"Olimme kaataneet Rohypnolia isoon boolimaljaan"

017

Ne olivat gaybileet. Todella isot sellaiset. En tajunnut kuinka Marika sai meidät sinne sisään, koska siellä oli tosi tarkat turvatoimet. Paikalle ei haluttu kutsumattomia vieraita. Kehissä oli vain homoja ja sen mielisiä. Siellä oli paljon kuvaajia ja jopa muutama videokamera, jotka kuvasivat tapahtumaa. Kameroissa oli live-liitäntä isoille screeneille, jotka oli ripustettu DJ:n lavan oikealle ja vasemmalle puolelle.

Ne olivat Tuomaksen 19-vuotisbileet. Sitä oli vaikea uskoa, koska se kaveri käyttäytyi niin kuin 14-vuotias teinibimbo. Sillä oli pinkki pystytukka ja hirveät, takataskuttomat tiukat farkkulegginsit jalassaan Se oli tavattoman ihastuksissaan kaikista ihmisistä ja meitäkin se tuli halaamaan. Minua ällötti se touhu. Bileet olivat olleet tiedossa jo pitkään. Siksi Marika olikin keksinyt synttärijuhlat loistavaksi tappohetkeksi. Arto-parka oli pitänyt huolen muista yksityiskohdista ennen itsensä koomaan runkkaamista. Yritin rohkaista Marikaa hymyilemään enemmän, sillä hän oli kuin myrkkyä juonut.

- Haluan vain vittuun täältä mahdollisimman pian, hän sanoi ja piteli kädessään pikkuisella sateenvarjolla koristeltua, alkoholitonta drinkkiä, johon ei ollut koskenutkaan – eikä aikonutkaan koskea.

- Pian baby, hoidetaan homma ja voidaan mennä, sanoin rauhallisesti. Seurasimme koko ajan tarkasti minne Tuomas liikkui ja kenelle kaikille se puhui.

Bileiden teemana oli 80-luku: DJ soitti sen mukaista musiikkia ja kaikki olivat pukeutuneet tyylille uskollisesti. Pakko myöntää, niin kiinni kuin olinkin Marikassa, siellä oli kuumia kissoja. Huomattava osa niistä oli pukeutunut Jane Fonda -henkisesti 80-luvun jumppavideoiden tyyliin eli stretseihin ja säärystimiin unohtamatta kokovartalouimapukua kaiken päällä. Se oli todella seksikästä, sen voin kertoa. Paikalla oli helposti yli sata ihmistä ja tila oli todella tiivis. Tuomas puhui ällöttävää oulun-murrettaan ja joi kuin sieni. Kaikki tarjoilivat sille juomia ja se oli hunajaisen ihastunut kaikkiin ihmisiin. Minua ällötti.

Totta kai siellä oli myös sen poikakaveri, joka oli neitimäisen Tuomaksen täydellinen vastakohta. Se jäbä oli vähäsanainen, jopa cool, tummiin pukeutunut Jim Morrison -henkinen runoilijarokkari, joka tuntui osaksi jopa hiukan häpeävän juhlissa oloaan. Marika silmäili koko ajan sitä jäbää ja tiesin, että hän halusi panna sitä. Oi kyllä, hän olisi myös helposti saanut sen. Ja kyllä, hän olisi myös hetkessä saanut käännytettyä kundin heteroksi. Luonnollisesti olin taas mustasukkaisuuskuolemassa, mutta en halunnut näyttää sitä Marikalle. Keskityin vain asiaamme ja tiesin, että pian olisimme jo häipyneet koko helvetin kaupungista.

Nappasin yhden pirtelön, jonne oli sekoitettu tequila-shotti. Minun oli pakko saada mieleni jotenkin kasaan. Mikä olisikaan toiminut paremmin kuin pieni hiprakka. Marika oli raivona ja muutenkin tuntui, että hän oli menettämässä viileytensä tällä kertaa. Tuomas ei ollut hetkeäkään yksin ja se otti meitä kumpaakin päähän. Tämä ei ollut helppoa – ei todellakaan.

DJ soitti Roxy Musicin More Than This -kappaleen ja suurin osa seurueesta siirtyi tanssilattialle.

I could feel at the time there was no way of knowing.
Fallen leaves in the night who can say where they’re blowing?

Tuomas lähti poikaystävänsä kanssa muhinoimaan jonnekin taustalle. Seurasimme tilanteen etenemistä etäältä ja lopulta rakastavaiset päätyivät suljetun oven taakse. Tilaisuutemme oli koittanut.

Tällä kertaa halusimme hoitaa homman nopeasti kotiin. Muutama puukon isku ja that’s it. Ei tappeja numeroineen. Olisi ollut typerää mennä Ouluun asti järjestämään joku paloittelukohtaus. Lisäksi siinä kohtaa meistä olisi voinut myös herkemmin tulla epäiltyjä. Meidät oli luonnollisesti nähty siellä bileissä ja ihmiset varmasti tunnistivat Marikan, mutta kukaan ei oikeastaan kyseenalaistanut oloamme siellä. Sinne oli nimittäin tullut muutakin porukkaa Oulun ulkopuolelta. Joku tyttö oli tullut Imatralta asti koska Tuomas oli kuulemma niin ”ihq”. Toisin kuin ne aiemmin tapetut teinit, Tuomas oli oikeasti paikallinen julkkis. Hänellä oli lukijoita ja paljon kavereita. Hänen blogillaan oli mainoksia, joilla hän tienasi. Luulen, että Tuomaksen kohdalla Marika oli oikeasti hiukan kateellinen. Tämä selitti hänen hermostumistaan. Me voisimme olla epäiltyjä siinä missä muutkin. Mikä parasta, Arto oli tähänkin keikkaan laatinut niin timantinvarman suunnitelman, että kiinnijäämisen riski oli olematon. Jos aiemmin puhuin ”pelkistä puukon iskuista” niin ei me tätä keikkaa ihan niin löyhästi toteutettu.

Marika koputti oveen ja sanoi, että halusi antaa Tuomakselle lahjan. Aluksi ei kuulunut mitään, mutta sitten se huusi epäselvällä, kuolaisella äänellä:

- Rakas heiiiii, mä otan just Joelilta suihin... tuun ihan just. Venaa sekka! Tuomaksen vastaus kuului oven takaa ja päätimme odottaa.

More than this, you know there is nothing.
More than this, tell me one thing.
More than this, there is nothing.

Meni pari minuuttia ennen kuin Tuomas tuli avaamaan oven. Katsoin taaksemme ja kukaan muu ei ollut huoneen lähettyvillä. Marika veti tummanpunaisen kommandopipon naamalleen ja töyttäsi Tuomaksen selälleen lattialle. Sen jälkeen hän pamautti Joelilta tajun kankaalle jälleen sillä samalla vasaralla, jolla oli hakannut sen animetytön kallon halki. Tsekkasin nopeasti ympärilleni ja suljin oven perässäni kiinni.

- Mitä ihmettä? Mä luulin, että meillä on kivaaaaa, Tuomas sanoi ärsyttävän teennäisellä, mutta kauhistuneella äänellä.

- Meillä on vallan kliffaa, Marika sanoi ja nosti söpösti kommandopipon ohimolleen.

- Tiedätkö mitä? Marika brassaili.

- Mä aion nyt upottaa tämän veitsen sun molon läpi ja sen jälkeen lyön sen sun sydämeen kiinni.

- Älä oikeesti, mä teen ihan mitä vaan... katso nyt Joelia, sattuikohan sitä... ihana... lutunen... raukka, mun mies, Tuomas sanoi ja rupesi vollottamaan kuin lihava oopperalaulajatar.

- Riisu ne vitun housut ja lopeta tuo helvetin emoilu, Marika sanoi tiukkana ja Tuomas rupesi saman tien riisumaan housujaan.

- Ei tuollainen puppeli kullilla mitään tee, Marika tuhahti ja veti vaaleanpunaiset bokserit Tuomaksen jalasta nilkkoihin.

Sillä oli ihan jumalaton kulli. Marika laittoi käden suunsa eteen hämmästyksestä ja haukkoi henkeään.

- Saatana mikä vonkale, Marika sanoi ja tarrasi kullista kiinni – Harmi.

Hän painoi sen lattiaa vasten ja ilman epäröintiä löi sen veitsellä poikki. Tuomas ehti inahtaa vain ajatuksen verran pientä huutoa suustaan kun veitsi jo sojotti hänen sydämessään. Sitten minä hoidin oman osuuteni. Irrotin veitsen Tuomaksen sydämestä ja laitoin sen Joelin käteen. Sen jälkeen jauhoin Joelin boolilasiin Rohypnolia, date rape -huumetta, jota Arto oli hommannut jo kuukausia sitten (minulla ei ollut hajuakaan, mistä Arto oli sitä saanut). Kaadoimme boolia Joelin kurkusta alas ja nostimme hänet istumaan samettipäällysteiselle nojatuolille.

- Rakastavaisten riita ja vähän kiellettyjä aineita päälle, totesin hymy naamallani ja vilkaisin Marikaa, joka oli jo huomattavasti paremmalla tuulella.

Palasimme takaisin tanssimaan ja viivyimme vielä ainakin tunnin. Ovi, jonka taakse pojat oli teljetty, oli lukossa ja Rohypnolin vaikutuksen alainen Joel ei heräisi ennen huomista aamua. Noin puoli tuntia aiemmin olimme lisänneet Rohypnolia isoihin boolimaljoihin, joita oli ympäri biletilaa, ja pidimme huolta, että kukaan ei juonut mitään muuta kuin boolia. Kaadoimme muut juomat lavuaarista alas. Kerrassaan nerokasta. Seurasimme kuinka suurin osa porukasta rupesi sammumaan tanssilattialle tai sen reunustalle. Jopa DJ veti sikeitä ja oli laittanut huumeisena Ultravoxin Dancing With Tears in My Eyes -kappaleen toistolle soimaan. Häivyimme pakkasyöhön ja lähdimme aikaisin seuraavana aamuna junalla Helsinkiin.

018

Kun tähän leikkiin ryhtyy, niin silloin tosiaankaan ei tule kyseenalaistaneeksi mitään. Tässä vaiheessa muutenkin olin jo turtunut kaikelle. Olin hengannut (edelleen en uskaltanut edes ajatella, että kyseessä olisi parisuhde) Marikan kanssa jo viikkotolkulla. Se tuli eräänä päivänä hänen suustaan kuin luoti:

- Miksei sulla voi olla lihaksia? Katsoin just Jersey Shoren ekan kauden uudestaan läpi kun en ollut katsonut sitä ainakaan vuoteen ja siinä kaikilla niillä guidoilla... siis kun ne jäbät kutsuu itseään guidoiksi, niin niillä on tosi upeet kropat. Mua suoraan sanottuna vähän vituttaa, että sä et hoida itseäs yhtään. Istut vaan koneella ja kirjoitat jotakin typeryyksiä ja ehkä saunot. Sun pitäis mennä salille. Treenata, tiedätkö?

- Mä oon miettinytkin, että voisin mennä, vastasin ja saman tien mietin, että mihin helvettiin olin ryhtymässä.

Olin viimeksi käynyt salilla joskus lukioaikana sosiaalisten paineiden vuoksi, koska kaikki kaveritkin kävivät. Halusin sulautua jengiin, joten menin porukan mukana. Siitä ei koskaan tullut oikein mitään. En tehnyt mitään sarjoja enkä muutenkaan keskittynyt siihen mitä lihasta milloinkin treenasin. Kaiken lisäksi palkitsin itseni lähes aina Mäkkärissä punttiksen jälkeen. Suurena syynä huonoon treenamiseeni oli pyrkimättömyys. Minulla ei ollut mitään syytä tehdä sitä. Nyt minulla oli pyrkimys. Halusin miellyttää Marikaa ja tiesin, että tällä kertaa pystyisin siihen. Sen kummempaa lisämotivaatioa ei tarvittu.

Kävin yliopistolla Arton tunnuksilla ilmaiseksi, miten muutenkaan, printtaamassa treeniohjelmia ja ruokavalio-ohjeita. Aloitin saman tien. Pidin kirjaa, mitä lihasryhmiä treenasin ja montako toistoa tein mitäkin. Vatsalihaksia jouduin luonnollisesti tekemään tavallista enemmän sillä kaikki se ryypiskely ja roskaruoan syöminen oli tehnyt tehtävänsä. Olin lihonut muutamassa vuodessa kolmetoista kiloa. Kuuluin selkeästi sarjaan ”More to love”. En ollut huolestunut asiasta enkä olisi ryhtynyt parantamaan kuntoani tai pudottamaan painoani ellei Marika ei olisi käskenyt minua tekemään niin.

Ostin kuukausikortin Mäkelänrinteen uimahalliin, jossa oli uintimahdollisuuden lisäksi myös kuntosali. Kävin siellä joka ikinen iltapäivä ja pumppasin itseäni kuntoon epätoivon verenmakuisella vimmalla. Jo kuukauden jälkeen treenattuani, syötyäni proteiinivoittoisia ruokia ja jätettyäni kaikki hiilihydraatit ja sokerituotteet kroppani tuntui kivettyneen aika lailla. Reiteni, ojentajani, selkäni, pohkeeni ja varsinkin vatsani olivat niin rikki taukoamatta, että hetken päästä en edes tuntenut kipua enää. Aina kun treenatessa sattui eniten, olin pelkästään iloinen. Mietin Rockya ja sitä kuinka se juoksi niitä kaupungintalon portaita ylös ja tuuletti hikinen, harmaa lenkkiasu päällään. Rakastin kipua. Mitä enemmän minuun sattui sen vahvemmaksi koin itseni. Liitin sen kivun rakkauden tunteeseeni Marikaa kohtaan ja tällä tavoin en edes miettinyt taukojen pitämistä. Mahtavaa psykologiaa!

Kuntosalin ja uinnin lisäksi kävin myös lenkillä. Sinä kesänä oli helvetin kuumat kelit koko ajan, mutta se ei juurikaan hidastanut minua. Juoksin tasaista vauhtia aluksi muutaman kilometrin lenkkejä. Lähdin Töölöstä ja vain kiersin stadionin, mutta pian juoksin stadionin ohi suoraan Alppilaan ja sieltä Kallioon. Parhaimpina päivinä jatkoin Kalliosta kauemmaksi itään. Ylitin sillan Kulosaareen ja jatkoin sieltä vielä Herttoniemeen, jossa kiertelin Porolahden ympärillä ja saatoin käydä välillä jopa uimassa kaiken sen uuvuttavan helteen keskellä. Normaaliksi juoksulenkikseni muodostuivat noin viidentoista kilometrin taipaleet ja vähitellen en miettinyt juuri mitään muuta. Marika ei valittanut, paitsi silloin kun en jaksanut liiallisen treenaamiseni vuoksi panemaan yhtä kovaa kuin yleensä.

Hänen innostamanaan katsoin myös Jersey Shoren läpi ja olin haltioissani siitä tosi TV -sarjasta. Halusin olla juuri niin kuin Mike ”The Situation”. Jäbä, joka menee baariin ja kaikkien naisten ympäröimänä itsevarmasti vetää t-paidan pois päältään niin, että täydellinen sixpack loistaa discolattialla. Se oli mahtavaa. Kuukauden aikana olin saanut tiputettua painoani kahdeksan kiloa ja hauiksissani näkyi jo selkeää edistystä, mutta vatsani oli vielä kaukana Miken sixpackista. Halusin tuloksia aikaan – ja nopeasti.

Sen lisäksi, että olin lopettanut ryypiskelyn ja kaikki muutkin paheet, tilasin netistä kymmenen kilon proteiinijauhesäkin. Aina suorituksieni jälkeen sekoitin sitä veteen ja join. En halua brassailla, mutta olin helvetin kovassa kunnossa. Saatoin iltaisin viettää tuntitolkulla aikaa Marikan WC:ssä ja tsiigailla itseäni kokovartalopeilistä. Riisuin vaatteeni lattialle ja pullistelin peilille. Iskin silmää ja hymyilin. Välillä jopa runkkasin omalle peilikuvalleni ja mälläsin peiliin. Olin ostanut vauvaöljyä kaupasta ihan vain pullistelua varten. Hieroin sitä itseeni ja kroppani kiilsi kuin 80-luvun toimintaelokuvien sankareilla. Venyttelin itseäni ja jännitin habaani, jota toisinaan suutelin ja taisin muutaman sanankin joskus vaihtaa peilikuvani kanssa.

- Mitä sä kyyläät? Hä? Mee vittuun siitä tunari, osoittelin sormellani niin kuin joku merijalkaväen värvääjä ja työnsin kasvojani lähemmäs peiliä.

Mulkoilin vakuuttavasti kuin räppijätkä ysimillisen kanssa konsanaan. Huokailin ja huohotin hiljaa ja saatoin ilmanyrkkeillä peilikuvaani vasten. Kutsuin sitä ääntelyä ”kovan jätkän ähinäksi”: perinteinen, lihaksikas kovis tulee mestoille ja katselee vihaisesti hiukan alas muita paikalla olevia jätkiä ja pitää sitä ähinää yllä. Yläasteella ja lukiossa en koskaan tajunnut, miksi ne tekivät niin, mutta nyt olin todellakin zonessa. Olin samalla aaltopituudella (tai ainakin sen kynnyksellä) niiden kovanaamojen kanssa ja tajusin toden teolla, mistä kaikessa oli kyse. Kun fyysinen olemus ei riitä kertomaan kuinka kovaksi tuntee itsensä, niin on korostettava sitä verbaalisesti, tai ainakin jollakin ääntelyllä. Jos joskus olin vihannut niitä futisjätkiä, koulukiusaajia ja muita lihaskasoja, niin nyt otin sanani takaisin. Rakastin niitä veijareita. Juuri tällainen kaveri ansaitsi Marikan. Tunsin oloni todella hyväksi ja jatkoin treenaamistani.

Toisinaan se meni överiksi. Välillä kun oli paisunut olo, työnsin sormet kurkkuuni ja oksensin turhat safkat pois. Sen jälkeen, tasapainottaakseni hullua tekoani, tuijottelin itseäni peilistä ja toistelin useita minuutteja: ”mä oon okei, mä oon okei”. Päällisin puolin olinkin okei. Paino tippui ja lihakset kasvoivat. Vietin yhä enemmän aikaa sen kokovartalopeilin edessä öisin. Kävelin peilin ohitse ja hävisin välillä sen jompaankumpaan reunaan coolisti. Välillä saatoin seistä sivuttain peilin ulkoreunassa ja seisotella kulliani niin, että peilistä pilkotti vain pelkkä terskani. Jos huomasin, että lihakseni olivat vähääkään löysinä niin saatoin tehdä muutamia punnerruksia ja vatsalihaksia WC:n kovilla kaakeleilla. Kokeilin hormonejakin, mutta jostain syystä ne pistivät minut kusemaan koko ajan ja kullini saattoi olla päiväkausia seisomatta. Jätin ne aineet saman tien ja jatkoin muuten rankalla linjalla.

Minulla ja Marikalla olivat asiat todella hyvin ja suhde kukoisti. Olin lähempänä häntä kuin koskaan aiemmin. Tunsin oloni yhtäläiseksi jos en jopa paremmaksi kaikkien niiden kundien kanssa, joita hän oli tapaillut sekä pannut ennen minua lukioaikanaan. Koin olevani korkeammalla tasolla ja parempi mies kaikessa suhteessa.

ENSI TIISTAINA LISÄÄ !!!

Kirjoitettaessa soi Roxy Music - More than This