Koko elämä perustuloa - Suomi vuonna 2035

On vuosi 2035. Perustulo otettiin Suomessa käyttöön viisitoista vuotta sitten. Se alkoi 2010-luvun puolivälissä muutamassa kunnassa kokeilulla, jonka tulosten perusteella se otettiin käyttöön koko maassa.

Saara on 20-vuotias opiskelija Helsingistä. Hän on kuullut tarinoita opettajaltaan ajasta ennen perustuloa ja ihmettelee usein, miksi noin monimutkaiselta vaikuttavaa sosiaaliturvajärjestelmää pidettiin yllä niinkin pitkään, vaikka vaihtoehto oli olemassa. Saaran on vaikea kuvitella elämäänsä ilman perustuloa, sillä Saara pystyy opiskelemaan täysillä ja huolettomasti, kun perustulo takaa perusturvan ja mahdollistaa päätoimisen opiskelun ilman ulkopuolista tukea tai uuvuttavaa työtä. Saara tekee välillä keikkahommia ja onkin pystynyt rakentamaan itselleen ihan omanlaisensa työkokonaisuuden, joka tekee hänen elämästään merkityksellistä ja sopivan haasteellista. Lähitulevaisuudessa Saara näkee itsensä valmistuneena, ja monipuolisella työkokemuksella varustettuna.

Saaran äiti Kaisa on pienyrittäjä. Perustulo on tehnyt Kaisan elämästä tuntuvasti turvallisempaa. Hän muistelee sitä, kuinka lama taltutettiin 2010-luvulla siirtymällä perustuloon ja kuinka se innosti lisää ihmisiä yrittäjiksi. Kaisa, niin kuin monet muut työttömät eivät olisi ilman perustulon takaamaa turvaa uskaltaneet hypätä yrittäjiksi ja toteuttaa liikeideaansa. Vielä 2010-luvun alkupuolella yrittäjäksi lähteneet putosivat melkein kokonaan yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle - nyt ajatus tuntuu mahdottomalta ja epäoikeudenmukaiselta.

Saaran isä Manuel on sosiaalityöntekijä. Hän hehkuttaa sitä, kuinka sosiaalitoimistolla työntekijöiden aikaa voidaan nyt käyttää paljon tehokkaammin ihmisten aitoon kohtaamiseen ja auttamiseen. Nimittäin aiemmin iso osa sosiaalityöntekijöiden ajasta kului teknisten toimeentulolaskelmien tekemiseen ja byrokratian pyörittämiseen - nyt hyvin harva joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, koska perustulo takaa riittävän toimeentulon suurimmassa osassa tapauksista. Manuel kokee, että vihdoin hän kykenee antamaan eniten apua tarvitseville kaiken aikansa ja ohjaamaan heidät tarvittaessa elämän uusille urille.

Saraan isoveli Lucas on taiteilija. Perustulo on turvannut hänenkin toimeentulonsa. Se ei ole häävin kokoinen, mutta se on paljon ennakoitavampi kuin epävarmat taiteilija-apurahat, jotka kuitenkin välillä täydentävät hänenkin toimeentuloaan muiden satunnaisten tulolähteiden ohella. Hän muistelee välillä, että joku puolue oli 2010-luvun alussa käynyt vaalikampanjaa postmodernin taiteen väheksymisellä, ja oli vaaliohjelmassaan kutsunut sitä “tekotaiteelliseksi”. Lucasin mielestä perustulo mahdollisti Helsinkiin aivan uudenlaisen kulttuurin “skenen”, jossa taiteilijat pystyivät viemään taidetta lähemmäs kuluttajaa ja samalla turvaamaan taiteellisen vapautensa. Lucas on tyytyväinen elämäänsä ja hänestä tuntuu hyvältä tehdä työtä, jota arvostetaan yhteiskunnassa.

Saara kokee olevansa varsin onnekas, kun syntyi vuonna 2015 ja on saanut kasvaa yhteiskunnassa, jossa perustulo on tehnyt ihmisten arjesta turvallisemman ja rauhallisemman. Saaran perheen huolet olisivat aivan toisen näköiset ilman perustuloa. Perustuloa aiemmin kritisoineet poliittiset voimat ovat myös päätyneet tälle kannalle, ja osallistuvat nykyään aktiivisesti perustulojärjestelmän kehittämiseen entistäkin paremmaksi. Paitsi se yksi torin laidalla seisova katkera tyyppi, joka huutaa että “markka ja Kelan tukiviidakko takaisin!”

---

Kuulostaako utopistiselta? Me voimme rakentaa tällaista yhteiskuntaa yhdessä, kunhan uskallamme vaatia sitä. Äänelläsi rakennetaan perustulo. Vapaa ja tasa-arvoinen Suomi voi olla totta! #Ozan2015 #Ozan89 #MaanMuuttaja