Sulkakynä

Phnom Penhissä vielä kolme yötä edessä, mutta ajatukset ovat aika vahvasti jo Suomessa. Odotan koko ajan vain enemmän ja enemmän tavallista arkea, johon kuuluu kaupassa käymistä, ruuan laittoa, siivoamista ja leipomista. Niin ja tietysti työpaikka. Tosin sitä ei vielä ole, mutta olen tuudittautunut ajatukseen, että pääsen työhaastatteluun ajanvaarajan työtä koskien. Toisaalta jos tämä ei mene nappiin, uskon joku kaunis päivä kuitenkin saavani töitä. Ja siihen saakka kelan tuet lohduttavat lompakkoani.

Tosiaan tämä ihana loma alkaa loppumaan ja viimeisiä iltoja vietetään. Eilen vietimme mukavaa grilli-iltaa Kambodzan lähiössä Tak Maussa, noin 12 km Phnom Penhistä. Hauskaa oli, meitä oli isompi porukka, eikä ruoka, viini, musiikki ja nauru päässeet loppumaan koko illan aikana. Tänään ystäväni krapula vieraili luonani (tai hän on edelleen täällä), mutta huomenna varmasti olen taas voimissani. Voimissani viettämään uudestaan iltaa. The Ilta. Huominen ilta pitää sisällään jälleen hyvää ruokaa, juomaa, seuraa, naurua ja musiikkia, mutta huomenna pysymme Phnom Penhissä. Tai mistäs sitä koskaan tietää.

Vaikka minulla on vähän koti-ikävä, nautin sydämeni pohjasta jokaisesta minuutista täällä. Eniten minulle tulee varmasti ikävä tätä lämpöä ja aurinkoa. Helsinki-Vantaalta kun astuu ulos ja todellisuus puhaltaa vasten kasvoja, uskon ikävän kouraisevan ja kunnolla. On ollut ihana pukeutua kolme kuukautta kauniisiin kesävaatteisiin ja nauttia ikuisesta kesästä. Kuumasta kesästä. Jään myös varmasti kaipaamaan ihmisten iloisuutta ja jollain tavalla tätä vilkasta liikennettä. Ikävöin varmasti tätä kulttuuria. Phnom Penhissä on lisäksi valtavasti hyviä muistoja, joita on ihana muistella myöhemmin.

Viikko sitten hypättiin lentokoneeseen ja matka alkoi Kambodzan Phnom Penhiin. Päivät täällä ovat kuluneet mukavasti ja verkkaisesti. Lämpöä on päivisin 32 astetta ja öisin kai 29 astetta. Hyvää ruokaa ollaan syöty, toistaiseksi ollaan menty niihin tuttuihin ja turvallisiin ravintoloihin. Tai Lost Roomissa käytiin syömässä yksi illallinen. Ravintolan nimi piti hyvin paikkansa, sillä se sijaitsi pitkän hämäräkujan päässä. Niin ja siellä söimme kengurua. Se oli uutta.
Viikon aikana olen syömisen lisäksi shoppailut kengät, kävellyt kaupungilla, nauttinut coctaileja, käynyt pari kertaa hierojalla ja maanantaina käytiin pelaamassa golffia. Se oli yllättävän kivaa. En tiedä miksi olin kuvitellut golffin shakin jälkeen tylsimmäksi peliksi maailmassa. Sehän olikin oikein kivaa puuhaa. Täytynee kai antaa sille shakillekin mahdollisuus. Tämä golfkenttä missä kävimme, oli noin neljän kilometrin päässä Phnom Penhin keskustasta ja lysti maksoi kaikkineen kamoineen 20 dollaria/per pelaaja. En tiedä yhtään, mitä tämä maksaisi Suomessa, mutta luulen, että halvemmalla päästiin.

Etsinnät myös jatkuvat edelleen, siis ihan kaikki etsinnät. Asunto, kuntosali ja ideat kirjoittamiseen. Asumme siis edelleen hotellissa, tänään muutimme jo kolmanteen hotelliin reissumme aikana. Vaihtelu kun virkistää. Nyt asumme minun ”lempikadulla”, eli 172:lla. Tämän kadun varressa on Aroma (todella hyvä ja edullinen ravintola), hierontoja ja baareja. Toisaalta miltei kaikki muut tukikohtamme ovat kävelymatkan päässä. Esimerkiksi Red Fox. Se on pieni baari tai pubi. En oikein tiedä. Mutta se on kävelymatkan päässä ja se on plussaa.
Bongasin tänään netistä yhden kivan näköisen kaksion, jota menemme varmaan huomenna katsomaan. Asunto vaikutti ilmoituksessa muuten täydelliseltä, mutta sijainti on vähän huono. Jos muutamme siihen, mihinkään ei ole enää kävelymatka. No, katsotaan.
Haluasin taas itselleni kuntosalikortin, mutta olisi kiva ensin tietää mihin majoitumme pysyvästi, niin osaisi paremmin miettiä sitä salia. Tylsää jos kuntosali ja asunto on eri puolilla kaupunkia. Voi olla, että tänään käyn joka tapauksessa hotelli Cambodiassa salilla, sieltä viime reissulla hankin kuukausikortin 50 dollarilla.

Se että leikin kirjailijaa tämän reissun, on jäännyt toistaiseksi aika vähälle. Tästä on suunta siis vain ylöspäin. Kirjoittaminen vaati minulta tietyn fiiliksen, joka on alkanut tänään vasta vähän heräilemään. Ehkä tänä iltana kun aurinko on laskenut, lukittaudun yksin hotellihuoneeseemme ja suljen muun maan mielestäni pois. Vain minä, tietokone ja mielikuvitus. Ehkä viinipullo? Eikö se kuulu kirjailijan arkeen? Mutta sitten mahdollinen salitreeni menee miltei hukkaan. Hmmm..Ehkä pärjään ilman sitä viinipulloa. Haluan elää edes muutaman päivän terveellisesti. Phnom Penh tietenkin tuottaa vähän haasteita terveelliselle elämälle, mutta jos edes yritän.