Aaltoliike edustaa terminä myönteisiä asioita. Moni meistä on ollut isoissa ja pienemmissä yleisötapahtumissa, joissa spontaanisti tai kuuluttajan houkuttelemana; yleisösektori kerrallaan on noussut iloisin ilmein, kädet ilmaan nostaen ja huutojen kera kannustamaan omia suosikkejaan.
Tai esimerkiksi rock-konsertin alkamista odottellessa; ihan vain aaltoliikkeen kautta toisiaan tukien, hetkellisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen ajan ja yhteisen kokemuksen jakaen.
Väliin yleisön aaltoliike on kiertänyt esimerkiksi stadionia useiden kierrosten ajan kiihtyen. Toisinaan taas heti hyvän alun jälkeen laantuen.
Joulun jälkeen tulevien presidentinvaalien mainonta ja omien ehdokkaiden kehuminen kiihtyy.
Medianäkyvyyttä kaikille presidentinvaalien ehdokkaille on varmuudella tarjolla. Vastustajien ja heidän kannattajiensa taholta mahdollisimman epäsuotuisaa. Syynä tuohon on se, että sosiaalisessa mediassa ehdokkaille epäsuotuisa sisältö niin sanotusti myy eli näkyy somen kanavavirroissa parhaiten. Pitää muistaa myös se, että eduskuntapuolueet ajavat jo osin samoilla teemoilla ja avainhenkilöillä kohti EU-vaaleja 2024.
Nopea tempoisessa ja kuvalliseen informaatioon perustuvassa viestintämaailmassa vaalikirjojen näkyvyys on tänä päivänä heikkoa. Mutta ehdokkaiden kannattaa mielestäni kuitenkin yrittää äänestäjien luottamuksen voittamista myös kirjoja kirjoittamalla. Hitaasti kirjoittamalla omatkin näkemykset hiotuvat tarkemman harkinnan kautta.
Vinkin perusteella tulin lukeneeksi syksyn aikana presidenttiehdokas Mika Aaltolan "Havahtuminen - Turvallisuus Euroopassa" - vaalikirjan. Kirjassa on muutamia helmiä, jotka odottavat löytäjäänsä. Tuoreiden gallup-uutisten kommentoinnissa on väitetty, että ehdokas Aaltola on jo kanveesissa. Kirjan helmien perusteella väittäisin, että pitkän aikavälin juoksussa ei ole.
Tässä kohtaa englanninkielisellä Eye Of The Tiger - kappaleella on selkeä paikkansa, kun luodaan ehdokas Aaltolasta mielikuvaa vaalikirjan tekstien perusteella. ;-)
Näin presidenttiehdokkaiden tilanteista Ylen gallup-uutisessa 13.12.2023: ".. valitsijayhdistyksen sitoutumaton ehdokas Mika Aaltola putosi neljänneltä sijalta seitsemänneksi.
Jari Pajusen mukaan Aaltolan kannatuksen vajoamisessa näkyy poliittisen kokemuksen mutta myös puolueen puute.
– Kun ei ole poliittista kotia, ei ole myöskään samanlaisia tukiverkostoja eikä näkyvyyttä eikä kampanjakoneistoa."
Tällä hetkellä isointa tahtipuikkoa heiluttaa kokoomus ison raha egosysteemeineen. Sillä on presidentinvaaleissa tarvittavaa rahaa ja laajat kontaktiverkostot korkea-arvoisten päättäjien kuin tarkat tilastotiedot varmuudella äänestävien joukosta.
Se mikä vaatii päivittämistä kaikkien ehdokkaiden keskuudessa on se tosiasia, että suomalaisten kahtia jako on siirtynyt mielestäni historiaan.
Äänioikeuden vaaleissa omaavat suomalaisetkin voidaan jakaa äänestyskäytöksensä puolesta ainakin viiteen eri osaan:
1. aina äänestäviin
2. silloin tällöin äänestäviin
3. eri puolueiden välillä liikkuviin
4. äänestämättä silloin tällöin jättäviin
5. aina äänestämättä jättäviin.
Puolueiden määrän perusteella me suomalaiset olemme jakaantuneet 16 eri lohkoon. Tahikka koko ajan pullistuviin kupliin.
Joten toivottavasti tiedotusvälineet ja presidenttiehdokkaiden asettajat haastavat rohkeasti ja avoimesti muita kilpailijaehdokkaita sekä niiden taustoilta löytyvät ekosysteemit. Suurien vaalirahalähteiden arvojuuret.
Malliksi väite nykyisen kokoomuksen presidenttiehdokkaan, ulkoministerinä, eurooppaministerinä, valtiovarainministerinä, puheenjohtajana ja pääministerinä toimineen Alexander Stubbin suusta:
"Stubb: Emme ole yhdenkään etujärjestön marionetti" - Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb kiistää puolueensa ajavan esimerkiksi finanssialan ja elinkeinoelämän etuja. Lähde: STT uutiset 16.12.2015.
Toivottavasti tuo ehdokas Stubbin väite harjataan median toimesta läpikotaisin. Aiheesta tarkemmin tämän blogin Presidentinvaalit ja rehellisyys - bloggauksessa.
Tähän kohtaan heitän kirjavinkiksi vuonna 2003 julkaistu toimittaja Martti Valkosen Sananvapaus kauppatavarana - kirja. Kirjan takakansitekstistä poimittua:
”Media on siirtynyt asiasta viihteeseen, antautunut politiikkojen ja julkkisten välikappaleeksi ja luopunut hampaistaan neljäntenä valtiomahtina.
Median menestymisen mittareina käytetään sisällön sijasta nousevia pörssikursseja. Median omistajat tekevät sananvapaudella rahaa yhteiskunnallisen kirjoittelun ja väittelyn sijaan.”
Yksi mikä on jäänyt verovaroin kustannetun Ylen kritisoinnin huumassa vähälle huomiolle; on verovaroin kustannettujen puoluelehtien volyymin iso määrä ilmaiseksi saatavilla olevasta uutisvirrasta.
Esimerkiksi Ampparit – uutisotsikkosivuston uutisvirrassa koukuttavia ja houkuttavia uutisotsikoita sekä erilaisia ilmaisia uutisia, tarjoavat muun muassa:
Kokoomuksen Verkkouutiset,
Persujen Suomen uutiset,
Demareiden Demokraatti,
Keskustan Suomenmaa,
Vasemmistoliiton Kansan Uutiset,
ja
Kristillisten KD - lehti
Eikä niiden artikkelien tasossa ole valittamista, koska monet ammattitoimittajat ovat löytäneet niistä itselleen työsarkaa, kun hitaan ja kalliiksi luonnehditun tutkivan journalismin tekijöitä on vähennetty kaikkien tiedotusvälineiden toimituksista. Eikä kaikkien toimittajien moraali ja ammattiylpeys ole antanut periksi lähteä ison rahan viesintä- ja lobbausvirmojen palvelukseen.
Kyseiset puoluelehdet, niiden päätoimittajat ja puolueiden jäsenet sekä kannattajat ovat myös erittäin aktiivisia sosiaalisen median kanavillaan. Näin verovaroin kustannettu puoluelasien kautta formuloitu uutisanti nauttii isompaa julkisuutta kuin kustannuksiltaan kalliimpi ja hitaampi paperilehtiversio.
Eikä tuossa kaikki.
Jo vuosikymmenten ajan ovat Iltalehti ja Ilta-Sanomat jakaneet valtaosan digilehtiensä sisällöstä ilmaiseksi potentiaalisille lukijoille. Erilaisten mainostajien maksaessa mainostilasta ja metsästäessä lukijoiden uutisklikkauksia kautta sivuilleen.
Eikä tuossa vielä kaikki.
Toivottavasti ehdokas Aaltolan Aaltoliike 24 - vaalikampanja onnistuu luovimaan myönteisessä aaltoliikkeessä eteenpäin. Enemmän ruohonjuuri- ja katutason suomalaisia yhdistävillä kuin riitaisan ahdistavilla teemoilla. Yli puolue-, ikä- ja varallisuusrajojen myönteisiä ajatuksia herättäen. Suomalaiset uutiskynnykset ylittäen. Ja uutiseteiseen joutumisen välttäen.
Pienistäkin rahapuroista voi saada yllättävän hyvin tukea kampanjointiin. Varsinkin, jos Aaltoliike 24-kampanjatiimin ehdokas Aaltolasta luomat mielikuvat pitävät paikkansa tosielämän habituksen ja toimintatapojen kanssa.
Uutisvirrassa olleen tiedon mukaan ehdokas Aaltolalla on tähän mennessä ollut hyvin yleistä ja ilmaista medianäkyvyyttä.
Joten näkyvimmän vaalikampanjoinnin käynnistyessä joulun jälkeen; noille mainitsemilleni ehdokas Aaltolan Havahtuminen - vaalikirjasta löytyville helmille on sijansa päivä-, ilta- ja yövalojen tuikkeissa käytäville keskusteluille.
Lisää presidentinvaalien isosta kuvasta Suomi 2017 verkoston Presidentinvaalit 2024 - artikkelisarjassa.
Se mikä monelta tuntuu unohtuneen, niin eihän nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö päässyt ensimmäisellä yrittämällään läpi.
Lopuksi.
Presidenttiehdokas Aaltolan kampanjasivulla on esimerkkiä kaikille ehdokkaille siitä, että vaalikampanjarahoituksen voi ilmoittaa avoimesti, rehellisesti ja melkeinpä reaaliaikaisena:
https://www.aaltoliike24.fi/
Linkki toiminnassa 22.12.2023
Joten tässä on yksi erittäin iso pointti vaalirahoituksen ja sen synnyttämien sidonnaisuuksien avaamisesta reaaliaikaisesti, myös gallup-johtajan presidenttiehdokas Stubbin eli kokoomuksen suuntaan.
Näin nykyinen Nordean päälobbari Jyrki Katainen/kok. rehellisyydestä politiikassa:
"Suomalaiset ovat fiksuja ihmisiä jotka vaativat poliitikoiltaan paljon – erityisesti rehellisyyttä. Ja sehän meille sopii, sillä se on meidän leipälaji.”
Lähde: MTV3 uutiset 21.03.2010
Koskisiko tuo leipälaji jo 2020-luvun vaalirahoitusilmoitusten rehellisyyttä? Avoimuutta? Reaaliaikaisuutta?
Toivotaan, että nuo "leipälajitavoitteet" koskevat tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti kaikkien presidenttiehdokkaiden kampanjoita.
Kirjoitettaessa soi Survivor Eye Of The Tiger
