta ahdistavasta tilanteestaan. Jutun henkilö ei ole ikinä koskenut yhteenkään lapseen, mutta kertoo kuinka elämä olisi paljon helpompaa, jos haluistaan voisi keskustella ammattiauttajan kanssa.

Jutusta lainattua:
"Seuraavista asioista kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä lastensuojeluviranomaisista psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäriin:
1) Jos pedofiliasta puhuminen olisi helpompaa, rikoksia tehtäisiin harvemmin.
2) Jos lapsista seksuaalisesti kiinnostuneille olisi saatavilla ammattiapua nykyistä helpommin, lapsiuhreja olisi vähemmän."

Nettipoliisimme Marko "Fobba" Forss kirjoitti myös kansaa rauhoittelevaan sävyyn Pedofiilien puolesta-sivusta eilen Puheenvuorossa.

Anu Palosaari saa toimia esimerkkinä Pedofiilien puolesta-sivun huutajista, sillä hän on itse politiikkaan tietoisesti pyrkivä julkihullu.

Esimerkki 1.

Esimerkki 2.

Viime viikolla ilmestyneessä Ylioppilaslehdessä julkaistiin erittäin kattava henkilöhaastattelu minusta. Kerron siellä, miten äitini ja isäni reagoivat ensimmäiseen tyttöystävääni. Siellä myös ilmeisen asenteellisen toimittajan kynästä on mun mielipide prostituutiosta muotoiltu näin: "Meillä Suomessa on paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä miehiä, joilta puuttuu seksiä ja läheisyyttä. Ajattelen, että vapaaehtoinen prostituutio on hyvä asia ja voisi auttaa tässä."

Jonkun korvaan vapaaehtoinen prostituutio kuulostaa bordellilta, jossa tyypit työskentelee ihan hyväntekeväisyysmielessä. Viimeksi kun nero oikeusministerimme kertoi, että aikoo ajaa täydellistä seksin ostokieltoa, minulle tuli paha mieli. Tuli paha mieli niiden puolesta, jotka menettävät pian ainoan keinonsa saada läheisyyttä. Pimppiä ja muita seksuaalisia tarpeita tulisi saada ostaa. Hintaan en halua ottaa kantaa, se on jokaisen yrittäjän ja seksipalvelun tarjoajan itse määriteltävissä.

Prostituoitujen asiakkaat saattavat kaivata jotakin ihan muuta kuin tyhjentymistä reikään. Toki jotkut sitäkin pelkästään. He tarvitsevat keskusteluyhteyttä, hellyyttä ja toista ihmistä. Suomalaiseen kulttuuriin valitettavan usein kuuluu se, että toisen ihmisen lähestyminen on jotenkin vaikeaa. Joskus huora on helpompi saada ovelle kuin kaveri tai terapeutti. Vaikka soittaisi viidelle kaverille, jokaisella on voi olla muuta menoa. Sitten jää itselle tyhjä olo, kun haluaisi vain yhden halauksen tai kuuntelevan silmäparin.

Nälkää näkevät lapset eivät saa minua itkemään. Suomalainen, syrjäytynyt aikuinen saa. En voi kuvitella tässä omassa pienessä kuplamaailmassani kauheampaa kohtaloa kuin yksinäisyys ja kosketuksen puute. En osaa kuvitellakaan, miten kamalalta tuntuu elää vuosikaudet yksin ja vain toivoa, että edes kassatädin käsi hipaisisi omaa. Mikä silloin auttaa jaksamaan? Toivon sydämestäni, että näillä ihmisillä olisi edes juttuseuraa arjessaan vaikka tiedän, että näin ei todellakaan ole.

Asian varjopuoli onkin se, että seksin osto vaatii satoja euroja per kerta. Jos todella elää toimeentulotuella, niin ei tuollaisiin summiin ole mikään päivä varaa. Poliitikot ja muut voisimmekin miettiä, miten rakennamme enemmän sellaista ympäristöä, jossa ihmisten on helppo tutustua toisiinsa ja näin edistää fyysistä kanssakäymistä.

Miltähän vaikkapa aikuisten nuorisotalo näyttäisi? Kuvassa leikimme sellaista ystävieni kanssa metrossa.