Sulkakynä

Suomessa oltu nyt miltei viikko ja mahtavaa on ollut. Okei täällä on kylmä, mutta kestän sen, koska olen nähnyt kavereitani, olen päässyt kokkaamaan, leipomaan ja siivoamaan. Eilenkin laitoin soimaan Disneyn prinesessalaulut ja pesin lattioita (suosittelen kaikille, on terapeuttinen yhdistelmä). Olen myös nautinut Suomen raikkaasta ilmasta, sekä tuoreesta ruisleivästä. Hyvä uutinen on myös, että kotimme oli puhdas ja ehjä alivuokralaisemme jäljiltä. Oli siis oikein mukava päästä takaisin kotiin.

Pakko kertoa eräs hauska junakohtaaminen toissapäivältä. Istuin junassa matkalla Helsinkiin, kun muistaakseni Oulunkylän asemalta joku nuori kundi hyppäsi junaan ja istuitui vastapäätäni. Hän esitteli itsensä ja kysyi nimeäni ja me juttelimme koko matkan Helsinkiin. Rautatieasemalla vielä halasimme toisiamme, kun tiemme erkanivat. Siis ihan mahtavaa! Hauska sattuma, kun joku aika sitten olin poikaystävälleni sanonut, että mitä jos ihmiset olisivat sellaisia olentoja, että me puhuisimme toisillemme esim. junassa ja tutustuisimme toisiimme. Ja nyt minä sain kokea tämän hetken! Tuiki tuntematon istui vastapäätäni ja otti minuun kontaktia! Juna matka meni nopeasti ja tästä kokemuksesta/tapaamisesta jäi todella hyvä mieli. Hyvin epäsuomalaista käytöstä, mutta mahtavaa!

Paras uutinen on kuitenkin tältä päivältä, kun kävin työhaastattelussa ajanvaraus-pestiä varten ja minut palkattiin samantien! Aloitan siis ensi maanantaina ja olen todella innoissani tästä uudesta työpaikastani. Mukavaa päästä takaisin töihin ja varsinkin näin upean kuuloiseen työpaikkaan. (En viitsi täällä liika mainostaa työasioitani, mutta sen voin kertoa, että tästä lähtien teen töitä vain ma-pe, ja näin minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. Jiihaaa!!)

Huh, että ihminen voi olla onnellinen ja nyt sitä tosiaan olen. Mainostan sitä myös reippaasti, koska siinä ei ole mitään pahaa. Sitä paitsi sosiaalinen media ja uutiset saavat jo kyllikseen negatiivisia juttuja, joten kyllä tämä hehkutukseni tänne maailmaan mahtuu!

Ihanaa kevään jatkoa kaikille ja muistakaa pitää pilke silmäkulmassa! ;)

Phnom Penhissä vielä kolme yötä edessä, mutta ajatukset ovat aika vahvasti jo Suomessa. Odotan koko ajan vain enemmän ja enemmän tavallista arkea, johon kuuluu kaupassa käymistä, ruuan laittoa, siivoamista ja leipomista. Niin ja tietysti työpaikka. Tosin sitä ei vielä ole, mutta olen tuudittautunut ajatukseen, että pääsen työhaastatteluun ajanvaarajan työtä koskien. Toisaalta jos tämä ei mene nappiin, uskon joku kaunis päivä kuitenkin saavani töitä. Ja siihen saakka kelan tuet lohduttavat lompakkoani.

Tosiaan tämä ihana loma alkaa loppumaan ja viimeisiä iltoja vietetään. Eilen vietimme mukavaa grilli-iltaa Kambodzan lähiössä Tak Maussa, noin 12 km Phnom Penhistä. Hauskaa oli, meitä oli isompi porukka, eikä ruoka, viini, musiikki ja nauru päässeet loppumaan koko illan aikana. Tänään ystäväni krapula vieraili luonani (tai hän on edelleen täällä), mutta huomenna varmasti olen taas voimissani. Voimissani viettämään uudestaan iltaa. The Ilta. Huominen ilta pitää sisällään jälleen hyvää ruokaa, juomaa, seuraa, naurua ja musiikkia, mutta huomenna pysymme Phnom Penhissä. Tai mistäs sitä koskaan tietää.

Vaikka minulla on vähän koti-ikävä, nautin sydämeni pohjasta jokaisesta minuutista täällä. Eniten minulle tulee varmasti ikävä tätä lämpöä ja aurinkoa. Helsinki-Vantaalta kun astuu ulos ja todellisuus puhaltaa vasten kasvoja, uskon ikävän kouraisevan ja kunnolla. On ollut ihana pukeutua kolme kuukautta kauniisiin kesävaatteisiin ja nauttia ikuisesta kesästä. Kuumasta kesästä. Jään myös varmasti kaipaamaan ihmisten iloisuutta ja jollain tavalla tätä vilkasta liikennettä. Ikävöin varmasti tätä kulttuuria. Phnom Penhissä on lisäksi valtavasti hyviä muistoja, joita on ihana muistella myöhemmin.