"Noin kauniilla naisella oli täydet valtuudet tuhota miehet ympäriltään"

008

Vaikka Arto oli ollut suurimman osan ajasta hiljaa, hautautuneena omaan huoneeseensa, asuntomme oli nyt tavallistakin äänettömämpi. Läsnä ei ollut edes mahdollisuutta siitä, että joku tai jokin rikkoisi hiljaisuuden, jossa olin ollut nyt neljä päivää putkeen. Olin ajatellut vieväni roskat, mutta se unohtui. Olin ajatellut kokkaavani jotakin kekseliästä. Olin suunnitellut tekeväni Spotifyihin soittolistan 70-luvun parhaista pop-helmistä. Mutta kaikki jäi vain ajatuksiksi. Sain koko ajan lisää päähänpistoja, mutta en vain yksinkertaisesti kyennyt ryhtymään mihinkään. Ehkä en ollutkaan Arton vuoksi ihan niin välinpitämätön ja vahva kuin olin aiemmin luullut. Mitä jos Arto ei heräisikään enää? Tunsin vatsassani sietämätöntä jännitystä ja pelkoa.

Jumitin. Vetelehdin ja meinasin. Meinasin niin hirveästi, mutta lopulta löysin aina itseni sängyn pohjalta heittelemästä sateenkaaren väreillä kuvioitua stressipalloa. Aina välillä pallo osui kattoon ja välillä se saattoi livetä käsistäni lattialle, jolloin kesti kymmeniä minuutteja ennen kuin jaksoin vaivalloisesti etsiä sen takaisin käsiini.

Olin ollut jo päiviä kovassa kiimassa Marikan vuoksi. Tänään olin lopultakin saanut tulokset ja juuri niin siinä kävi kuin olin pelännytkin. Minulla oli klamydia ja vielä sen päälle kondylooma. Eikö nyt yksi tauti olisi riittänyt? Ne käskivät minun ilmoittaa kaikille seksikumppaneilleni asiasta, mutta vahingonilokseni halusin pistää pahan kiertämään. Olin maannut ihan helvetisti eri mimmien kanssa ja vaikka käytin ehkäisyä niin oraaliseksi hoidettiin aina ilman kumia. Mitä mieltä siinä nyt olisi ollut kumin kera? Tyhmyyttäni en ollut koskaan ihan oikeasti tullut ajatelleeksi, että kyllä ne taudit tarttuvat suihinotonkin kautta. Kondylooman saamisen alkuperästä ei ollut mitään tietoa. Lääkäri sanoi, että joskus nämä taudit voivat olla ihmisillä pitkäänkin heidän välttämättä tiedostamatta asiaa. Yritin etsiä näppylöitä tai vastaavia merkkejä, mutta en minä mitään selkeää löytänyt. Nämä ahdistavat uutiset olivat toinen syy jumitukselleni Arton koomaan vajoamisen lisäksi.

Miten ihmeessä voisin kertoa tästä Marikalle? Hän laittoi jo aamulla epämääräisen viestin ja kysyi: ”mikä maksaa?”. Tämä olisi kuolonlaukaus minun ja hienohelman välille. Puheet siitä, että totuus palkitaan aina, on paskaa. 90% totuudenkertojista joutuu vain kuseen. Valehtelu sen sijaan kannattaa aina. Se on helppoa ja tässäkin tapauksessa se vapauttaisi minut. Jos en kertoisi Marikalle, kaikki olisi näennäisesti kunnossa. Hoitaisin lääkkeet kehiin ja kaiken pitäisi olla kuukauden sisään ohi. Ajatus siitä, että olisin tartuttanut Marikalle tautini, omalla tavallaan kiehtoi minua. Pidin ajatuksesta, että jokin epäpuhdas, vastenmielinen ja kielteinen asia rikkoisi hänen hunajaisen olemuksensa. Se, että Marika kantaisi minulta saatuja tauteja, oli kuin voitonmerkki. Kyseessä oli 2000-lukulainen reviirin merkkaaminen. Tällä tavalla saisin hänet tasolleni, hiukan, tai oikeastaan aika paljonkin alemmas siltä tasolta, jota hän edusti. Marika olisi viallinen. Se kiehtoi minua, ja se tekisi minusta vahvemman hänen seurassaan.

Mitä pidemmälle mietin asiaa, sitä enemmän vakuutuin siitä, että en kertoisi Marikalle testin todellisia tuloksia. Tuskin hän haluaisi mitään kirjallista todistusta asiasta nähdä. Tässä vaiheessa moni saattaa asettua minua vastaan ja olla suuttunut. Tein toki moraalisesti väärin, mutta tiedän, että moni päätyisi samaan ratkaisuun kuin minä. Itsekkyys on hieno alkuvoima ja sen puute on tekopyhyyden huippu!
Yllätyksekseni klamydian hoitamiseen ei tarvittu kuin yksi tabletti ja vain pienelle prosentille se aiheuttaa mahavaivoja. Totta kai minä olin epäonnekas yksilö ja vietin vessassa koko loppupäivän. Soitin Marikalle ja kehitin tarinan siitä kuinka vanhempani olivat yllättäen tulleet käymään luonani enkä päässyt heistä mitenkään eroon. Siirsin aiemmin sopimamme tapaamisen seuraavalle päivälle. Marika oli malttamaton ja kuin tyttöoppikirjan mukaisesti hänen oli pakko sanoa ”Katsotaan nyt, en ole vielä varma huomisista suunnitelmista”. Minä en silti liiemmin hätääntynyt hänen pelaamisestaan, sillä ainakin hetken koin olevani hänen yläpuolellaan. Olin taudinkantaja, valloittaja, joka oli todennäköisesti saastuttanut hänet. Ajatus piti minut korkealla, pilvien yläpuolella, aina seuraavaan päivään asti.

***

Odotin häntä Cafe Javan edustalla Mannerheimintiellä eikä mahtini kukistamiseen tarvittu kuin Marikan paikalle saapuminen. Hän asteli eteeni sonnustautuneena mustaan ponchoon. Hänellä oli jalassaan mustat, kiiltävät nahkahousulegginsit ja ponchon alta pilkotti hänen upean takamuksensa täydellisen pyöreä kaari. Tipuin alas kilometrikaupalla ja olin jälleen mitätön ihmisolento. Olin kelvoton ja typerä. Olin kyvytön ilmaisemaan yhtäkään fiksua ajatusta. Marika katseli minua jäätävän, pilkkaavan hymyn alta eikä sanonut yhtään mitään.

- Mun pitää tehdä muutama ostos, hän lopulta sanoi ja lähti kävelemään.

Seurasin kuin koira hänen perässään. Ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota hänen kävelyynsä. Hänen jalkansa astuivat symmetrisesti toistensa eteen ja lantiossa oli robottimainen keinuva liike. Marikan leuka oli majesteetillisesti pystyssä ja kenenkään vastaantulijan kohdalla hänen katseensa ei herpaantunut harhailemaan minnekään muualle. Tuntui kuin hän olisi koko ajan ollut muotinäytöksen vetonaula, jota kaikki seuraavat silmiään räpäyttämättä. Puuttui vain, että lehdistön kameroiden salamat olisivat räpsyneet taukoamatta hänen ympärillään.

Olin ylpeä, että sain olla hänen vierellään, vaikka koinkin olevani hänen laukunkantajansa, mitätön alamainen, jota hän ei ollut huomaavinaankaan. Kaikista vihaisistakin tunteistani huolimatta olin täysin hänen pauloissaan. Olin jälleen valmis kestämään kaikki hänen kiukuttelukohtauksensa ja solvauksensa minua kohtaan. Olin valmis ottamaan niin henkisiä kuin fyysisiäkin iskuja vastaan. Olin valmis kääntämään oikean poskeni hetkenä minä hyvänsä. Kaikki ne alentavat tunteet hänen seurassaan herättivät minussa selittämätöntä iloa. En halunnut päästää irti mistään hinnasta.

Pystyin kuvittelemaan kaikki hänen aiemmat miehensä. Näin heijastuksia siitä kuinka Marika oli tuhonnut monta läähättävää sydäntä. Aistin kuinka hän rakasti sitä kuolaamista ympärillään. Omalla tavallaan koin, että noin kauniilla naisella oli oikeus siihen. Hänellä oli täydet valtuudet tuhota miehet ympäriltään. Kaikella tällä hekumalla haluan tuoda esille, että Marikassa kyse oli alusta loppuun hänen kauneudestaan. Se oli niin ylitsepursuavan mahtava ja hallitseva piirre hänessä, että millään muulla ei ollut väliä. Vaikka Marikalla olisi ollut fiksuja ajatuksia tai ylipäänsä jotain kiinnostavaa sanottavaa, sillä ei olisi ollut mitään merkitystä. Niillä asioilla ei ollut sijaa hänen kauneutensa ja addiktoivan seksikkyytensä rinnalla. Rakastin sitä kuinka hänen läsnäolonsa sai minut hänen tossunsa alle. Halusin ajautua taivaaseen ja samaan aikaan helvettiin hänen viemänään.

Tietysti seksi oli jälleen vahvana motiivina. Kaikesta tunteideni palosta huolimatta, tai kenties siitä johtuen, tein kaikkeni saadakseni häneltä. Mikä häiritsevintä, olin juuri edellisenä päivänä valehdellut hänelle puhelimessa, että olin täysin puhdas ja tauditon. Marika ei kysynyt asiasta sen enempää. Hän uskoi mitä sanoin ilman sen kummempia lisäkysymyksiä. Emme käsitelleet aihetta sen jälkeen enää koskaan. Hämmentävässä ihastuksessani häntä kohtaan oli kuoppia jo tässä vaiheessa liikaa, mutta olin sokaistunut jokaiselta haittatekijältä. Näin vain Marikan – siis hänen jumalaisen kauneutensa.

Luonnollisesti hän osti vaatteita – ja hän osti niitä paljon. Mintun shoppailu ei ollut mitään Marikan rinnalla. Marika osti vaatteita kalliilla hinnoilla ja hetken mielijohteesta, parhaimmillaan ilman sovittamista. Hyvin todennäköisesti suurin osa näistäkin vaatteista päätyisi henkarille ikuisuudeksi ennen kuin ne löytäisivat uuden omistajan Hietalahden kirpparin kautta. Päädyin kirjaimellisesti vaatepussien kantajaksi, mikä oli sinänsä ihan mukavaa, koska tämä toimeksianto todisti ympärillämme oleville ihmisille, että minä olin Marikan seuralainen. Tämä ei todellakaan ollut säälittävää millään tasolla. Viime päivien aikana olin seuraillut hänen blogiaan ja esille oli tullut, että hänellä oli lukijoita noin kymmenentuhatta ja jokaiselle uudelle postaukselle tuli ihan varmasti satoja kommentteja. Ihmiset tiesivät kuka Marika on. Hän oli täydellinen ja täydellisen turha julkkis, mutta kuitenkin coolilla tavalla sellainen, toisin kuin useimmat sen kerhon edustajat.

Ihailijakunta oli äärimmäisen suuri. Se ulottui aina Pohjois-Suomesta Helsinkiin asti. Vaikka monilla olisi ollut pahaakin sanottavaa hänestä, niin kukaan ei uskaltanut sanoa sitä ääneen, koska Marikalla oli netissä julmetun vaikuttava valta. Bloginsa kautta hän pystyi halutessaan tuhoamaan kenet vain. Varsinkin tyyliasioissa hänen sanansa oli laki.

Ja se kaupunkireissu kesti kestämistään. Olin ennenkin ollut tyttöjen kanssa vaateostoksilla. Minttu sai minut aikoinaan inhoamaan sitä touhua. Hänelle se ei koskaan tuntunut olevan mikään kovin mukava juttu. Se oli vihaista, tuskallista ja jopa hiukan päämäärätöntä säntäilyä paikasta toiseen. Pahimmillaan uudet vaatteet – tai niiden löytämisen puute – aiheuttivat hänelle masennusta, mitä en voinut koskaan käsittää. Marikalla oli huomattavasti huolettomampi asenne tätä touhua kohtaan. Hän osti lyhyen silmäilyn jälkeen melkein mitä vain ja koko ajan törmäsimme hänen toinen toistaan upeampiin ja rikkaampiin kavereihinsa, joita kohtaan Marikalla tuntui olevan hyvin kiero suhde. Aina kun joku hänen prinsessakavereistaan lähti pois seurastamme, Marika yleensä tylytti joko heidän perusolemustaan tai pukeutumistaan. Olin otettu siitä, että hän puhui paskaa kavereistaan minulle. Tuntui, että edustin tärkeää sijaa hänen elämässään vaikka yleinen tunnelma usein muuta antoikin ymmärtää.

Olimme kaupungilla iltakahdeksaan asti. Vaikka se paikasta toiseen meneminen oli rasittavaakin, niin tuntui siltä kuin hän olisi vetänyt minut mukanaan post-urbaaniin satumaailmaan – Marikan Helsinki nimittäin oli enemmän kuin normaali Helsinki. Tämä maailma oli täynnä sinertävänharmaata viileyttä, ja sitä koristivat vaatekaupat, joita ympäröi loputon (lohduton) rahameri. Olin todellakin ihastumassa häneen. En missään vaiheessa valittanut jos jumitimme jossain liikkeessä liian pitkään. Seurasin hänen mukanaan ja olin esimerkillisen kohtelias hovimies.

Lopulta saavuimme kotiin. Olin täysin uupunut kun ilman mitään varoittelua hän halusi saman tien panna. Hän riisui kaikki vaatteensa kasaan eteiseen ja määräsi minua kuin koiraa seuraamaan. Jälleen hölmistyneenä juoksin makuuhuoneeseen hänen perässään ja hän hoiteli minut suhteellisen nopeasti. Ennenkaikkea painotan, että hän hoiteli minut. Tietysti asiaan kuului perinteinen solvaaminen ja tyytymättömyyden ilmaiseminen hänen osaltaan. Kaluni oli edelleen kuulemma liian pieni ja hikoilinkin liikaa. Mutta kuten jo aiemmin totesin, otin iskut vastaan ja omaksuin sen tyhmän piskin roolin. Tuntui kuin olisin ollut hänen seurassaan jonkinlaisessa koomatilassa, kuten sairaalassa makaava paras ystäväni Arto.

Jokainen hetki hänen seurassaan oli täynnä yllätyksiä. Naamalleni sateli loukkauksia, vitsejä ja ennalta arvaamattomiakin purkauksia. Lienee selvää, että hänen arvaamaton käytöksensä kiehtoi minua. En koskaan tiennyt oliko hän tosissaan vai heittikö hän vain herjaa. Hän oli hyvin hauska, mutta ei niin, että olisi sitä tiedostanut. Nauroin mielessäni lähes kaikelle, mitä hänen suustaan tuli ulos. Vaikka hän olisi kysynyt mielipidettäni johonkin asiaan, niin häntä ei kiinnostanut kuulla sitä. Hän puhui päälleni koko ajan ja saatoin parhaimmillaankin ainoastaan kommentoida hänen juttujaan, mutta en kyennyt tuomaan itsestäni mitään esille. Hän puhui, minä kuuntelin ja kommentoin lyhyesti. Toisaalta jo tässä vaiheessa oli selvää, että suhteemme ei perustunut tai tulisi perustumaan älykkäisiin keskusteluihin.

Nussimme kolme kertaa sen illan ja yön aikana. Vähitellen opin noudattamaan hänen neuvojaan ja hän sai jopa orgasmeja, vaikka ei koskaan myöntänyt niitä saavansa. Joka kerta kun minä tulin, hän huusi suuttuneena "voi vittuuuuuu!". Kiihotuin tuosta loppuhuudosta koko ajan enemmän.

Suhteellamme oli selvästi jatkuva kaava jo tässä vaiheessa. Marika määräsi pelin säännöt. Paistattelin, mutta edelleen mietin, että miksi hän oli minun kanssani. En ollut muuttunut millään tavalla. Olin yhä hänen silmissään tyylitön juntti. Ehkä Marikalle vain yksinkertaisesti oli kaikki kaikessa se, että hän sai kohdella miehiä kuin koiria. Tarjosin hänelle juuri sen fantasiamaailman, minne hän halusi miehet asettaa.

Kaikesta huolimatta päätin ottaa riskin ja kertoa hänelle minulle tärkeästä asiasta. Kerroin Artosta ja siitä, kuinka hänelle oli käynyt. En keskittynyt tapauksen yksityiskohtiin, mutta kerroin olennaisia asioita ystävyydestämme ja siitä, että minua pelotti kuinka hänelle voisi käydä. Kaikeksi yllätyksekseni Marika ei sanaillut mitään typerää. Hän pystyi olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Kerroin meneväni katsomaan häntä huomenna ja toiseksi yllätykseksi perään Marika kertoi, että hän halusi tulla mukaan. En voinut käsittää. Häntä oli mahdoton lukea. Vielä kymmenen minuuttia sitten hän arvosteli pientä kulliani ja voihki kuinka minun kaltaiseni nollan kanssa hengaamisessa ei ollut mitään järkeä. Nyt hän yhtäkkiä halusikin osallistua elämääni ja nähdä jopa vaivaa huolieni vuoksi. Oliko se täysin mahdoton asetelma, että Marika voisi todella olla kiinnostunut minusta? Pikku hiljaa rupesin uskomaan, että minulla oli mahdollisuuksia. Tiesin, että tämä oli tuhoon tuomittu ajatus, mutta minussa oli aina ollut masokistin vikaa. Ei se voinut olla kuin virhe, mutta annoin ja halusin sen virheen tapahtuvan. Vaikka olin joka hetki varma siitä, että tämä oli vain ohimenevää onnea ja lopussa minua odottaisi julma tyrmäys, sydänsurut ja jopa kuolema, niin olin edelleen valmis heittäytymään rotkosta alas.

Marika painautui minua vasten ja katsoi minua söpösti. Kyllä vain, söpösti. En tiennyt, että hänessä oli sellainenkin puoli. Miten olisin voinut tietää kun siitä ei ollut mitään näyttöä aiemmin? Siitä ei ollut minkäänlaisia ilmentymiä tai odotuksia. Yhtäkkiä sen härnäävän ja huomiotavievän seksikkyyden tilalla oli empatiaa. En voinut käsittää kuinka hän pystyi yhtäkkiä näyttämään niin söpöltä ja haavoittuvaiselta. Marika otti minua kädestä kiinni. Olin vallan hämmentynyt ja peloissani. Olin sietämättömän ihastuksissani. Tämän täytyi olla vuoren korkein huippu. Tämä oli jo kolmas suuri yllätys saman illan aikana. Olin varma, että tällaisen hetken jälkeen mikään ei voisi enää mennä parempaan suuntaan. Samaan aikaan jostakin syystä minua silti oksetti. Minua kuvotti. Tunteeni olivat olleet jäässä niin pitkään, että en edes muistanut koska viimeksi olisin ollut kosketuksissa tällaisten fiiliksien kanssa. Kaikki se romanttinen paska oli joskus tuhonnut minut ja sekoittanut pääni ikävällä tavalla. Olin väistellyt näitä hetkiä tapaillessani tietoisesti typeriä ja kevytkenkäisiä lorttoja pyrkimyksenäni ainoastaan pillun saaminen. Marikan piti olla minulle vain yksi pillu lisää, toki laadultaan huomattavasti parempi kuin yleensä, mutta vain yksi muiden joukossa. Hänestä oli tahtomattani tulossa selkeästi paljon enemmän. Sen lisäksi, että olin jo hänen laukunkantajansa, sylkykuppinsa ja koiransa, minä olin menettämässä loputkin vähäisestä arvokkuudestani ja itsesuojeluvaistostani hänelle.

009

Aamu koitti. En ollut nukkunut lainkaan. Tai olin, mutta se ei ollut oikeaa unta. Olin unessa hereillä ja hereillä unessa. Marika oli vieressäni, olin sitten valveilla tai en. En pystynyt erottamaan unen ja todellisuuden välillä olevaa matkaa. Se kuilu oli kutistunut mitättömäksi. Jumaluuden kohtaaminen silmästä silmään on hyvin haastava kokemus. Siinä pakostakin menettää kosketuksensa todellisuuteen.

Marika oli sekoittanut maailmani. Koko yön olin pyörinyt hänen vieressään. Suurimman osan yöstä olin valveilla kuin silmät auki nukkuva koira, mikä sopi minulle sinänsä hyvin, sillä olinhan Marikan koira. Marika taas nukahti välittömästi sanottuaan hyvää yötä. Jäin katselemaan häntä. Hänen pehmeitä kasvojaan. Niiden arkinen kovuus häipyi hänen nukkuessaan. Hänestä tuli lapsi.

Hänen rintakehänsä kohosi ja laski tasaisesti hänen hengittäessään. Halusin hoitaa ja silittää häntä ja pitää häntä hyvänä. Samalla halusin kuristaa hänet ja naida hänen ruumistaan. Mielipuolisen ristiriitaiset tunteeni saivat minut hämmennyksen valtaan eivätkä mitenkään helpottaneet rentoutumistani. Miten hän pystyi olemaan niin rauhallinen ja nukahtamaan noin vain? Hän oli jotain suurempaa ja vangitsematonta, jotain sanoinkuvaamattoman kaunista.

Kun Marika nukkui, se oli kuin taivaallinen sinfonia. Hänen pienet äänensä unen seasta olivat otoksia hänen todellisesta olemuksestaan ja hänen sielustaan. Tiesin sen olevan siellä jossain – todellisen Marikan, Marikan idean. Tajusin ajattelevani aivan kummallisia ajatuksia. En koskaan ajatellut näin. Tunsin itseni Artoksi. Hän selitti aina älyttömiä filosofiajuttujaan, joista en koskaan jaksanut välittää. Yleensä nukahdin kesken kaiken, mutta nyt en nukkunut. Nyt ajattelin maailmaa ja sen olemusta. Mitä maailma oli ja mitä se tarkoitti. Muistan kuinka isä oli joskus puhunut minulle rakkaudesta sellaisella epävarmalla isätyylillä: ”Poikani, siitähän kaikki laulutkin kertovat”. Isä oli niin pihalla siitä kaikesta. Mutta nyt, tämän äärimmäisen kauniin ja äärimmäisen kylmän lorton vieressä maatessani, koin tätä tunnetta. Rakkaus. Ilman sitä maailma ei toimi tai sitä ei ole. Maailma lakkaisi olemasta, jollen rakastaisi Marikaa. Minun täytyi pitää siitä kiinni, huolimatta siitä kuinka paljon se sattuisi. Helvetin Arto, nyt kun kerrankin sen älyvapaita juttuja tarvittaisiin, sen piti maata sairaalassa koomassa. Vitun koomarunkkari.

Marikan huulet liikkuivat. Aivan kuin hän olisi halunnut sanoa jotain. Kumarruin varovasti hänen puoleensa ja laskin korvani hänen huulilleen. ”Timo, Timo...” Hengitykseni salpaantui. Hän sanoi nimeni. Sitten olinkin tokkuraisena hänen vieressään. Olinko nukkunut? Olinko kuvitellut kaiken? Helvetti, minun piti saada ote itsestäni. Nousin ylös ja menin vessaan. Otin kullini esille ja lorotin pönttöön. Kuseni oli osaksi spermaa – niin kiihottunut jatkuvasti olin Marikan seurassa. Sitten olin taas hänen vieressään. En ollut varma olinko edes käynyt vessassa koska taas kusetti ja myös samaan aikaan panetti. Tämä epäselvä mutta omalla tavallaan miellyttävä ajatussekoilu jatkui koko yön.

Marikan rinnat hengittivät ja niissä kuvastui minulle koko maailma. Ne hengittivät maailman puolesta. Niitä täytyi suojella. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Silitin niitä ja hän äännähti pehmeästi. Hän siirsi käteni syrjään. Tuijotin elettä lumoutuneena.

Tunsin kovan lattian allani. Olin pudonnut sängystä. Katsoin kännykästäni kelloa. Se oli puoli kymmenen aamulla. Nousin takaisin sänkyyn ja Marika avasi silmänsä. Katsoin häntä ja hymyilin. Hetken hänen silmissään oli lämmin katse. Sitten se haihtui pois. Hetken aikaa valveunessani hän oli ollut minulle sitä mitä halusinkin hänen olevan. En malttanut odottaa seuraavaa unetonta yötä. En halunnut enää koskaan nukkua.

ENSI TIISTAINA LISÄÄ!!!